KARENNA
Kutsumanimi: Karenna, Karen
Sukupuoli: narttu

Ikä: aikuinen
Laji | rotu: susi | alaskantundrasusi

Lauma: Susien Monarkia
Asema: Kaitsija



Monarkian keskuudessa Karenna on pitänyt itsestään niin paljon ääntä, että häntä on lähes mahdoton olla tunnistamatta. Vanhoillinen rouva tunnetaan Monarkian keskuudessa pentujen kaitsijana ja useimmat lauman pienimmät ovatkin olleet ainakin satunnaisesti hänen valvovien silmiensä alla. Perinteitä kunniottavat, työteliäät jäsenet todennäköisesti pitävät Karennasta, ainakin enemmän kuin vapaasieluisemmat yksilöt, joille narttu motkottaa turhastakin mielellään tuputtaessaan omia mielipiteitään.

Sen sijaan Monarkian ulkopuolella Karenna on lähes tuntematon, sillä hänellä ei ole juurikaan kiinnosta poistua lauman reviiriltä ja tehdä tuttavuutta vieraiden kanssa.


Karenna asuu tyttärensä Tundrarumin kanssa Watatsumi-jōssa. Heidän asumuksenaan on pienempi temppeliä muistuttava rakennus, kuten monella muullakin lauman jäsenellä. Rakennuksessa on mukavasti tilaa kahdelle, mutta välillä on ahtaampaa Karennan vahtiessa pentuja kotonaan.

Emä: Corella
Isä: Kaine
Sisarukset: kaksi veljeä

Puoliso: -
Pennut: Tundrarum, 2 nimetöntä †




Ketteryys 3/5
Puruvoima 2/5
Lihasvoima 3/5
Nopeus 3/5
Hyppyvoima 3/5

Kestävyys 4/5
Kivunsieto 2/5
Älykkyys 3/5
Uimataito 2/5
Puissa liikkuminen 0/5

Karenna on taidoiltaan hyvin keskinkertainen, olematta huippu missään, mutta ei myöskään surkea. Narttu ei ole soturityyppiä, mutta pitää kunnostaan sekä taidoistaan huolta pysyäkseen fyysisesti hyvässä kunnossa. Karennan huippunopeus ei ole häävi, eikä lihasvoimallakaan tainnuteta vastustajaa helpolla, ei hän myöskään ole nero joka voisi juonitella itsensä ulos tilanteesta kuin tilanteesta. Taitojaan susirouva ei myöskään tosi tilanteessa ole juurikaan kokeillut vältellessään fyysistä yhteenottoa. Sen verran Karenna on pystyvä tappeluun, että jaksaa kurmuuttaa omaa kuin muidenkin jälkikasvua tottelemattomuuden johdosta.

68 cm || n. 38 kg
Karenna ei ole susista kookkain, mutta narttu kantaa itsensä suurella asenteella. Narttu on ryhdikäs ja erinomaisen sukupuolileiman omaava. Pää on pyöreä ja kuono keskimittainen, korvat ovat keskikokoiset malliltaan kolmion muotoiset. Silmät ovat ovaalin muotoiset ja väriltään ne ovat oranssit. Kirsu on hyvin tumma, lähes musta ja anturat ovat samaa väriä. Karenin rakennetta voisi kuvailla keskiraskaaksi. Selkä on jokseenkin pidempi kuin jalat, vatsalinja on selkeä. Lihaksia nartulla on riittävästi, mutta ne eivät juurikaan näy paksun turkin vuoksi saaden Karennan näyttämään raskaammalta kuin tämä oikeasti on. Pisintä turkki on kaulassa, housuissa sekä hännässä. Turkki palvelee talvella paremmin lämmittäjänä kuin kesällä lämmönkerääjänä. Häntä ylettyy kintereiden puoliväliin saakka, mutta yleensä se on hieman kohoasennossa.

Pohjaväri Karennan turkissa on valkoinen. Kuviot ovat kahta eri punertavan ruskeaa, joista tummempi kuvioittaa korvat, läiskän kaulan yläosassa, joka jatkuu hieman selkään. Tämä läntti toistuu uudelleen ristiselässä jatkuen hetken häntään. Lavoilta lähtee siipeä muistuttavat kuviot kyljille. Toinen väri on vaaleampi, jopa vaaleanpunaiseen taittava. Sillä maalautuu alleen hieman otsaa sekä poskia, jatkuen kaulan sivuilta kyljille, reisiin sekä häntään. Kasvot, kaula, jalat, vatsa ja loppu häntä ovat valkoiset. Kynnet ovat rusehtavan harmaat ja Karennalla ei ainakaan toistaiseksi ole näkyviä arpia.

Vanhoillinen ja konservatiivinen, niillä sanoilla on hyvä aloittaa kuvailemaan Karennaa. Narttu on omaksunut erinomaisesti sukunsa kuin laumansakin vanhanaikaiset tavat. Hänestä narttujen kuuluu olla hoitamassa kotona pentuja, kun urokset tekevät raskaat työt ja suojelevat perhettään sekä laumaansa. Toki silloin, kun nartuilla ei ole jälkikasvua hoidettavana, olisi parempi tehdä jotain laumansa hyväksi. Karenna ihme kyllä hyväksyy työn kuin työn neitokaisillekin, vaikka ihmettelee suuresti sitä kuinka kukaan itseään kunnioittava narttu viihtyy paremmin soturina kuin esimerkiksi parantajana. Johtotehtäviin ei Karennan mielestä kuulu kuin urokset, ovathan nartut aivan liian tunteellisia, eivätkä osaa tehdä rationaalisia päätöksiä. Joka tapauksessa Karenna arvostaa suuresti ahkeruutta ja uskoo sen olevan avain koko Monarkian menestykseen. Laumauskollisuus on vahvana rouvan mielessä. Hän nauttii suuresti perinteiden ylläpitämisestä ja on valmis lisäämään lauman määrää, vaikka hän joutuisi parittamaan nuoria narttuja yöt ja päivät uroksille.

Koiraviha on hieman kaksipiippuinen juttu. Karenna ei ole juurikaan koiria tavannut elämänsä aikana, sillä hän on mieluusti pysytellyt omissa tehtävissään lauman sisäpuolella. Todenteolla nartun päähän on kuitenkin iskoistettu vihaa koiria kohtaan ja hän kovaan ääneen haukkuukin laumalaisilleen näitä ihmisten kurjia orjia. Todellisuudessa Karenna ei kuitenkaan oikeastaan edes vihaa koiria, enemmänkin hän on välinpitämätön, eikä osaa kiinnostua näiden tekemisistä. Nuorisolle narttu kuitenkin aina opettaa koiravihaa, sillä pitää sitä vain hyvänä asiana, jotta Susien Monarkia pysyy varmasti puhtaana. Karennan melkein koko identiteetti perustuukin nykyään perinteiden noudattamiseen, sillä hänen on lähes mahdoton antaa itsensä näyttää suurempia tunteita mihinkään asiaan. Tyttärensä syntymän jälkeen uroksen hylkäämäksi tulleena Karenna kasvatti ympärilleen vankan suojamuurin. Nartusta tuli kylmempi ja suorituskeskeinen, eikä lämpimien tunteiden näyttäminen ollut enää helppoa. Tietenkin Karenna edelleen rakastaa perhettään, etenkin tytärtään, mutta varsinkin perheen ulkopuolisille tunteiden näyttäminen on vaikeampaa. Toki narttu on laumalaisilleen pääosin ystävällinen, mutta erityisen lähelle hänen on vaikea päästää ketään.

Luonteen kovettumisen jälkeen Karenna on alkanut nauttia motkottamisesta erityisen paljon. Hän katsoo mielellään laumaan uutena tulleita hieman kieroon ja etsii mahdollisuutta päästä arvostelemaan näiden tekemisiä, uskoessaan että muut kuin syntyperäiset Monarkialaiset eivät ole luotettavia. Narttu löytää helposti etenkin nuorien vielä kokemattomien työskentelystä vikoja, joista hän ei häpeile informoida ylemmälle tasolle. Karenna ei ole väkivaltainen, eikä haikaile fyysisiin kahakoihin, mutta ei myöskään epäröi antaa kurinpalautusta jos tilanne sitä vaatii. Ennemmin hän kuitenkin pyyhkäisee nuorisoa vaikkapa risulla takalistoon kuin käyn kurkkuun kiinni. Oppivatpahan lapsukaiset olemaan ja kunnioittamaan vanhempiaan. Äidillisiä piirteitä Karennalta löytyy yhä, minkä vuoksi hän viihtyy ammatissaan. Hermot ovat tiukemmalla ja koulutus kovempaa, mutta Karenna on ajatellut asian niin, että mieluummin pennut ovat hänen huostassaan kuin hylättynä. Narttu salaisesti haaveilee uudesta parisuhteesta, ehkä jopa rakkaudesta ja jälkikasvusta, mutta sitä hän ei sano ääneen mielellään. Muutenkin Karenna on enemmän jalat maassa -tyyppiä kuin pilvilinnojen rakentelija.

Karenna arvostaa rehellisyyttä muissa, mutta saattaa itse venyttää totuutta sekä liioitella jos tilanteet eivät mene hänen tahtomallaan tavalla. Monestikin nartun toiminnassa voi huomata sen, että älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon. Arki ja rutiinit ovat tärkeitä, juhlapyhinä voi sitten heittää enemmän vapaalle. Edes vapaalle heittänyt Karenna ei ole villiintynyt saati missään määrin lapsekas. Hän vain ehkä motkottaa vähemmän, saattaa jopa käyttää ääntään naureskellessaan. Siihen se jääkin. Eihän se ole nartun paikka mitenkään alkaa riehua ja kiljumaan miten sattuu, vaikka olisi kuinka mukavaa. Juhlahumussa Karenna saattaakin käydä huomauttamassa etenkin nuorille nartuille, että olisi syytä hieman rauhoittua jos meno on äitymässä kovin villiksi.

Karenna syntyi Susien Monarkiaan kahden veljensä kanssa toivottuina. Hänen äitinsä Corella oli jo vuosi ennen pentueen syntymistä liitetty rakkaudettomaan avioliittoon yrmeän soturin Kainen kanssa. Corella ja Kaine kuitenkin oppivat jossain määrin rakastamaan toisiaan sekä luomaan perhearkeen molemmille sopivat rutiinit. Karennan lapsuus oli turvallinen ja pääasiassa hänen oli hyvä olla. Narttupennusta kasvoi iloinen, utelias ja menevä. Hän leikki alituiseen veljiensä kanssa rajujakin leikkejä. Teini-iän saapuessa kuitenkin asioihin tuli muutos. Corella alkoi opettaa Karennalle enemmän siitä kuinka narttujen oli käyttäydyttävä ja jos Karenna ei sivistäisi itseään tarpeeksi, hän ei kelpaisi vaimoksi kenellekään. Samaan aikaan Kaine opetti poikiaan armottomiksi sotureiksi, joiden olisi tähdättävä korkealle tuodakseen kunniaa Monarkialle.

Kaikki aivopesu tuotti tulosta ja Karenna jätti rajut leikit taakseen lähestyessään aikuisikää, omaksuen uusia käytösmalleja. Narttu oli juuri ja juuri aikuisuuden kynnyksellä, kun vanhemmat esittelivät hänelle vasta äskettäin laumaan liittyneen uroksen. Tartak oli kyllä komea, mutta Karenna ei tuntenut oloaan valmiiksi avioliittoon. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, eikä narttu osannut tai kehdannut laittaa suuremmin vastaan vanhempiensa tahdolle. Niin Karenna ja Kegg'luner Tartak liitettiin avioon. Narttu oli pelännyt suuresti, että liitto olisi virhe ja että hän tulisi olemaan surullinen loppuikänsä. Mutta kuten hänen vanhempansa, Karen ja Tartak oppivat jollain tapaa rakastamaan toisiaan ja elämä oli hyvää.

Puolisen vuotta liiton solmimisen jälkeen Karenna oli raskaana. Narttu oli innoissaan asiasta, sillä hän rakasti pentuja ja olikin sen vuoksi jo aikaisemmin alkanut luomaan uraa pentujen kaitsijana. Toki raskauden loppuvaiheessa hänen oli jäätävä lomalle tehtävistään, mutta sitä Karenna ei arvannut, että hänen lomansa tulisi kestämään huomattavasti pidempään alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen. Nimittäin omien pentujen syntymä koitti ja surukseen kolmesta pennusta selvisi vain yksi. Kaksi pienokaista syntyivät kuolleina ja ainoastaan kaunis pieni narttupentu vikisi tarvitessaan äitinsä hoivaa. Jo murtuneena tästä Karennan vastoin käymiset eivät kuitenkaan helpottaneet. Tartak nimittäin kauhistui valtavasti kahta kuollutta pentua, julistaen kovaan ääneen tämän olevan rangaistus esi-isiltä. Karenna yritti rauhoitella miestään, koettaen oman surunsa keskellä lohduttaa että heillä oli yksi hyvinvoiva tytär. Se ei kuitenkaan auttanut vaan Tartak sekosi entistä enemmän ja katosi.

Karennan suru oli käsin kosketeltavissa. Hän yritti selviytyä tyttärensä, Tundrarumin, vuoksi parhaansa mukaan, vaikka menetysten taakka oli valtava. Etsinnöistä huolimatta Tartakia ei löydetty ja Karennan suru alkoi muuttaa muotoaan katkeruudeksi. Ennen kovin lämpimästä ja iloisesta nartusta alkoi tulla päivä päivältä kylmempi. Jo pienestä pitäen hän alkoi opettaa tytärtään samoin kuin hänen äitinsä oli opettanut narttua itseään. Tundra ei kuitenkaan ollut samoin vastaanottavainen oppien suhteen ja tämä loi vahvoja jännitteitä heidän välilleen. Karenna piti huolen siitä, että Tundra tietäisi kuinka Kegg'lunerit eivät olleet hyviä ja että pennun tuleva mies tulisi olla syntyperäinen Monarkialainen, sillä muut pettäisivät luottamuksen. Menetyksistä ehti kulua reilu puoli vuotta ennen kuin Karenna alkoi olla jälleen työkykyinen. Lämminhenkinen ja rakastava kaitsija ei kuitenkaan palannut, vaan tilalle astui tiukka täti, jonka seurasta pennut eivät samalla tavalla nauttineet.

Elämä jatkui rutinoituneena. Karenna hukutti itsensä työhönsä sekä Tundran opastamiseen. Hän kutsui kelpoja nuoria miehiä tapaamaan Tundraa, joka koetti kyllä käyttäytyä sulhasehdokkaiden edessä mallikkaasti, mutta liittoa ei kenenkään kanssa saatu aikaiseksi. Karenna alkoi tuntea itsensä suorastaan epäonnistuneeksi ja purki lisääntynyttä pahaa oloaan tyttäreensä, joka ei aikonut sopia äitinsä laatimaan muottiin.

x Pelaajana toimii Sleepless ja pelipaikkana Uusi Legenda
x Hahmon tiedot sekä kuvat c. Sleepless ellei toisin mainita
x Riikin hyväksyi 4.11.2020
x Karennan lauluääneksi voisi kuvitella -tulossa-



Arttien © tekijänsä