Post by Saigola on Aug 22, 2019 10:22:53 GMT 2
[googlefont=Raleway][googlefont=Yantramanav]
Ikä Aikuinen [n. 4-vuotias]
Sukupuoli Uros
Laji / rotu Koira / belgianpaimenkoira tervueren
Lauma Kapinalliset
Asema Laumalainen [2021 → ]
Villikoira [2019 → 2021]
Kotikoira [2012 → 2019]
Ensivaikutelma tummanpuhuvasta hahmosta on osin riippuvainen siitä, tavataanko tervueren kaasumaskillaan vaiko ei. Maskin tuoma anonyymiys ja kasvonpiirteiden huono tunnistettavuus herättää usein epäluuloisuutta ja lievää pelkoa vastapuolessa, mutta koiran käytös on harvoin erilaista oli tällä maski taikka ei. Grim on vieraille hyväntuulinen ja mukautuva seuralainen, josta on vaikea olla pitämättä. Koirasta ei puutu lainkaan kohteliaisuutta saatika halua auttaa ja tukea muita – ainoastaan jos koiran tapaa kesken tämän työskentelyn, voi kohteliaisuus olla hieman koruttomampaa ja etäisempää työnarkomaaniuden tukahduttaessa osaltaan rentoa luontoa.
Saksalaisella ei ole juurikaan mainetta. Harva tietää koiran olemassaolosta saatika tuon taustoista, mutta jotkut Akashissa ja sen lähiseuduilla asuvat saattavat tunnistaa paimenen. Laumoissa Grimiä ei tunneta vielä laisinkaan
Grimillä ei ole virallista asuinsijaa, vaan uros yöpyy milloin missäkin.
Rotunsa edustajaksi Grim on rotumääritelmää kookkaampi ja kevyempi, koko olemuksensa tummaturkki kantaa suoralla ryhdillä ja arvokkuudella. Käyttölinjaisena uroksen ruumiinrakenne on liioittelemattomampi eikä läheskään niin neliömäinen kuin mitä ääripäänäyttelylinjaisten. Uroksella on selkeä sukupuolileima eikä tuon raamikas ja jäntevä olemus jätä arvailun varaa tämän kunnon suhteen. Grim on hyvässä kunnossa ja kevyesti korostuvat lihakset ovat nähtävissä lähinnä olkavarsissa ja takaraajoissa. Rodulle tyypillisesti Grimin raajat ovat kohtalaisen kevyet ja tassut sirot, samoin kun pää on kevyt ja teräväpiirteinen matalalla otsapenkereellä. Grimin karvapeite on pitkää ja hivenen karheaa. Saksalaisen karvoitus on pisimmillään kauluksessa ja rintakehässä, lyhimmillään kasvoissa ja raajoissa. Raajojen taakse muodostuu hillityt hapsut.
Väritykseltään Grim on punaruskea hiillikko, keskivertotervuerenia selkeästi tummempi. Grimin pääväritys on savuisen musta, joka peittää pitkälti koko koiran rungon. Selkeästi erottuvimmat, vaaleat merkit ovat Grimin rintaa korostava valkea sekä raajoja peittävä hiekanvärinen kuviointi, joka häipyy koiran hännän alaosassa. Koiran raajojen pidemmät hapsut ovat liki kermanvaaleat. Pääväri taittuu kasvokuviointina sekä niskassa ja vatsakarvassa tummaan ruskeaan.
Grimillä on satunnaisesti yllään hieman kulahtanut mutta yhä toimintakelpoinen punamusta kaasumaski, jonka molemmilla sivuilla on hakaristi. Uros osaa ottaa sen pois yltään muttei laittaa takaisin.
Tervueren on kokonaisuudessaan hyväntuulinen ja helposti eri persoonien kanssa toimeen tuleva, oikeudentajuinen ja rento. Uroksesta saa ensihetkillä useimmiten hyväntuulisen ja kohteliaan kuvan, sillä vaikka tummapukeinen ei seuraa etikettiä orjallisesti, Grim harkitsee sanansa tarkkaan eikä tahallisesti pyri loukkaamaan ketään ellei siihen ole todellista syytä.
Yleisesti ottaen tervueren pyrkii näkemään jokaisessa kohtaamassaan persoonassa hyvää, vähintään syitä pahoille piirteille ja niiden pohjalta kohtelemaan jokaista tasavertaisesti. Grim on suvaitsevainen ja ymmärtäväinen ja harvoin tervueren alentuu tuomitsemaan ketään.
Vaikka suojelevainen ja perinpohjaisen kiltti uros tekee kaikkensa auttaakseen muita omien mahdollisuuksiensa mukaan, harva tietää uroksesta enempää. Saksalainen ei tee itsestään suurta numeroa ja pitäytyy tietyllä tavalla arvoituksellisen torjuvana omista asioistaan, jonka johdosta myös osaltaan belgi patoaa paljon tuntemuksiaan käsitelläkseen ne itsekseen. Grim ei halua vaivata muita ongelmillaan, jonka johdosta tummempi on liki alati sisäisesti enemmän tai vähemmän rikki, vaikka se harvoin heijastuu pintapuolelle.
Grim on hyväuskoinen ja hieman sinisilmäinen hölmö, sillä hieman viekkaammat luonteenlaadut kykenevät helposti käyttämään uroksen avun tarvetta tuota vastaan. Vaikka belgi ei ole penaalin terävin kynä, havaitessaan tultuaan huijatuksi Grim on herkeämpi suuttumaan kuin koskaan muulloin. Tervueren tiedostaa ominaisuuden itsessään mutta ei kestä sen hyväksymistä ettei ole niin viisas ja älykäs kuin muut.
Belgi on varsin ahkera ja tekevä sekä nauttii jossain määrin kiireen tunnusta ja deadlinejen painostavasta tunteesta. Grim rakastaa arvoituksia ja mysteereitä, kadonneiden persoonoiden tarinoita ja heidän löytämistään, mille uros onkin valmis uhraamaan omasta elämästään aikaa. Paneutuessaan oman osaamisensa pariin, jäljittämisen saloihin, Grim omaksuu työminänsä. Tervueren on työskennellessään keskittynyt ja sinnikäs eikä luovuta ennen kuin todella on yrittänyt kaikkensa. Tällaisessa moodissa Grim säilyttää kohteliaisuutensa kyllä, mutta on koleampi eikä anna itsestään sitä vähääkään irti. Pahimmillaan Grim saattaa olla dominoiva ja määräilevä, jonka vuoksi uros tapaakin toimia yksin alusta loppuun.
Vaikka Grim on saanut taistelun alkeita, lähinnä ihmisiä vastaan, paimen näkee taistelun ja väkivallan viimeisenä vaihtoehtona. Mieluiten uros ratkaisisi asiat kompromissein, mutta ei vältä taistelua mikäli joutuu puolustamaan huono-osaisempaa. Siinä missä uros inhoaa turhaa väkivallan ja vallan käyttöä, tuo inhoaa myös petollisuutta. Grim arvostaa lojaaliutta ja rehtiyttä.
Paimenkoirasta saa helposti ystävän ja uros eritoten itse kiintyy helposti muihin, se ihailee itsevarmoja ja vahvoja persoonia sukupuolesta riippumatta mikä johtaa herkästi ihastuksen omaiseen ihailuun.
Uros syntyi pentueeseen, jossa tuo selvisi ainoana luovutusikään saksalaisessa käyttö- ja virkakoiria kasvattavassa kennelissä. Arbeitenin koirat olivat maailmanlaajuisesti menestyneitä rotumestaruuksissa ja MM-kisoissa, sekä terveydeltään varteenotettavan tarkkaan mietittyjä yhdistelmiä, eikä Grimin pentue jäänyt jälkeen harkitsettavuudellaan.
Ainoana selviytyneenä Grimistä oli kysyntää lähinnä virkakoirapuolelle, kunnes lopulta pentu myytiin aloittavalle harrastajalle joka etsi itselleen aktiivikäyttökoiraa. Joskin, heti pennun omistajuuden vaihduttua, kasvattajat menettivät kaiken kontaktin valenimellä esiintyneeseen mieheen. Grimin omistaja oli korruptoituneiden ex-poliisien salajärjestön jäsen. Järjestö noudatti enemmän tai vähemmän uusnatsien ajattelumaailmaa, mutta elivät ja toteuttivat itseään ennen kaikkea palkkatyön nimissä. Järjestö tunnettiin alamaailmassa laajasti biologisen sodankäynnin ammattilaisina, kantaen nimeä Weltende, maailmanloppu.
Grim ei ollut ainoa järjestön kouluttama koira, eikä suinkaan viimeinen. Tervuerenin koulutus aloitettiin varhain ja vaikka toisin saattaisi kuvitella, koulutus pelasi hyvin vahvasti positiivisen vahvistamisen kautta. Grim kasvoi hyvin turvallisessa ympäristössä ja eli hyvin tavanomaista harrastuskoiran elämää aina siihen saakka, että järjestö saattoi tarkistaa tuon olevan terveydeltään varmasti soveltuva vaativaan työhönsä. Grim sai laajat pohjat edistyneeseen tottelevaisuuteen sekä jäljestyksen perusteet oli nuorikolla hyvin hallinnassa. Myös häiriökestävyyttä ja yleistä taitoa puolustaa tarvittaessa kouluttajaa tai esinettä harjoitettiin koiralle mondioringin muodossa. Terveen paperit kourassa palatessaan korruptoituneen eläinlääkärin vastaanotolta Grimin kouluttaja saattoi aloittaa kunnollisen koulutuksen, jolle oli rakentanut pohjia koko koiran nuoruusiän.
Biologisessa sodankäynnissä koiran osuus ei vastannut lainkaan poliisikoiran toimintaa. Grim oppi mondioringin alkeita, mutta koiran tie oli jo tuon ostohetkellä kulkeva jäljestyksen maailmaan. Osittain näiden ominaisuuksien toivossa Grim oli otettu luontaista jäljestämiseen taipuvuutta periyttävistä vanhemmista eikä Grim todella ollut pettymys sillä saralla. Verrattuna hajuaistin ruhtinasrotuun, vihikoiraan, Grimillä oli ennen kaikkea suuri motivaatio ja oikein vietynä tervueren peittosi vanhemmat koirat ajan saatossa koulutettavuudellaan ja tarkkuudellaan.
Toimitettuaan virkaansa erinomaisena ja harvoin erehtyvänä jäljestäjänä Grim pääsi kentälle.
Sodankäynti tapahtui muiden armeijoiden alaisuudessa ja heidän sotatantereillaan anonyymeinä. Ihmisten asiat eivät kuuluneet koiralle lainkaan, vaan tervueren oli intoa täynnä kuten aina päästessään työskentelemään. Grim toteutti lahjakkuuttaan jäljittämällä kulkevat yksiköt, ilmaisemalla mahdolliset esineelliset johtolangat ja vartioimalla yleisesti toimipistettä – sodan äänet vaativat koiralta aikansa tottumista, mutta lopulta paimen tottui meteliin ja melskeeseen.
Grimin luontainen halu jäljittää korostui erityisesti koiran kehittäessä itse itseään – tervueren oppi havainnoimaan ympäristöä sekä jälkien että muiden hienovaraisten merkkien perusteella. Saksalaissyntyinen ei luottanut turhan sokeasti hajuaistiinsa vaan pitkiä matkoja paimen oppi jäljestämään ainoastaan näöllään.
Silloin kun ihmiset tekivät siirtojaan, Grim ja muut koirat pitivät ihmisten tavoin kaasumaskia. Koirien kaasumaskit olivat vanhoja ja kunnostettuja, yhä toimivia, jotka takasivat osaltaan ettei koiria uhrattu turhaan minkään tehtävän nimessä – samasta syystä koiriin piikitettiin rokotetta, joka vahvisti vastustuskykyä kyseisiltä myrkyiltä ja taudeilta, joita he levittivät. Koirat olivat auttamattoman tehokkaita kun halutettiin herättää vähemmän huomiota kuin teknologialla, eikä yhtäkään jäljestäjää, viestinkantajaa saatika partiokoiraa ollut varaa menettää.
Grim kulki ihmisten mukana ympäri maailmaa tehtävältä toiselle eikä olisi saattanut olla onnellisempi. Koko tervuerenin nuoruus meni reissaten ja vaikka olosuhteet olivat äärimmäisiä, niihin tottuneena paimenesta kasvoi varsin tervepäinen ja sosiaalinen yksilö. Koko muun pentueen mysteerinen kuolema ei tuntunut varjostavan uroksen terveyttä, jonka suurimmat ongelmat olivat alati repeytyvät kannuskynnet, jotka päätettiinkin pian poistattaa.
Erinäisistä syistä, jotka eivät koskaan auenneet sodankävijälle, Grimin ura rintamalla päättyi. Hänen kouluttajansa muuttui kummalliseksi, ylisuojelevaiseksi ja varovaksi, mikä osaltaan riitti herättämään paimenen huolta, mutta selitystä tälle koskaan ei ilmennyt. Vaan kerran kaksikko lähti ainoina koko kompaniasta, lensivät toiselle puolelle maailmaa jälleen mutta tällä kertaa he eivät menneet tehtävälle.
He alkoivat elää tavallista elämää Japanissa, kaukana kotisaksasta. Grim tietysti ikävöi vanhoja tuttaviaan, mutta huoleton luonne ei estänyt paimenta sopeutumasta pian muuttuneeseen elinympäristöön jossa, kuten aiemminkin, koira sai toteuttaa itseään jäljestyksen merkeissä. Japanissa se oli vapaamuotoisempaa, huolettomampaa – mutta aina päästessään jäljelle, Grimin valtasi tuon virkaminä, eikä paimen ollut kaukana työnarkomaanista.
Kotielo muuttui alati vapaammaksi kouluttajan hermorakenteen rakoillessa. Vaikka paimen ei ymmärtänyt, Grimin kouluttaja oli muuttunut vainoharhaiseksi sodankäynnin vaikutuksesta ja pelkäsi alati kostoa biologisen sodankäynnin keinoin, eikä siis ollut lainkaan erikoista nähdä kaksikkoa kulkemassa kaasumaskit kasvoillaan.
Pian tilanne eskaloitui siihen että mies lähetti Grimin yksin ulos kaasumaski yllään. Vainoharhainen mies oli oppinut saattavansa luottaa koiraan koko hengellään ja päätti uskoa siihen että Grim ilmoittaisi, kertoisi jotenkin, uhista jos saisi valvoa tilannetta laajemmalta alueelta.
Aluksi tervueren ei poistunut kotinsa lähistöltä, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän Grim jatkoi kiertelyä kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Mutta se, mitä tervueren ei tiennyt, oli että Japani oli villikoirien luvattu maa ja kaikki, mitä hän näki, oli vain pieni pala metsien kätköissä kytevästä elämästä.
Grim päätyi seikkailemaan myös kotinsa ulkopuolelle, aina siihen saakka että törmäsi ensimmäisiin villikoiriin. Uros sai nopeasti selonteon Japanin villikoirakulttuurista ja jatkoi entistä innokkaammin maailman tutkimista. Hän tutustui myös matkoillaan Chakra-nimiseen collienarttuun, joka kauneudellaan ja mystisellä hauraudellaan vietteli Grimin vaivatta. Tervueren ei saanut narttua ajatuksistaan, mutta yritti kohdistaa ajatuksiaan Japanin tutkimiseen. Hänen innokkuutensa sai hetkeksi takapakkia kun tämä sairastui ja päätyi Vivillai-nimisen koiran hoidettavaksi.
Paranuttuaan uros halusi palata takaisin kotiinsa, mutta kun tsunamit ja maanjäristykset aiheuttavat Japanin kahteen ydinreaktioriin ydinonnettomuuden, jonka seurauksena koko eteläinen Japani evakuoidaan, Grimin matkanteko hidastuu.
Lopulta hän pääsee autioituneeseen kaupunkiin ja kohtaa isäntänäs, mutta isäntä koki koiransa pettäneen hänet ja ampui Grimiä jalkaan.
Merkkinä heidän suhteen päätöksestä, mies heitti kaasumaskin urokselle ja käänsi selkänsä uskollisimmalle ystävälleen.
Paimen lähti kohti pohjoista, toiveenaan löytää joku joka korjaisi hänen pirstaloituneen jalkansa. Glanjo-nimisen koiran avulla hän löysi Vivillain luokse jälleen kerran ja tuli nartun parantamaksi. Mutta samalla kaksikko muodosti toisiinsa hyvin läheisen äiti-poika-suhteen, joka teki heidän teidensä erkaantumisesta vaikeampaa kuin kuvitella saattaa.
Mutta Grimin oli lähdettävä, sillä hän halusi tavata uudelleen Chakran. Siksi hän lähti Yamagataan etsimään Kapinallisten piilotettua tukikohtaa - sen sijaan hän löysi pari kapinallista, jotka mahdollistivat Grimin liittymisen laumaan.
Isä Nimeämätön
Äiti Nimeämätön
Sisarukset N/A
Serkut Davina
Serkun lapset Priska
Puoliso N/A
Jälkeläiset Ei Grimin tiedossa olevia
◑ Grimin ääninäyttelijäksi sopisi Pól Arni Holm.
◑ Grim on sirutettu ja luustokuvattu terveeksi.
◑ Grimiltä on poistettu kannuskynnet, niiden repeämisen ehkäisemiseksi.
Hyväksynyt Riikin 27.10.2016 ◑ Päivitetty ajan tasalle 15.8.2022
GRIM
Arbeiten Grimreaper
Ikä Aikuinen [n. 4-vuotias]
Sukupuoli Uros
Laji / rotu Koira / belgianpaimenkoira tervueren
Lauma Kapinalliset
Asema Laumalainen [2021 → ]
Villikoira [2019 → 2021]
Kotikoira [2012 → 2019]
Ensivaikutelma tummanpuhuvasta hahmosta on osin riippuvainen siitä, tavataanko tervueren kaasumaskillaan vaiko ei. Maskin tuoma anonyymiys ja kasvonpiirteiden huono tunnistettavuus herättää usein epäluuloisuutta ja lievää pelkoa vastapuolessa, mutta koiran käytös on harvoin erilaista oli tällä maski taikka ei. Grim on vieraille hyväntuulinen ja mukautuva seuralainen, josta on vaikea olla pitämättä. Koirasta ei puutu lainkaan kohteliaisuutta saatika halua auttaa ja tukea muita – ainoastaan jos koiran tapaa kesken tämän työskentelyn, voi kohteliaisuus olla hieman koruttomampaa ja etäisempää työnarkomaaniuden tukahduttaessa osaltaan rentoa luontoa.
Saksalaisella ei ole juurikaan mainetta. Harva tietää koiran olemassaolosta saatika tuon taustoista, mutta jotkut Akashissa ja sen lähiseuduilla asuvat saattavat tunnistaa paimenen. Laumoissa Grimiä ei tunneta vielä laisinkaan
Grimillä ei ole virallista asuinsijaa, vaan uros yöpyy milloin missäkin.
Rotunsa edustajaksi Grim on rotumääritelmää kookkaampi ja kevyempi, koko olemuksensa tummaturkki kantaa suoralla ryhdillä ja arvokkuudella. Käyttölinjaisena uroksen ruumiinrakenne on liioittelemattomampi eikä läheskään niin neliömäinen kuin mitä ääripäänäyttelylinjaisten. Uroksella on selkeä sukupuolileima eikä tuon raamikas ja jäntevä olemus jätä arvailun varaa tämän kunnon suhteen. Grim on hyvässä kunnossa ja kevyesti korostuvat lihakset ovat nähtävissä lähinnä olkavarsissa ja takaraajoissa. Rodulle tyypillisesti Grimin raajat ovat kohtalaisen kevyet ja tassut sirot, samoin kun pää on kevyt ja teräväpiirteinen matalalla otsapenkereellä. Grimin karvapeite on pitkää ja hivenen karheaa. Saksalaisen karvoitus on pisimmillään kauluksessa ja rintakehässä, lyhimmillään kasvoissa ja raajoissa. Raajojen taakse muodostuu hillityt hapsut.
Väritykseltään Grim on punaruskea hiillikko, keskivertotervuerenia selkeästi tummempi. Grimin pääväritys on savuisen musta, joka peittää pitkälti koko koiran rungon. Selkeästi erottuvimmat, vaaleat merkit ovat Grimin rintaa korostava valkea sekä raajoja peittävä hiekanvärinen kuviointi, joka häipyy koiran hännän alaosassa. Koiran raajojen pidemmät hapsut ovat liki kermanvaaleat. Pääväri taittuu kasvokuviointina sekä niskassa ja vatsakarvassa tummaan ruskeaan.
Grimillä on satunnaisesti yllään hieman kulahtanut mutta yhä toimintakelpoinen punamusta kaasumaski, jonka molemmilla sivuilla on hakaristi. Uros osaa ottaa sen pois yltään muttei laittaa takaisin.
Tervueren on kokonaisuudessaan hyväntuulinen ja helposti eri persoonien kanssa toimeen tuleva, oikeudentajuinen ja rento. Uroksesta saa ensihetkillä useimmiten hyväntuulisen ja kohteliaan kuvan, sillä vaikka tummapukeinen ei seuraa etikettiä orjallisesti, Grim harkitsee sanansa tarkkaan eikä tahallisesti pyri loukkaamaan ketään ellei siihen ole todellista syytä.
Yleisesti ottaen tervueren pyrkii näkemään jokaisessa kohtaamassaan persoonassa hyvää, vähintään syitä pahoille piirteille ja niiden pohjalta kohtelemaan jokaista tasavertaisesti. Grim on suvaitsevainen ja ymmärtäväinen ja harvoin tervueren alentuu tuomitsemaan ketään.
Vaikka suojelevainen ja perinpohjaisen kiltti uros tekee kaikkensa auttaakseen muita omien mahdollisuuksiensa mukaan, harva tietää uroksesta enempää. Saksalainen ei tee itsestään suurta numeroa ja pitäytyy tietyllä tavalla arvoituksellisen torjuvana omista asioistaan, jonka johdosta myös osaltaan belgi patoaa paljon tuntemuksiaan käsitelläkseen ne itsekseen. Grim ei halua vaivata muita ongelmillaan, jonka johdosta tummempi on liki alati sisäisesti enemmän tai vähemmän rikki, vaikka se harvoin heijastuu pintapuolelle.
Grim on hyväuskoinen ja hieman sinisilmäinen hölmö, sillä hieman viekkaammat luonteenlaadut kykenevät helposti käyttämään uroksen avun tarvetta tuota vastaan. Vaikka belgi ei ole penaalin terävin kynä, havaitessaan tultuaan huijatuksi Grim on herkeämpi suuttumaan kuin koskaan muulloin. Tervueren tiedostaa ominaisuuden itsessään mutta ei kestä sen hyväksymistä ettei ole niin viisas ja älykäs kuin muut.
Belgi on varsin ahkera ja tekevä sekä nauttii jossain määrin kiireen tunnusta ja deadlinejen painostavasta tunteesta. Grim rakastaa arvoituksia ja mysteereitä, kadonneiden persoonoiden tarinoita ja heidän löytämistään, mille uros onkin valmis uhraamaan omasta elämästään aikaa. Paneutuessaan oman osaamisensa pariin, jäljittämisen saloihin, Grim omaksuu työminänsä. Tervueren on työskennellessään keskittynyt ja sinnikäs eikä luovuta ennen kuin todella on yrittänyt kaikkensa. Tällaisessa moodissa Grim säilyttää kohteliaisuutensa kyllä, mutta on koleampi eikä anna itsestään sitä vähääkään irti. Pahimmillaan Grim saattaa olla dominoiva ja määräilevä, jonka vuoksi uros tapaakin toimia yksin alusta loppuun.
Vaikka Grim on saanut taistelun alkeita, lähinnä ihmisiä vastaan, paimen näkee taistelun ja väkivallan viimeisenä vaihtoehtona. Mieluiten uros ratkaisisi asiat kompromissein, mutta ei vältä taistelua mikäli joutuu puolustamaan huono-osaisempaa. Siinä missä uros inhoaa turhaa väkivallan ja vallan käyttöä, tuo inhoaa myös petollisuutta. Grim arvostaa lojaaliutta ja rehtiyttä.
Paimenkoirasta saa helposti ystävän ja uros eritoten itse kiintyy helposti muihin, se ihailee itsevarmoja ja vahvoja persoonia sukupuolesta riippumatta mikä johtaa herkästi ihastuksen omaiseen ihailuun.
Uros syntyi pentueeseen, jossa tuo selvisi ainoana luovutusikään saksalaisessa käyttö- ja virkakoiria kasvattavassa kennelissä. Arbeitenin koirat olivat maailmanlaajuisesti menestyneitä rotumestaruuksissa ja MM-kisoissa, sekä terveydeltään varteenotettavan tarkkaan mietittyjä yhdistelmiä, eikä Grimin pentue jäänyt jälkeen harkitsettavuudellaan.
Ainoana selviytyneenä Grimistä oli kysyntää lähinnä virkakoirapuolelle, kunnes lopulta pentu myytiin aloittavalle harrastajalle joka etsi itselleen aktiivikäyttökoiraa. Joskin, heti pennun omistajuuden vaihduttua, kasvattajat menettivät kaiken kontaktin valenimellä esiintyneeseen mieheen. Grimin omistaja oli korruptoituneiden ex-poliisien salajärjestön jäsen. Järjestö noudatti enemmän tai vähemmän uusnatsien ajattelumaailmaa, mutta elivät ja toteuttivat itseään ennen kaikkea palkkatyön nimissä. Järjestö tunnettiin alamaailmassa laajasti biologisen sodankäynnin ammattilaisina, kantaen nimeä Weltende, maailmanloppu.
Grim ei ollut ainoa järjestön kouluttama koira, eikä suinkaan viimeinen. Tervuerenin koulutus aloitettiin varhain ja vaikka toisin saattaisi kuvitella, koulutus pelasi hyvin vahvasti positiivisen vahvistamisen kautta. Grim kasvoi hyvin turvallisessa ympäristössä ja eli hyvin tavanomaista harrastuskoiran elämää aina siihen saakka, että järjestö saattoi tarkistaa tuon olevan terveydeltään varmasti soveltuva vaativaan työhönsä. Grim sai laajat pohjat edistyneeseen tottelevaisuuteen sekä jäljestyksen perusteet oli nuorikolla hyvin hallinnassa. Myös häiriökestävyyttä ja yleistä taitoa puolustaa tarvittaessa kouluttajaa tai esinettä harjoitettiin koiralle mondioringin muodossa. Terveen paperit kourassa palatessaan korruptoituneen eläinlääkärin vastaanotolta Grimin kouluttaja saattoi aloittaa kunnollisen koulutuksen, jolle oli rakentanut pohjia koko koiran nuoruusiän.
Biologisessa sodankäynnissä koiran osuus ei vastannut lainkaan poliisikoiran toimintaa. Grim oppi mondioringin alkeita, mutta koiran tie oli jo tuon ostohetkellä kulkeva jäljestyksen maailmaan. Osittain näiden ominaisuuksien toivossa Grim oli otettu luontaista jäljestämiseen taipuvuutta periyttävistä vanhemmista eikä Grim todella ollut pettymys sillä saralla. Verrattuna hajuaistin ruhtinasrotuun, vihikoiraan, Grimillä oli ennen kaikkea suuri motivaatio ja oikein vietynä tervueren peittosi vanhemmat koirat ajan saatossa koulutettavuudellaan ja tarkkuudellaan.
Toimitettuaan virkaansa erinomaisena ja harvoin erehtyvänä jäljestäjänä Grim pääsi kentälle.
Sodankäynti tapahtui muiden armeijoiden alaisuudessa ja heidän sotatantereillaan anonyymeinä. Ihmisten asiat eivät kuuluneet koiralle lainkaan, vaan tervueren oli intoa täynnä kuten aina päästessään työskentelemään. Grim toteutti lahjakkuuttaan jäljittämällä kulkevat yksiköt, ilmaisemalla mahdolliset esineelliset johtolangat ja vartioimalla yleisesti toimipistettä – sodan äänet vaativat koiralta aikansa tottumista, mutta lopulta paimen tottui meteliin ja melskeeseen.
Grimin luontainen halu jäljittää korostui erityisesti koiran kehittäessä itse itseään – tervueren oppi havainnoimaan ympäristöä sekä jälkien että muiden hienovaraisten merkkien perusteella. Saksalaissyntyinen ei luottanut turhan sokeasti hajuaistiinsa vaan pitkiä matkoja paimen oppi jäljestämään ainoastaan näöllään.
Silloin kun ihmiset tekivät siirtojaan, Grim ja muut koirat pitivät ihmisten tavoin kaasumaskia. Koirien kaasumaskit olivat vanhoja ja kunnostettuja, yhä toimivia, jotka takasivat osaltaan ettei koiria uhrattu turhaan minkään tehtävän nimessä – samasta syystä koiriin piikitettiin rokotetta, joka vahvisti vastustuskykyä kyseisiltä myrkyiltä ja taudeilta, joita he levittivät. Koirat olivat auttamattoman tehokkaita kun halutettiin herättää vähemmän huomiota kuin teknologialla, eikä yhtäkään jäljestäjää, viestinkantajaa saatika partiokoiraa ollut varaa menettää.
Grim kulki ihmisten mukana ympäri maailmaa tehtävältä toiselle eikä olisi saattanut olla onnellisempi. Koko tervuerenin nuoruus meni reissaten ja vaikka olosuhteet olivat äärimmäisiä, niihin tottuneena paimenesta kasvoi varsin tervepäinen ja sosiaalinen yksilö. Koko muun pentueen mysteerinen kuolema ei tuntunut varjostavan uroksen terveyttä, jonka suurimmat ongelmat olivat alati repeytyvät kannuskynnet, jotka päätettiinkin pian poistattaa.
Erinäisistä syistä, jotka eivät koskaan auenneet sodankävijälle, Grimin ura rintamalla päättyi. Hänen kouluttajansa muuttui kummalliseksi, ylisuojelevaiseksi ja varovaksi, mikä osaltaan riitti herättämään paimenen huolta, mutta selitystä tälle koskaan ei ilmennyt. Vaan kerran kaksikko lähti ainoina koko kompaniasta, lensivät toiselle puolelle maailmaa jälleen mutta tällä kertaa he eivät menneet tehtävälle.
He alkoivat elää tavallista elämää Japanissa, kaukana kotisaksasta. Grim tietysti ikävöi vanhoja tuttaviaan, mutta huoleton luonne ei estänyt paimenta sopeutumasta pian muuttuneeseen elinympäristöön jossa, kuten aiemminkin, koira sai toteuttaa itseään jäljestyksen merkeissä. Japanissa se oli vapaamuotoisempaa, huolettomampaa – mutta aina päästessään jäljelle, Grimin valtasi tuon virkaminä, eikä paimen ollut kaukana työnarkomaanista.
Kotielo muuttui alati vapaammaksi kouluttajan hermorakenteen rakoillessa. Vaikka paimen ei ymmärtänyt, Grimin kouluttaja oli muuttunut vainoharhaiseksi sodankäynnin vaikutuksesta ja pelkäsi alati kostoa biologisen sodankäynnin keinoin, eikä siis ollut lainkaan erikoista nähdä kaksikkoa kulkemassa kaasumaskit kasvoillaan.
Pian tilanne eskaloitui siihen että mies lähetti Grimin yksin ulos kaasumaski yllään. Vainoharhainen mies oli oppinut saattavansa luottaa koiraan koko hengellään ja päätti uskoa siihen että Grim ilmoittaisi, kertoisi jotenkin, uhista jos saisi valvoa tilannetta laajemmalta alueelta.
Aluksi tervueren ei poistunut kotinsa lähistöltä, mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä enemmän Grim jatkoi kiertelyä kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Mutta se, mitä tervueren ei tiennyt, oli että Japani oli villikoirien luvattu maa ja kaikki, mitä hän näki, oli vain pieni pala metsien kätköissä kytevästä elämästä.
Grim päätyi seikkailemaan myös kotinsa ulkopuolelle, aina siihen saakka että törmäsi ensimmäisiin villikoiriin. Uros sai nopeasti selonteon Japanin villikoirakulttuurista ja jatkoi entistä innokkaammin maailman tutkimista. Hän tutustui myös matkoillaan Chakra-nimiseen collienarttuun, joka kauneudellaan ja mystisellä hauraudellaan vietteli Grimin vaivatta. Tervueren ei saanut narttua ajatuksistaan, mutta yritti kohdistaa ajatuksiaan Japanin tutkimiseen. Hänen innokkuutensa sai hetkeksi takapakkia kun tämä sairastui ja päätyi Vivillai-nimisen koiran hoidettavaksi.
Paranuttuaan uros halusi palata takaisin kotiinsa, mutta kun tsunamit ja maanjäristykset aiheuttavat Japanin kahteen ydinreaktioriin ydinonnettomuuden, jonka seurauksena koko eteläinen Japani evakuoidaan, Grimin matkanteko hidastuu.
Lopulta hän pääsee autioituneeseen kaupunkiin ja kohtaa isäntänäs, mutta isäntä koki koiransa pettäneen hänet ja ampui Grimiä jalkaan.
Merkkinä heidän suhteen päätöksestä, mies heitti kaasumaskin urokselle ja käänsi selkänsä uskollisimmalle ystävälleen.
Paimen lähti kohti pohjoista, toiveenaan löytää joku joka korjaisi hänen pirstaloituneen jalkansa. Glanjo-nimisen koiran avulla hän löysi Vivillain luokse jälleen kerran ja tuli nartun parantamaksi. Mutta samalla kaksikko muodosti toisiinsa hyvin läheisen äiti-poika-suhteen, joka teki heidän teidensä erkaantumisesta vaikeampaa kuin kuvitella saattaa.
Mutta Grimin oli lähdettävä, sillä hän halusi tavata uudelleen Chakran. Siksi hän lähti Yamagataan etsimään Kapinallisten piilotettua tukikohtaa - sen sijaan hän löysi pari kapinallista, jotka mahdollistivat Grimin liittymisen laumaan.
| Koulutuksensa ansiosta Grimin taidot ovat monella saralla kehittyneet huippuunsa. Korkea itsensäkehittämisen tarve korostuu myös uroksen harjaantuneissa taidoissa – mutta vaikka tuo on varsin kestävä, ketterä ja omaa hyvät refleksit, taistelutaitoa tuolla on koiria vastaan hyvin vähän. Grim häviää puruvoimassa ja nopeudessa lajitovereilleen, mutta suoriutuu lihasvoiman hyödyntämisestä hyvin. Tervueren on koulutuksensa ansiosta harjaantunut keskittymiskykynsä saralta niin taistoissa kuin työskennellessään – verrattoman hajuaistinsa lisäksi paimen on oppinut jatkamaan työskentelyä häiriössä kuin häiriössä, vaikka kipu kasvaisi sietämättömäksi, Grimin motivaatio ja kestävyys vie tuon usein voitolle tilanteessa. Paimen on hidas juoksija ja omaa nopeutta vain lyhyissä rykäyksissä. Puuttuva jalka pudotti merkittävästi Grimin nopeutta ja hyppyvoimaa. | Ketteryys Puruvoima Lihasvoima Nopeus Hyppyvoima Puissakiipeily Refleksit Kestävyys | ▲▲▲▲△ ▲▲△△△ ▲▲▲△△ ▲▲△△△ ▲△△△△ △△△△△ ▲▲▲▲▲ ▲▲▲▲△ |
 | Ei osaa käyttää aseita. |
 | Osaa välttää yleisimpiä, tunnettuja myrkkykasveja mutta ei hyödyntää niitä. |
 | Ei ymmärrä parantamisesta eikä ole erityisen kiinnostunut aiheesta. |
Isä Nimeämätön
Äiti Nimeämätön
Sisarukset N/A
Serkut Davina
Serkun lapset Priska
Puoliso N/A
Jälkeläiset Ei Grimin tiedossa olevia
◑ Grimin ääninäyttelijäksi sopisi Pól Arni Holm.
◑ Grim on sirutettu ja luustokuvattu terveeksi.
◑ Grimiltä on poistettu kannuskynnet, niiden repeämisen ehkäisemiseksi.
Hyväksynyt Riikin 27.10.2016 ◑ Päivitetty ajan tasalle 15.8.2022