Varjovaeltaja

☣ Nimi :: Varjovaeltaja
☣ Lempinimi :: Varjo
☣ Ikä :: Aikuinen (7 vuotta)
☣ Sukupuoli :: Uros
☣ Laji/rotu :: Harmaasusi

☣ Lauma :: --- (ent. Kalmankylväjät)
☣ Asema :: --- (ent. johtaja)

☣ Tunnuskappale :: Iron Maiden - Phantom of the Opera



Maine & vaikutelma ⥋ Varjovaeltajan maine on levinnyt ympäri Japanin. Harva on sutta siltikään itse tavannut, mutta sen nimi osataan yhdistää tuhoutuneisiin Kalmankylväjiin. Tiedetään, että maskikasvoinen susi johti palkkasoturien joukkoa, jonka synkkä maine herätti niin pelkoa kuin mielenkiintoakin. Varjovaeltajasta henkilökohtaisesti ei kuitenkaan tiedetä paljoa, joten suden yllä leijuu salaperäisyyden synkkä pilvi.

Sudesta saatava ensivaikutelma harvoin muuttuu. Se on äärettömän mystinen, pehmeän karismaattisesti puhuva ja käyttäytyvä susi, jonka pinnan alla tuntuu kuitenkin kuohuvan jotain pahaa. Vaikutelma voi jonkun silmissä vaikuttaa tämän vuoksi myös uhkaavalta. Synkkä susi tahtoo pitää muut varpaillaan, eikä mielellään päästä ketään ulkopuolista täysin rentoutumaan seurassaan.

Varjovaeltaja on pitkäselkäinen, hieman hontelo ja kapea susi. Korkeutta tälle tuovat erityisesti uroksen kapeat ja pitkät jalat. Muuten se on keholtaan melko jäntevä, mutta lihaksikkuus ei juurikaan näy ulospäin. Muodoiltaan uros on selvästi terävälinjainen.
Varjo on tietyin osin atleettinen, mutta samalla kevytrakenteinen yksilö. Suden kasvot ovat enemmän soikeat kuin pyöreät, ja pitkä kuono kapenee kirsua kohti mentäessä. Otsapenger on matala mutta selvästi havaittavissa. Korvat ovat pitkät ja teräväkärkiset.

Varjovaeltajan turkki on pääasialliselta pituudeltaan keskipitkää. Se pitenee selvästi kaulan, niskan, rinnan, hännän ja vatsan seudulla, ollen lyhyimmillään jaloissa. Karvoitus näyttää usein hieman villiltä, eikä näytä asettuvan aloilleen. Laadultaan turkki on kuitenkin hyvin pehmeä, miltei silkkinen.
Väritykseltään susi on kuin varjo itsekin; mustaakin mustempi. Turkista tuskin voi havaita mitään muita värejä, vaikka hyväkuntoinen karva valossa kiiltääkin. Uroksen kirsu on musta ja anturat tummanharmaat. Varjovaeltajan silmät ovat sävyltään vivahteikkaan metallisen harmaat.

Arpia sudelle on kertynyt huomattavan paljon. Näkyviä arpia on ympäri kehoa ja turkin seasta löytyy myös useita piilossa olevia arpia. Arvet ovat aiheutuneet mikä mistäkin syystä, suurin osa tappeluista tai entisistä töistä. Lisäksi uroksen oikea korva on repaleinen.

Kaikista huomattavin ja mieleenpainuvin piirre Varjovaeltajassa on tuon maski. Sen oikeaa kasvonpuoliskoa peittää valkoinen, isosta sudenkallosta muokattu pala, joka on kiinni kolmella mustalla nahkanyörillä. Maski on hiottu ohueksi, eikä juurikaan haittaa Varjon näköä.

Varjovaeltaja on ensikohtaamiselta arvovaltaiselta vaikuttava ja salaperäinen herrasmies, jonka olemus kietoutuu kuitenkin synkkään verhoon. Tämä tekee Varjovaeltajasta vaikeasti tulkittavan ja hieman vaarallisen tuntuisen.
Susi on synkkä ja hivenen aavemainen olento, joka puhuu tummaan mutta samalla miellyttävän pehmeään sävyyn. Miellyttävyys on kuitenkin vain pintaa, eikä monikaan pääse pintaa syvemmälle tämän uroksen kanssa.
Varjo on susi, joka on yleisesti ottaen aina ulospäin todella arvoituksellinen vaikeaselkoisine ilmeineen ja vaikeasti tavoiteltavine olemuksineen. Sen aikeista tai ajatuksista ei ole helppo saada kiinni, ellei uros itse niin tahdo.

Kaikista puheliaimmasta päästä ei uros ole. Koska Varjovaeltaja haluaa pitää ajatuksensa omana tietonaan, valikoi se sanansa aina tarkoin. Tästä johtuvasta vaikeaselkoisuudestaan johtuen uros saattaa vaikuttaa jonkun silmissä jopa sulkeutuneelta. Loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ole sitä, ei ainakaan täysin. Hiljaisuus ja omien mietteiden salaaminen vain jättävät sudelle aikaa muiden määrätietoisempaan tarkkailuun.

Sisimmältään kyseessä on hyvin ylpeä ja itsevarma olento, vaikka se ei aina näy ulospäin. Vaikka uros pitää itseään arvossa, ei se kuitenkaan mene liiallisuuksiin, eikä missään nimessä vaikuta ylimieliseltä tai itserakkaalta. Varjovaeltaja ei kuitenkaan hyväksy silmilleen hyppimistä missään tilanteessa, vaan palauttaa sellaista yrittävät ruotuun parhaaksi kokemallaan tavalla.
Varjovaeltaja ei ole suuttuessaan rähjääjä. Sen pelottavuus tiivistyy, sillä vihan voi miltei tassuin tuntea ja tällöin Varjon seura käy ennen kaikkea hyvin ahdistavaksi. Se ei ensimmäisenä ole käyttämässä väkivaltaa, vaan uhkailee olemuksellaan ja sanoillaan.
Jos riitatilanteet äityvät tappeluksi asti, Varjovaeltaja on valmis viemään taistelun kuolemaan asti, ellei vastustaja anele armoa. Se itse ei mielellään peräänny muttei myöskään ole valmis heittämään henkeään aivan syyttä suotta.

Varjovaeltajan herrasmiehen eleet ja käytös johtajavat usein harhaan. Susi taitaa valehtelun ja manipuloinnin välillä turhankin hyvin. Varjo on persoona, joka jotain tahtoessaan yleensä myös etsii keinon saada haluamansa. Uros on halutessaan erittäin määrätietoinen ja kovapäinen. Yleensä sen mitä tuo tahtoo, se myös ottaa vaikka väkisin, olivatpa keinot kuinka moraalittomia tahansa. Se ei tunne omantunnontuskia vaikeuttaessaan muiden elämää, koska sille tärkeintä on edistää sen omia ja sen lähimpien päämääriä.

Suden mieli on strateginen ja monimutkainen. Varjo tarkkailee seuralaisiaan ja ympäröivää tilannetta jatkuvasti. Uros on erittäin hyvä ratkaisemaan erilaisia ongelmia ja luomaan suunnitelmia erilaisista asioista. Älykkyyttään Varjovaeltaja käyttää häikäilemättömästi hyväkseen, eikä piilottele terävyyttään muilta.
Varjovaeltaja osaa olla myös valitettavan vallanhimoinen. Se haluaa otteen muista, käyttäen hyväksi puhujanlahjojaan. Se yrittää kiemurrella muiden mieliin ja hallita kohtaamisia ilman, että toinen sitä välttämättä tajuaa. Mustaturkkinen ei myöskään jaa kunnioitustaan muille kovinkaan herkästi. Ei Varjovaeltaja ketään selkeästi alenna, mutta sen kunnioituksen saaminen on vaikea ja pitkä prosessi.

Kalmankylväjien entinen johtaja ei ehkä ole kaikista avoimin tai luotettavin persoona, mutta harvat läheisensä voivat luottaa siihen. Se on intohimoinen johonkin ryhtyessään ja varmasti huolehtii niistä, jotka on siipiensä suojiin hyväksynyt. Vaikka sudella ei enää ole laumaa, eikä laumalla kotia, haluaa se edelleen pitää huolta noiden hyvinvoinnista.
Lämpimät tunteet eivät muutenkaan ole mustaturkkisen erikoisalaa. Ystävyys ja rakkaus ovat sille hankalia käsitteitä, sillä susi yrittää elää ilman liian tiukkoja kiintymyssuhteita. Se ei osaa luottaa täydellisesti muihin kuin itseensä, ja uroksen kunnollisen luottamuksen ansaitseminen vaatii aikaa ja vaivaa.
Läheisten lojaalius on sudelle tärkeää. Sen pettäminen on hengenvaarallista, sillä Varjo ei siedä itselleen toteutettua valheellisuutta ja petturuutta lainkaan, vaan kostaa verisesti. Kostonhimoisuus on niin voimakas tunne, että herätessään se ei jätä uroksen mieltä rauhaan, ennen koston suorittamista.

Tiivistettynä Varjovaeltaja on siis julma susi, joka ei sääli satuttamiaan eikä pelkää muiden elämän hankaloittamista tai hengen riistämistä. Se on täysin valmis tekemään tietoisesti pahoja asioita, eikä kadu tekojaan jälkikäteen. Samalla susi on kuitenkin lojaali niille, joita voi nimittää läheisiksi itselleen, kohdellen noita miltei isällisesti.

Varjovaeltaja syntyi pieneen siperialaiseen susilaumaan. Se oli pentueensa ainoa selviytynyt pentu, muiden kuoltua talven kovien pakkasten seurauksena.
Sekä perheessä että lauman keskuudessa vallitsi kova kuri, jota Varjokin joutui sietämään. Pentuja koulutettiin jo nuorena tappelemaan, jotta lauma voisi selviytyä isompia joukkoja vastaan. Sen lisäksi Varjon omassakaan perheessä ei vallinnut rakkaus, vaan isä alisti ja satutti äitiä niin paljon kuin sitä itseään huvitti. On siis sanomattakin selvää, ettei Varjovaeltajan lapsuus ollut järin onnellinen tai helppo.

Nuoresta uroksesta kasvoi ajan mittaan katkera väkivaltaista isäänsä kohtaan, sillä se sai itsekin usein selkäänsä. Ollessaan vähän yli vuoden vanha, uros lopulta kyllästyi, ja seurasi isäänsä tuon lähtiessä yksinään metsälle läheiselle vuorenrinteelle.
Varjovaeltaja hyökkäsi vanhemman uroksen kimppuun. Oli kuitenkin selvää, ettei nuorukainen voisi kokeneemmalle isälleen mitään. Sillä oli kuitenkin onni matkassa, sillä kesken taistelun iski lumivyöry. Luonnonvoimat hautasivat isän elävältä ja tainnuttivat Varjovaeltajan, kuitenkaan tuota tappamatta.

Pökertynyt susi löydettiin muutaman ihmisen toimesta ja toimitettiin eläinlääkärille paikattavaksi. Se oltiin aikeissa vapauttaa takaisin luontoon mutta toisin kävi, kun erään eläimiin erikoistuneen sirkuksen johtaja kiinnostui mustasta sudesta.
Varjovaeltaja ostettiin hyvään hintaan, tarkoituksena kouluttaa sudesta yksi sirkuksen vetonauloista. Sen tarhakavereina oli kaksi shikokua, jotka oltiin aikoinaan kaapattu Kogan shinobeista. Noiden kanssa uroksen oli tarkoitus harjoitella ja esiintyä sitten, kun taitoja olisi kertynyt tarpeeksi.

Varjovaeltajan taidot karttuivatkin nopeasti, kun se rupesi muokkautumaan liikkeiltään ketterämmäksi. Shikokujen avustuksella susi myös oppi liikkumaan hieman puissa. Sirkuksen johtaja kaavaili uroksesta lopulta jopa uutta pääesiintyjää, ja teetättipä tuo sudelle luisen maskinkin rekvisiitaksi uuteen esitykseen.
Sirkuksessa pidempään olleet shikokut rupesivat kadehtimaan Varjovaeltajan saamaa huomiota. Niinpä ne päättivät hankkiutua sudesta eroon. Helppoa se ei kuitenkaan ollut, sillä sirkuseläimet pääsivät harvoin ulkoilemaan vapaasti. Erään esityksen lopuksi ne kuitenkin hyökkäsivät Varjovaeltajan kimppuun, ajaen toisen sirkusalueen lähellä sijaitsevalle jyrkänteelle. Siellä ne yhteistuumin tuuppasivat suden alhaalla virtaavaan jokeen.

Vesi kuljetti tiputuksessa pyörtyneen suden kauas sirkuksen sijainnista. Varjovaeltaja kuitenkin säilyi elossa, eikä se ollut lainkaan iloinen kokemastaan petturuudesta. Se kuitenkin tiesi, ettei kostoretkelle yksin lähteminen olisi helppoa.
Kävikin huomattava tuuri, kun uros kohtasi suden, joka muinoin Siperiassa oli ollut uroksen lapsuudentoveri. Susi kertoi toiselle kokemuksistaan, jolloin vanha toveri lupautui lähtemään Varjon avuksi kostamaan. Ne onnistuivat kuin onnistuivatkin löytämään sirkuksen ja yhteistuumin, yön pimeyttä hyväksi käyttäen, ne murtautuivat shikokujen tarhaan ja surmasivat ne.

Kaksikko päätyi jatkamaan matkaansa yhdessä ja ajan kuluessa heräsi myös idea omasta pienestä laumasta, Kalmankylväjistä. Kaksikko etsi mukaan sellaisia koiraeläimiä, joilla olisi jonkinlaisia erityisiä kykyjä, joita hyödyntää.
Varjovaeltaja oli nelivuotias kun laumaan oli löydetty useampia jäseniä. Ne ryhtyivät toimimaan eräänlaisina palkkasotureina, tehden kuitenkin hyvin monimuotoisia tehtäviä pitkin Aasian maita.
Kiertolaisten elämä ei kuitenkaan ollut kaikista helpointa. Etenkään kun alueita riitti kuljettavaksi hyvinkin paljon. Ajastaan lauman keskuudessa heräsi kiinnostus Japania kohtaan, jonka monimuotoisista laumoista ja tapahtumista oli kiirinyt sanaa muuallekin Aasiaan.

Kalmankylväjät ottivat suunnakseen saarivaltion, ahtautuen yön turvin rahtilaivaan, joka kuljetti koko joukon Honshulle. Hetken kierreltyään Kalmankylväjät päätyivät lopulta Ishikawan prefektuuriin, Suzun kaupungin alueille. Lauma valtasi sieltä maata ja hylätyn linnan tukikohdakseen.




Peleissä tapahtunutta ⥋ Kalmankylväjät sopeutuivat uuteen ympäristöön hyvin. Myös muutamia asiakkaita ehti niille kertyä, vaikka tahti olikin toivottua hitaampi. Varjovaeltaja ehti levittää tietoa laumasta ja omaa nimeään Japanissa, kulkemalla ahkerasti ympäriinsä.
Varjovaeltaja lähetti laumalaisensa muiden laumojen pariin, tapaamaan noiden johtajia. Tarkoituksena oli tuoda Kalmankylväjät lähemmäs muita laumoja, ja erityisesti tehdä toiset tietoisiksi joukon olemassaolosta.

Suuren katastrofin mullistaessa koko Japanin, muuttui myös Kalmankylväjien elämä täysin. Lauman linna sortui ja sen myötä koko lauma tuhoutui ja hajosi mullistuksen myötä.
Varjo itse jäi sortuvan linnan alle, mutta selvisi onnekkaasti hengissä. Se jäi kuitenkin loukkuun linnan alla sijainneisiin tunneleihin, eläen ruokavaraston ravinnolla useita viikkoja, ennen kuin löysi tien vapauteen.

Varjovaeltaja ei tällä hetkellä tiedä, mitä elämältään haluaa.

Varjovaeltajan taitoja hallitsee vahvasti sen nopeus ja ketteryys, sekä kyky ponnistaa korkealle. Ennen kaikkea susi on kuitenkin äärimmäisen nopea ja vikkelä liikkeissään. Sitä on myös koulutettu shinobikoirien toimesta, ja noiden ansiosta se kykenee myös liikkumaan hitaasti puiden paksuilla oksilla. Kiitos menneisyytensä on uroksella myös runsaasti taistelukokemusta. Varjo on älyllisesti lahjakas uros, joka kykenee suunnittelemaan omatkin hyökkäyksensä hyvin strategisesti.
Varjovaeltaja ei suosi lähitaistelua, sillä voimanpuute tekisi siitä raskasta ja vaikeaa. Tuo on erikoistunut tarkkoihin ja nopeisiin iskuihin. Näin ollen uros jää todella heikoille, mikäli joku saa siitä napattua kunnollisen otteen.





Erikoisiskut ⥋ Varjovaeltaja on kehitellyt elämänsä aikana pari sille itselleen täydellisesti sopivaa tekniikkaa. Se on hionut ja harjoitellut niitä ahkerasti, joten molemmat ovat tätä nykyä valmiita, ja kunnolla osuessaan tappavia liikkeitä. Molemmat ovat kuitenkin pidempään toteutettuna hyvin raskaita ja väsyttäviä tekniikoita.

Varjon suudelma on liike, jossa susi juoksee vauhdilla kohdettaan kohti. Uros näyttää siltä kuin olisi hyökkäämässä vastustajan kimppuun mutta todellisuudessa se käyttää hämäystä. Juuri saapuessaan iskuetäisyydelle se loikkaakin ilmaan, eikä vastustaja välttämättä ehdi tajuta sitä heti. Sitten siihen osuu terävä viilto, jonka suunta ja osumakohta on aina satunnainen.

Kuolontanssi on liikesarja, joka on parhaimmillaan metsässä eikä sovi avoimeen maastoon. Erityisen vaarallinen yöllä. Sen aikana uros käyttää hyväkseen ympäristöään, pysytellen mahdollisimman paljon vastustajan näkymättömissä. Se syöksähtelee kohti vastustajaa, tavoitteenaan aiheuttaa pahoja viiltoja mennessään. Sen liikerata on satunnainen, eikä hyökäyksen tulosuuntaa ole helppo arvioida. Vauhti on kovaa ja iskut tarkkoja.

☣ Hahmo on luotu alunperin vuonna 2011.
☣ Kaikkien aikojen rakkain ropehahmoni.
☣ Seitsemäs hahmoni UL:ssä.
☣ Hahmon uudelleenhyväksyi Mwjan, 15.11.2019.
☣ Gaala 2017 - Vuoden uros.




Suku & perhe ⥋
☣ Isä :: Tervaskanto †
☣ Äiti :: Kuunpimennys †

☣ Puoliso :: ---
☣ Jälkeläiset :: ---




Galleria ⥋