Katsuo

Vaikutelma & maine

Katsuo tunnetaan Ohun suojelijoiden entisenä johtajana ja hän on kaikille laumalaisilleen tuttu ainakin nimeltä. Hänet tunnetaan myös muissa laumoissa vähintäänkin kuulopuheiden perusteella. Hän on hyvämaineinen ja ensivaikutelmaltaan miellyttävä, vaikkakin hieman jäyhä uros.

Ulkonäkö

Säkä: 53 cm | Paino: 22 kg

Katsuo on kooltaan tavanomainen kainkoira.Väri on punainen brindle, vaaleampaa väriä esiintyy kasvoissa, rinnassa, mahassa ja varpaissa. Katsuon turkki on tiheä, melko vartalonmyötäinen ja karhea. Rinnassa karva on pörröisempää ja paksumpaa kuin muualla kehossa. Häntä kaartuu sirppimäisesti koiran selän päälle. Katsuon silmät ovat ruskeat.

Arvet: Kainkoiran kasvojen poikki kulkee vinosti pitkä arpi, joka oikean silmän alapuolelta ja päättyy oikean silmän yläpuolelle. Toinen, lyhyempi arpi kulkee vasemman silmän päältä ja risteää pitkän arven kanssa. Kolmas arpi on vasemmassa lavassa ja se on saatu taistelussa karhua vastaan, kun Katsuo sisarentyttärensä Jinnian kanssa pelasti kotikoira-Diougin. Repaleinen ja epäsiistin näköinen arpi on suhteellisen tuore.

Luonne

Katsuo on erittäin älykäs ja looginen. Sillä on tapana miettiä ja harkita asioita pitkään. Katsuo osaa nähdä asioista sellaisia puolia, joita muut eivät huomaa. Kainkoira pystyy tekemään monimutkaisia, mutta myös toimivia suunnitelmia esimerkiksi metsästettäessä. Katsuo onkin hyvä metsästäjä.

Katsuo on hyvin tietoinen älyllisistä kyvyistään ja se on ehkä liiallisestikin nostanut hänen itsetuntoaan. Katsuon nimen loppuosan kanji tarkoittaa sankaria ja uros haluaakin olla nimensä veroinen. Kainkoira saattaa ryhtyä uhkarohkeisiin (omasta mielestään sankarillisiin) tekoihin, koska olettaa selviävänsä niistä älyllään paremmin kuin muut. Epäonnistumiset tällaisissa teoissa palauttavat Katsuon aina hetkellisesti maan pinnalle, kunnes se taas varmistuu omasta erinomaisuudestaan. Nämä itsekeskeiset piirteet saattavat ärsyttää Katsuon kanssaeläjiä. Brindle pyrkiikin tasoittamaan näitä tuntemuksia kohtelemalla muita ystävällisesti ja puolustamalla läheisimpiä laumatovereitaan viimeiseen asti, jos siihen on aihetta. Taistelu ja puolustus –tilanteissa kainkoiran epäluuloisuus painuu taka-alalle.

Katsuo on vähäpuheinen ja vakava koira. Se ei mielellään aloita keskusteluja tai edes osaa pitää niitä yllä. "Small talkin" käsite on kainkoiralle lähes tuntematon. Katsuo on tietoinen vähäpuheisuudestaan ja se harmittaakin välillä urosta. Katsuon eleet ja ilmeet sopivat täydellisesti vakavaan perusluonteeseen, sillä uros hymyileekin vain, kun on oikeasti iloinen tai hyvällä tuulella.

Katsuon luonnetta kuvaa myös epäluuloisuus. Epäluuloisuus johtuu ehkä ainaisesta asioiden vatvomisesta ja pohtimisesta, tai sitten se on niistä irrallinen piirre. Katsuo kääntää helposti toisten sanomisen päälaelleen, positiivinen kommentti voi muuttua negatiiviseksi koiran mielessä. Harvemmin uros kuitenkaan tuo ajatuksiaan muiden kuultaviin, ennemmin hän pohtii niitä yksinään. Tämä taas johtaa usein siihen, että kuullut asiat muuttuvat kainkoiran mielessä ikävämmiksi kuin ne ovatkaan. Katsuo osaa myös luottaa toisiin, mutta luottamussuhteen luomiseen menee luultavasti pidempään kuin sellaisilla, joilla ei ole vastaavaa epäluuloisuus-ongelmaa.

Taidot

Voima ★★★☆☆ - Lihasvoima on keskivertoa.
Nopeus ★★★☆☆ - Katsuo ei ole erityisen nopea eikä hidas.
Ketteryys ★★★☆☆ - Katsuon ketteryys on keskitasoa.
Kestävyys ★★★★☆ - Tavallista kestävämpi ja sitkeämpi niin taistelussa kuin esim. juoksussa.
Äly ★★★★★ - Huomattavasti muita älykkäämpi, erittäin looginen ja hyvä suunnittelija.
Purentavoima ★★★★☆ - Vahvat ja jämerät leuat, keskitasoa voimakkaammat.
Hyppyvoima ★★☆☆☆ - Ei kovin hyvä hyppäämään, eikä osaa hyppiä puissa.

Katsuo ei ole erityisen vahva tai nopea. Uros luottaa pitkälti älyllisiin kykyihinsä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Myös taisteluissa pitkäjänteisyys ja älyllinen näppäryys ovat hyödyllisiä taitoja. Jos Katsuo häviää vastustajalleen voimassa, yrittää se päihittää toisen muilla konsteilla. Katsuo on hyvä metsästäjä ja siinä hyvästä kestävyydestä on hyötyä.

Erikoisiskut

Kiru-ha - ★★★★☆
Katsuo on harjoitellut iskua pennusta lähtien ja osaa sen lähes täydellisesti. Kainkoira haluaa kuitenkin aina pyrkiä parempaan, eikä siksi ajattele, että hallitsisi iskun koskaan täydellisesti.

Menneisyys

Katsuo syntyi keväällä yhtenä seitsemästä pennusta Oun soturien alueella Akitan prefektuurissa. Hänen vanhempansa kuuluivat jo Katsuon syntyessä Oun sotureihin, joten kainkoiralle oli selvää pennusta asti, että hänestäkin tulisi osa tuota suurta laumaa. Katsuon perhe eli tiivistä yhteiseloa Oun metsissä osallistumatta mihinkään laumaa koskeviin kahinoihin. Oun soturien johtaja oli antanut pentujen vanhemmille tähän erikoisluvan, jotta pienet pennut saisivat vahvistua ja kasvaa rauhassa ilman pelkoa vanhempien menettämisestä. Perhe oli kuitenkin tietoinen siitä, mitä Torahampaalla tapahtui.

Pennut kasvoivat ja vanhemmat tiesivät, että pian koittaisi taas aika, jolloin heitä ei enää suojelisi johtajan antama erityislupa. Pentueen äiti alkoi opettaa lapsilleen metsästystä, jotta nämä osaisivat pitää itsestään huolen parhaalla mahdollisella tavalla. Rotunsa tapaan kaikki pennut osoittautuivat lahjakkaiksi metsästäjiksi, mikä oli omiaan hälventämään vanhempien huolia – ainakaan lapsikatras ei kuolisi nälkään, jos vanhemmat eivät heistä syystä tai toisesta pystyisi huolehtimaan.

Pentujen täytettyä puoli vuotta, Oun soturien johtaja katsoi niiden olevan tarpeeksi vanhoja selviämään ilman jatkuvaa huolehtimista. Vanhempien piti ottaa taas aktiivisesti osaa Oun tapahtumiin, joten pennut joutuisivat nyt ottamaan käyttöön harjoittelemansa taidot. Pentueen kaksi vanhinta päättivät lähteä kotinurkiltaan maailmaa katsomaan. He hyvästelivät sisaruksensa ja vanhempansa ja lupasivat palata, kun olisivat tarpeeksi vanhoja liittyäkseen sotureina Oun riveihin. Pennut päättivät, että täytettyään kaksi vuotta, he olisivat riittävän taitavia ja kykeneviä, jotta voisivat olla kunnollinen osa Oun sotureita. Loput viisi pentua päättivät jatkaa yhteiseloaan samassa metsässä kuin vanhempansa, vaikka vanhemmat enää harvoin siellä viettivät aikaansa. He olivat nähneet parhaaksi pysytellä lähempänä Torahammasta.

Vuoden ikäisinä viisi Ouun jäänyttä pentua oli itsenäistynyt jo niin paljon, että he vaeltelivat pitkiäkin matkoja yksinään. Kaksi Katsuon sisaruksista päätti lyödä vetoa siitä, kumpi saa kaadettua karhun ensiksi. He matkasivat uhkarohkeasti suoraan Karhulauman alueelle tiedostamatta lainkaan niitä vaaroja, joita kohtaisivat siellä. Itsevarmoina koirat kävivät heti ensimmäisenä vastaan tulleen karhun kimppuun, joka johti siihen, että toinen kainkoirista sai surmansa. Henkiinjäänyt ja haavoittunut koira sai vaivoin vietyä kuolleen sisaruksensa takaisin Oun lauman alueelle, jossa hän tapasi loput kolme sisarustaan. Järkyttyneinä tapahtuneesta, nelikko järkeili kuitenkin, että jonkun olisi kiirehdittävä Torahampaalle kertomaan tästä vanhemmille. Kuollut veli haudattiin perheen kodin lähettyville ja taistelussa mukana ollut sisar lähti viemään suruviestiä Oun keskiössä asustaville vanhemmille. Vanhemmat olivat alun alkaenkin varautuneet siihen, etteivät kaikki pennut selviäisi aikuisikään asti, joten heille yhden pojan kuolema ei ollut varsinainen yllätys. Järkyttävä asia kuitenkin, mutta vielä enemmän asia oli koskenut karhun kaadossa mukana ollutta siskoa. Tämä oli tapahtumasta niin poissatolaltaan, surullinen ja epätoivoinen, että vanhemmat katsoivat parhaaksi, jos tämä jäisi ainakin joksikin aikaa asumaan heidän kanssaan. Kolmelle muulle pennulle lähetettiin sana siitä, että sisko jäisi vanhempiensa luokse. Lopulta kävi niin, että tytär jäi pysyvästi asumaan vanhempiensa luokse.

Nyt pentueen kotireviirillä ei asunut enää kuin Katsuo ja kaksi muuta sisarusta. He jatkoivat normaalia eloaan ja kehittivät taitojaan. Nämä kolme olivat vakaasti päättäneet liittyä Oun sotureihin heti täytettyään kaksi ja halusivat olla sen tittelin arvoisia. Nuoret koirat harjoittelivat päivittäin ja pitivät harjoituksia lähes tärkeimpänä asiana elämässään. Kolmikko saavutti yhden ja puolen vuoden iän ja yhteistuumin he päättivät lähteä kotimetsästä eri teille. Keskenään he eivät enää saisi taitojaan kehitettyä, joten ehkä uutta oppia voisi etsiä ja löytää muualta. Ennen lähtöään nuoret lupasivat kaikki tulla paremmiksi ja päättivät kisata leikkimielisesti siitä, kuka pääsisi kapuamaan Oun lauman arvoasteikoissa korkeimmalle. Kolmikko erosi hyvin mielin.

Lopulta koitti tuo kevään päivä, jolloin Katsuo ja hänen muut sisaruksensa täyttivät kaksi vuotta. Katsuo halusi tavata nykyisen johtajan, jotta voisi pyytää lupaa liittyä sotureihin. Kainkoira ei itse nähnyt tässä mitään ongelmaa, olivathan hänen vanhempansakin kasvaneet samassa laumassa. Sotureihin pääsemiseen jälkeen Katsuon haaveena oli päästä osaksi metsästysryhmää. Haave ei kuitenkaan koskaan toteutunut. Myöhemmin Katsuo kuitenkin osallistui Vapautusryhmän toimintaan, kun Ohun soturit joutuivat Volkerin diktatuurin valtaan.

Suku

Vanhemmat - Iäkkäitä ohulaisia.

Kuusi sisarusta:
Sisko - Elossa, asuu vanhempiensa kanssa Ohussa.
Veli - Kuollut, karhu tappoi.
Kusanagi [Kajo] - Veli 
Vegas - Veli, elossa, asuu jossain päin Japania.
Sisko - Elossa, lähti perheensä luota jo puolivuotiaana. Ei ole vielä palannut Ohuun.
 >> Siskontytär Jinnia [Tintti]
Sisko - Elossa, lähti perheensä luota jo puolivuotiaana. Ei ole vielä palannut Ohuun.

Peleissä tapahtunutta

› Katso Katsuon pelimuistio.

Nippelitietoa

- Katsuo pelkää tuntemattomasta syystä kaikenlaisia perhosia.
- Katsuolla on huono nimimuisti.