Terhen

Nimi: Terhen.
- Terhen on harvinainen suomenkielinen sana, joka tarkoittaa kevyttä usvaa. Koska kumpikaan Terhenen vanhemmista ei ole suomalaissyntyinen, on nimi merkityksineen pelkkää sattumaa.
Ikä: Nuori aikuinen.
Laji/rotu: Koira, pitkäkarvainen collie.
Sukupuoli: Narttu.
Lauma/asema: Soturittaret, asematon.

Vaikutelma/maine: Terhen on räväkkä, impulsiivinen ja arvaamaton kokonaisuus, jonka ulosantia määrittelevät tällä hetkellä pitkälle synkeys, kireys ja ailahtelevaisuus. Se on oikeamielinen, pääsääntöisesti rehellinen ja kunniallinen, mutta helposti myös jokseenkin luotaantyöntävä. Tahallinen epäystävällisyys kuuluu sen ulostuloon vain harvoin, joskin on silti selvää, ettei se ole se sosiaalisin tai avoimin olento päällä maan eikä niinkään pistä pahakseen pieniä piirejään. Tästä syystä se kantaa itseään tavalla, joka on ennen kaikkea rehellinen sen sisimmälle ja näyttäytyy vetäytyvyytenä ja ajoittaisena harvasanaisuutena.

Vielä hetki sitten Terhen kuului Kapinallisiin. Väijytyksen myötä tuhoutunut lauma jätti sen puille paljaille, ja Soturittarien pariin narttu jäi oikeastaan vain voidakseen kanavoida turhautumistaan purkamalla sen Soturittarien vihollisiin. Nykyisen laumansa jäsenille Terhen on muutoin vielä tavattoman tuntematon vieras.

Säkäkorkeus 61 cm, paino 32 kg.



Puhdasrotuisena colliena, on Terhen kaiken kaikkiaan aivan ilmiselvä rotunsa edustaja, vaikkei malliesimerkki rodunomaisesta pitkäkarvaisesta colliesta olekaan. Collierodun tunnusomaisimmiksi omaksutuista piirteistä se omistaa litteän, kiilanmallisen kallon, melko vaivattoman rakenteen, hillitysti vinot silmät ja pitkän, kaksikerroksisen turkin, jonka laatu on oikeaoppisesti karkea ja säänkestävä eikä kovin helposti takkuuntuva.
Perinteiseen rotutoveriinsa nähden Terhen on rakenteeltaan kuitenkin huomattavan paljon raskaampi. Sen jalat ovat suhteessa paksummat kuin colliella tyypillisesti, ja sen kallo on varsinkin nartulle hyvinkin voimakaspiirteinen, muodoltaankin lisäksi selvästi tavanomaista kuperampi. Silmät ovat kiinnittyneet melko korkealle ja kirsu työntyy huomattavasti, joskin kuitenkin hillitysti, esille pään sivuprofiilista. Perinteiseen, paimenkoirille ominaiseen korkeuttaan pitempään ravaajarakenteeseen suhteutettuna, Terhen on myös tanakampi ja lyhytselkäisempi, joskaan se ei silti näytä raameiltaan niinkään karkealta tai kömpelöltä, vaan hallitsee kehossaan varsin linjakkaan ja virtaviivaisen olemuksen. Poikkeuksena rotumääritselmään on lisäksi Terhenen pystyt, päistään toisiaan kohtaan kiertyvät korvat ja häntä, joka tyypillisen kaartuvan mallin sijaan on suora ja täysin rentona riippuessaan sen kärkikarvat osuvat maahan.
Huolimatta paikkapaikoin teräväpiirteisestä profiilistaan, kallonmuodostaan ja äidiltään perityistä keskivertoa suuremmista tassuistaan, ei Terhen ole yleisrakenteeltaan kovin maskuliininen, ja se omistaa varsin feminiinisen vyötärön sekä pehmeästi ja kaarevasti muotoutuneen keskivartalon. Kaiken kaikkiaan Terhen onkin yleisesti ottaen ihan sievä ilmestys, vaikkei kaikkine piirteineen ehkä aivan klassisesta kaunottaresta menekään.

Turkinväriltään narttu on merle, joskaan ei aivan oppikirjaesimerkki siitäkään; Terhenen väritys on pääasiallisesti sekoitus miltei kermaista, karvankärkiä kohti ennestään vaalenevaa vaaleanruskeaa ja vaaleaa siniharmaata, unohtamatta toki rodulle tavanomaisia valkoisia merkkejä. Pohjavilla koiralla on vaaleaa, peitinkarva taasen on selältä, kasvoilta ja takajaloista siniharmaata; etujalat, lavat mukaan lukien, puolestaan ovat kellansävyiset, kuin myös Terhenen silmänympärykset. Keskivartalossa värit eivät tee selkeärajaista eroa keskenään, vaan siniharmaa ja kellanvaalea sekoittuvat hajanaisin, merlelle ominaisin läiskin toisiinsa, ja selkeimmin kellanvaalea puhkoo siniharmaata kulkiessaan selkeänä raitana collien ristiselän ylitse ja muodostaessaan läiskän tämän oikean takajalan kintereeseen. Takajaloissa on myös kermanväriset sukat ja etujaloista ruskea väri on kokonaan kermaista.
Alaosa nartun kasvoista, sen kaula, etukäpälät ja hännänpää ovat valkeat; myös sen silmien yläpuolella ja niiden välissä on kapeat, hivenen salmiakkikuviota muistuttavat valkoiset kuvioinnit. Kaulasta, eturinnan kohdalta, valkean rikkoo melko tasakylkisenä piirtona kermanvaalea, joka ulottuu noin kolmasosaan kaulasta. Terhenen korvat ovat kauttaaltaan rusehtavanharmaat.
Yksi ehkä kiintoisimmista piirteistä nartussa ovat sen osittain heterokromiset silmät, joiden hallitsevaa väriä rikkoo kummassakin näkimessä miltei punainen ruskea. Se rajaa pupilleja ja piirtää vasempaan silmään alaspäin kulkevan raidan.
Kirsu, huulet ja valtaosa kynsistä ovat mustat; vain etutassujen kynnet, kannuksia lukuunottamatta, ovat värittömät, ja näyttävät tämän vuoksi vaaleanpunaisilta.

Terhen on iältään vielä nuori, mutta kovan elämän merkit näkyvät siinä jopa sykähdyttävän selvinä, laaja-alaisina arpina. Niistä mainittavimmat ovat kookas arpikudos lapaluiden välissä, vasemmasta etukäpälästä puuttuvat sisemmät varpaat ja pahasti rikkoutunut kasvojen vasen puoli. Sen vasen ylähuuli on revitty käytännössä kokonaan irti; vamma, josta collie itse on äärimmäisen itsetietoinen ja yrittääkin parhaansa mukaan peitellä sitä kääntämällä kasvojensa vasemman puolen kanssaolijoidensa näkymättömiin.

Galleria
Saatua kiitokset piirtäneille!


Omat

Terhen elää voimakkaasti hetkessä ja sen vuoksi sen käytös äityy joskus olemaan jopa täysin arvaamatonta, ailahtelevaa ja epäloogisen impulsiivista. Häilyvänä, levottomana luonteena koira ei myöskään tunne suurtakaan tarvetta käyttää aikaa itsetutkiskeluun tai ympäristönsä tarkempaan analysointiin, ja kun se kaiken lisäksi on aivan liian vilkas pysyäkseen paikallaan kovin kauaa, se lietsoutuu pahimmillaan hyvinkin helposti suorastaan uhkarohkeaan yllytyshulluuteen -- mikä tulee usealle sen kohtaavalle täytenä yllätyksenä. Terhenen terävä ja häilyvä pohjaluonne ei nimittäin ole turhan käsinkosketeltava, koska suurimman osan ajastaan perin hallinnoitua elämää viettävän nuorikon on ollut pelkän selviytymisen tähden välttämätöntä hillitä luontaisesti räväkkää persoonallisuuttaan. Terhen onkin kasannut suojakseen ulosantiaan hillitsevän ja todellisia levottomia mielenliikkeitään tynnyttelevän suojakuoren, eikä collie ensinäkemältä tyypillisesti vaikuta niin rauhattomalta kuin todellisuudessa onkaan. Omaksi onnekseen se ei myöskään ole suoranaisesti itsetuhoinen; Terhenen yllytyshulluus purkaantuu kaikkein suurimpiin ja kyseenalaisimpiin mittoihinsa vain tuloksena provosoivasta johdattelusta, eikä Terhen suinkaan ole riittävän typerä uhmatakseen kuolemaa vain koska se voisi.

Pohjimmaisen äkkipikaisuuden ohella yksiä merkittävimmistä luonteenpiirteistä Terhenen persoonassa on sen liki pohjaton tiedonjano, uteliaisuus ja avomielisyys sekä leikkisyys, joka useasti saa ilkikurisiakin piirteitä. Narttu ei niinkään ole suorin sanoin ja yksiselitteisin vaatimuksin tivaamassa jokaiselta vastaantulijalta vastauksia kaikkiin mieltään askarruttaviin kysymyksiin taikka tiedustelemassa syitä esimerkiksi arpien tai muiden ruumiinvammojen takana, mutta mielellään se varsin arkipäiväisiäkin asioita tutkailee ja kuuntelee ilolla tavallisenkin kadunkulkijan elämää värittäneitä tarinoita; eritoten, jos niiden kuulemiseen on vaadittu enemmän kuin yksi suora kysymys, sillä kirjava on vaivautuessaan ja sen tarpeelliseksi nähdessään jopa jonkin verran manipuloiva luonne, joka kieltämättä nauttii kanssakulkijoidensa ohjailun suomasta vallantunteesta. Onni on tosin, ettei Terhen sorru manipulointiin pelkästään huvitussyistä, ja se tarvitsee aina jonkinlaisen motivaattorin ryhtyäkseen omastakin mielenhallinnasta parempaa kontrollia edellyttävään toimeen.

Terhen on pääasiallisesti melko herkkä sielu, joka riittävästi rauhoittuessaan kuluttaa aikaansa haaveillen ja unikuvitelmia kasvatellen, ja on taipuvainen kainoon romanttisuuteenkin. Karu perhe-elämä ei ole suinkaan lannistanut pohjimmiltaan melko vahvamielistä collienarttua, ja toivottomuuteen ajautumisen sijaan se ennemminkin uskoo jokaisen pahan tapahtuman olevan kompensoitavissa tulevaisuudessa eteen tulevilla ilonhetkillä, ja sitä, mitä nämä ilonhetket mahdollisesti voisivat olla, Terhen miettii mielellään; niinkin mielellään, että aika-ajoin se taantuu poissaolevaksi ja passiiviseksi mietteidensä vietyä sen mukanaan kokonaan. Collie saattaa tarvita jopa läimäytyksen tällaisesta tilasta herätäkseen, mikä osoittaa haavetilan ylttävän jo syvemmälle kuin sen olisi normaalia. Vaikka moinen dissosiatiivisuus vaikuttaa silti sinällään hyvin mitättömältä ja vaarattomalta luonteelliselta taipumukselta, se voi kuitenkin olla kaikkea muuta; on nimittäin hyvin ymmärrettävä totuus, että mahdollisesta pintapuolisesta hyvinvoivuudesta huolimatta kaikki koettu on jättänyt Terheneen syvät ja pahoin tulehtuneet jäljet, ja niin raadollista kuin se onkin, on narttu nuoresta iästään huolimatta jo melko pahoin mielisairas.

Ongelmakohtia koiran luonteeseen tekee sen ahdistushäiriöisyys ja se, kuinka dramaattisen muutoksen Terhenen paineensietokyvyn pettäminen sen käytökseen tekee. Hermoromahdus heijastuu liki kaikkeen nuorukaisessa, ja oireista ehkä vähäisin - joskin yksi huomattavimmista - on aivotoiminnan häiriöiden aikaansaama dyskinesia, joka saa nartun silloin tällöin liikkumaan perinjuurin kummallisesti puolittain ryömien. Siinä missä sen takajalat tällöin toimivat normaalisti, sen kyynärnivelet tuntuvat enemmän tai vähemmän halvaantuvan, minkä vuoksi Terhen joutuu käytännössä työntämään itseään eteenpäin pelkkien takajalkojensa voimin. Mielenhallinnan pettäessä tyystin kääntyy collien käytös myös erittäin psykoottiseksi, jopa liki silmittömän aggressiiviseksi, kun mielenkantoja kasaan painaa voimakas vainoharhaisuus, irrationaaliset ajatukset ja ennestäänkin väkevöitynyt impulsiivisuus. Tässä vakavasti häiriintyneessä mielentilassaan koira on tyypillisesti hyvin hiljainen ja melko tunnottoman oloinen, joskin sen perusluonneominaisuuksiin kuuluva ailahtelevuus on yhäti läsnä ja mahdollistaa laidasta laitaan kimpoilevan käyttäytymisen ja sallii koiran tehdä käytännössä mitä vain; jälkeenpäin se saattaa herätä katumaan aikaansaannoksiaan raskaasti, muttei silti kykene hillitsemään runnoutuneen mielensä pahimpia varjopuolia. Asianlaitaa tuskin helpottaa sekään, ettei sen ajamiseksi hulluutensa syvyyksiin tarvita ihmeitä, sillä joskus pahin tuntuu vain tapahtuvan ilman varsinaisia ärsykkeitäkin.

Terhenen elämä oli oikeastaan jo sen alkuhetkistä alkaen tuomittu kulkemaan pitkin kivistä tietä. Kun se syntyi perheeseen, jota hallitsi omistushalu ja itsekkyys aidon rakkauden sijaan, oli osa sen taipaleesta jo tähtiin kirjattua; ja niin jäi harmaakorvan osaksi vajota mielenhäiriöitten tummentamaan maailmaan, eikä liene kovin todennäköistä että se koskaan kykenee karistamaan kintereiltään negatiivisten elämänkokemustensa jättämiä aaveita. Nartun taival oli vasta alussa kun se jo pakotettiin elämään lohduttomuuden raskaan viitan alla kotinaan toimivassa vanhassa ladossa, yrittäen parhaansa mukaan paitsi seurata vaateliaan ja tuon tuosta julmaksi äityvän isänsä komentoja, myös tulla toimeen sisarustensa ja aavemaisen äitinsä kanssa. Kenties ainoana valopilkkuna nartun senhetkisessä elämässä oli sen isosiskopuoli Inoue ja täyssisko Mimi, sillä muihin sisaruksiinsa se suhtautui lähinnä kalvavalla epäluulolla.

Okhart-isän ylläpitämä kaoottinen järjestys joutui horjahtamaan, kun tämän metsään kuolemaan viemä urospentu Nizair palasi: hyväsydämisenä sieluna Inoue ei sietänyt isänsä aietta pikkuveljen hylkäämisestä kuolemalle, joten Okhartin selän takana narttu huolehti veljensä selviämisestä. Kun Nizair palasi ladolle ainoana uroksena isänsä rinnalla, ee liennyt ihme että narttuhaaremiaan mielipuolisella pakkomielteisyydellä hallinnoinut - ja muun muassa toisilta uroksilta suojellut - Okhart nyreytyi juonenkäänteestä siitä huolimatta, että salli poikansa lopulta jäädä, ja alkoi kenties entistäkin radikaalimmaksi siirroissaan. Luultavasti tästä johtuen Terhen ei ikinä ole osannut suhtautua veljeensä varauksettomasti ja onkin mielellään vältellyt tämän seuraa.

Kutakuinkin viisikuiseksi asti Terhen kesti tätä kaikkea, joka ladon sisässä oli sille verenkarvasta arkipäivää, ennen kuin se mittansa täytyttyä karkasi. Nuorikon pakomatka tähtäsi arvatenkin johonkin parempaan, ja jotain parempaakin se toki sai, mutta kuin kohtalon ivasta Okhartin kieroutunutta suojeluviettiä ajatellen joutui vaaleaverikkö myös erääseen äärimmäisen karvaaseen tilanteeseen, aivan kuin jokin kieromielinen ylempi voima olisi tahtonut osoittaa latoelämän suojelevan edes joltakin. Karkumatkallaan Terhen, nuori, kypsymätön ja ymmärtämätön, tuli raiskatuksi Alppien vartijoiden upseerin Kawamarun toimesta ja ymmärrettyään tapahtuman jälkeen kuinka heikoilla olikaan, narttu palasi isosiskopuolensa Xsyamoran avustuksella takaisin kotiinsa.
Vastaanotto, jonka se sai, ei kuitenkaan ollut ollenkaan lämmin. Rangaistuksena Terhen menetti vasemmasta etutassustaan kaksi varvasta ja sai arpia selkäänsä ja joutui vaikenemaan kaikista haluistaan ja tarpeistaan: Okhart ei sietänyt kuulla sen puhuvan. Isä komensi myös sisarukset kohtelemaan karkurisiskoa kaltoin, eikä minkäänlaisena ihmeenä voi pitää sitä, kuinka pahaa jälkeä kaikki koettu lopulta teki Terhenen mielelle.

Narttu kieltäytyi silti lannistumasta. Kun Terhenen serkku Mawerick, setänsä pahojen tekojen riivaama Kapinallisten johtaja, ilmaantui ladolle ja halusi pelastaa perheen, Terhen oli ensimmäisenä mukana sopimuksessa. Se auttoi itsensä ja perheensä turvaan, mutta karvain hinta oli jo riistetty ja mielenterveysongelmista tuli nartulle täysin arkipäiväisiä. Terhenestä tuli ikiaikaisen levoton sielu, joka ennen pitkää lähti hakemaan sisimpänsä tuskalle vastetta Alppien mailta aikeenaan kostaa Kawamarulle. Nuoruus ja kokemattomuus kuitenkin kostautui kun koira menetti kirjaimellisesti puolet kasvoistaan ja joutui joksikin aikaa alppilaisupseerin vangiksi.
Terhen onnistui lopulta pakenemaan elämänsä toisesta vankilasta Kawamarun kuoltua väkivaltaisesti -- mistä narttu on äärimmäisen katkera menetettyään mahdollisuuden tappaa pahoinpitelijänsä itse. Se palasi Kapinallisiin, joiden parissa vietti elämäänsä aina siihen asti, että lauma tuhoutui.

Nyt Terhen on Soturitar, ainakin nimellisesti.

Perhe
Isä Okhart (Wohweli), äiti Nergui (Saranna)
Sisarukset Luna (Wohweli), Mimi (Wohweli), Nalony † (Zeralex), Nizair (Zeralex) ja Chakra (Calcah)
Sisarpuolet Inoue † (Zeralex), Xsyamora (Saranna), Helgur (Saranna), Theodore (Wohweli)

Ominaisuudet
Lihasvoima - 4/5

Puruvoima - 3/5

Hyppyvoima - 3/5

Nopeus - 3/5

Ketteryys - 2/5

Kestävyys - 2/5

Kivunsietokyky - 5/5


Ei osaa erikoisiskuja tai puissa hyppimistä.