Yeva on suoralinjainen ja suhteellisen lyhytkarvainen narttu. Se on rodunomaisesti enemmän neliskanttinen kuin pyöreä. Yevalla on keskiverto narttua raskaampi luusto ja tällä on kokoon nähden sopusuhtaiset, mutta korkeat jalat. Ylimääräistä läskiä ei kehosta löydy erityisemmin, vaan on tämän ulkoasu atleettinen ja treenatun näköinen. Tämä pitkälti johtuu ankarasta harjoittelusta pentusotilaissa. Itäeurooppalaisen keho on pidempi mitä korkeampi ja häntä siro, mutta vahva. Väritystä keholta löytyy mustana, harmaana, vaaleanruskeana ja vaaleana, miltei valkoisena. Lähtökohtaisesti päällisinpuolin tumma ja alhaalta vaaleampi, poikkeuksena tassut ja kuono-otsapenger, joissa on vaaleanruskeaa. Kuono on paksu ja musta, mustien merkkien koristaessa Yevan kasvoja.

Nuorikon silmät ovat kulmikkaat ja luomet aavistuksen raskaat. Tuon silmien väri vastaa meripihkan sävyä ja kuono on lämpimän tummanruskea. Korvien sisustat murretun vaaleanpunaiset. Suurten tassujen päässä olevat kynnet ovat mustat eikä nartun kropasta löydy arpia. Hampaat ovat vitivalkoiset ja terävät, kieli vaaleanpunainen. Perusilmeeltään Yeva on mitäänsanomaton, enemmän etäinen kuin tuttavallinen. Yeva sulautuu hyvin pimenevään syysiltaan ja sen säänkestävä karva mahdollistaa monenlaisten sääolosuhteiden kestämisen. Kesäisin tumma karva luonnollisesti on turhan epämiellyttävä eikä siksi alppilainen pahemmin helteistä piittaa - toisaalta se ei niitä inhoakaan. Narttu harvalti hymyilee silmillään ja huulilla keinuva hymy on usein pinnallinen.

Yeva on säälimätön ikäisekseen, etenkin nuorempia kohtaan. Harmaja halveksii heikkoja ja täten myös pentuja, joten useasti käyttäytyy koppavasti näitä kohtaan ja yrittää karkottaa nämä luotaan. Yeva tekee sen osin tietoisesti, sillä vaikka toisin väittää, on pentuna hylkääminen jättänyt narttuun jälkensä. Tämä ei muodosta syviä luottamussuhteita läheisiinsä vaan pitää hyvää etäisyyttä, ettei se koskaan alistaisi itseään heikkoon asemaan. Tältä osin narttua voisi sanoa pinnalliseksi ja laskelmoivaksi, sillä omaa lähipiiriään rakentaessaan se pyrkii saattamaan siihen ainoastaan sellaisia persoonia, jotka tavalla tai toisella edistävät sen omaa kasvua. Meripihkan väriset silmät omistava Yeva ei anna erityisen lämmintä vaikutelmaa itsestään ja harvalti se vitsaileekaan, muutoin kuin vittuillessaan.

Käytösmalleissaan narttu ei ole erityisen hyvä esimerkki kenellekään ja sillä on tapana tehdä impulsiivisia valintoja. Nämä impulsiiviset valinnat ovat yleensä tapa purkaa nartun omaa turhautumista ja alttiutta toimia, joten kärsivälliseksikään sitä ei voisi kuvailla. Laskelmoidessaan se on kärsivällinen, mutta turhan päiväinen höpöttäminen ajaa nartun nopeasti hulluuden partaalle ja tällöin Yevasta kuoriutuu passiivinen keskustelukumppani. Veo ei tunne tai tiedä rakkaudesta mitään, pientä sitoutumiskammoakin sillä voisi kuvailla olevan. Varttuessaan Yeva tulee ajautumaan myrkyllisiin suhteisiin, joissa se kohtelee ja joissa sitä kohdellaan toksisesti, mikä aiheuttaa käytösmallin vahvistumisen. Näissä suhteissa keskeisessä roolissa tulee olemaan fyysinen läheisyydenkaipuu, jolla narttu pyrkii vahvistamaan omaa itseluottamustaan ja purkamaan turhautuneisuuttaan.

Yeva ei ole erityisen kaverillinen, mutta se tuntee vetoa tietynlaisiin persooniin, jotka onnistuvat koukuttamaan sen huumeiden tapaan. Narttu on mustasukkainen ja omistushaluinen, mistä johtuen mahdolliset kyseisenlaiset kaveruudet tulevat olemaan Yevalle äärimmäisen tärkeitä ja täten se puolustaisi niitä omalla hengellänsä. Yeva ei suutu poikkeuksellisen nopeasti, mutta on muutoin kiivas ja pitkävihainen. Asiat, kuten lojaalisuus, ovat veolle samantekeviä. Se on oppinut siihen, että suhteita ylläpidetään yhteisten motiivien säilyttämisen kautta eli se uskoo lähipiirinsä pysyvän rinnallansa niin kauan, kuin Yeva antaa noille syytä. Laumapetturuutta kohtaan nartun tunteet ovat hyvin samanlaisia, mutta sääntöihin kietoutuneena se armotta surmaa jokaisen jolle tappokäsky annetaan. Tätä mielentilaa kuvaakin hyvin sanoma, ”ei mitään henkilökohtaista”, sillä Yeva suorittaa vain omaa työtänsä ja jättää moralisoinnit niistä kiinnostuneille.

Poikkeuksellisen kuuman kesäpäivän aattona syntyi vanhan ladon sisänurkkaan kahdeksan paimenkoiran pentue. Nyytti toisensa jälkeen tavoitti maailman ja haukkasi ensimmäistä kertaa happea, karkeakarvaisen emon siirtäessä nuo nisille vaivihkaa. Narttu, joka myöhemmin tunnettaisiin nimellä Ksenia, oli synnyttäessään yksin ja kaikista eleistä päätellen kiireessä. Harmajan elämä ei alkanut erityisen hohdokkaasti. Emo soi pennuille vuorokauden kahden pituisen yhteiselon, kolmantena päivänä nousten heinäpediltä, määrätietoisena siitä, ettei tulisi koskaan siihen palaamaan. Samaisen vajan pöydältä se poimi mukaansa vanhan, nuhjaantuneen korin, jonka pohjalle levitti pehmeän viltin. Tälle pehmeälle viltille itäeurooppalainen kasasi pennun toisensa jälkeen, näiden vaimean vikinän vallatessa huoneen. Katseen pysähtyessä koriin ja sen asuttamin pentuihin, ei mitään ilmettä ollut kuvailtavissa silmistä. Ne olivat eleettömät, mutteivat kuitenkaan kylmät. Ei erityisen lämpimätkään, mutteivat täysin halveksuvat. Kaksi silmää, yksi silmäpari, vain tuijotti uutta elämää edessään kuin ohi menevää maisemaa. Emo nappasi korin hampaisiinsa ja vähäisin liikkein sujahti ulos vajasta.

Sumuisen aamun varjoissa, auringon vasta hahmottuessa taivaankannelle, etenivät määrätietoiset askeleet metsän halki. Tuudittava keinunta oli vaimentanut kahdeksikon, näiden nukkuessa mitään tietämättöminä ja tyytyväisinä toistensa lämmössä. Ksenialla oli muita suunnitelmia, joihin vanhemmuus ei kuulunut. Huolimatta siitä, kuinka narttu oli antanut syntymän kahdeksalle pennulle ja sen nisät roikkuivat vielä odottaen pieniä nisän imijöitä, kovakuntoinen itäeurooppalainen oli jo lähes palautunut raskaudesta. Ei se kaikkeen pystynyt, mihin parhaimmillaan, mutta heikotus oli loppunut ja kroppa saanut riittävästi ravintoa ennen synnytystä metsästettyjen saaliiden lihasta. Ja mitä tuli henkiseen puoleen, oli Ksenia eristänyt itsensä noista ja toiminut vain maidon lähteenä kuin kuka tahansa sijaisemo siellä, mihin he olivat matkalla. Koiran sulava siluetti saapui aukealle, jonka keskellä oli yksi puu ja tuon puun varjoista leimaili sen kirsuun tuttu tuoksu. Ksenia puri hampaillaan puisen korin kahvaa ja hetken paikallaan seisottuaan jatkoi se jälleen matkaansa, rennosti ravaten kohti koiraeläimen hahmoa. Pian varjot saivat väriä ja paljastui puun suojista sinimusta, laineikas uros, jonka pistävä katse osui paimenen silmiin. Ksenia tervehti toista tavanomaisesti ja tuon luokse saavuttuaan laski kehdon maahan, pienten pentujen pyörähtäen paikoillaan.

Ksenia oli aikoinaan tuntenut tämän uroksen. Tarina ei kerro, kuinka tai miksi, mutta tärkeintä oli se, että uros auttaisi häntä pyyhkimään jäljet tapahtuneesta. Itäeurooppalainen ei turhaan jutustellut sinimustan seuralaisensa kanssa, ainoastaan lyhyesti ja ytimekkäästi kuin ulkomaalainen diplomaatti. Varmisti oman selustansa ja näiden korissa olevien, sen verta kantavien pienten paimenen pentujen tulevaisuuden. Ksenia ei lyhytsanaisuudessaan kertonut, kuka pentujen isä oli eikä se toista sen suuremmin kiinnostanutkaan. Ainut asia, joka sitoi sen verellään pentuihin ja näiden tulevaan laumaan, oli kyseisten pentujen eno joka oli jo pidempään laumaa palvellut. Roger. Tumman ja vaalean sekoitus, toiselta puolelta arpinen uros, jonka Ksenia kertoi lähes pakkomielteisesti huolehtivan omistaan. Roger myös oli ainoa, joka tietäisi epäillä pentujen isää. Sitä elämänsä pakoillen viettänyt narttu ei halunnut. Pentujen tuli kasvaa tietämättä vanhempiansa. Tämä sopi hyvin vastaanottajalle, ja lyhyiden hyvästien jälkeen itäeurooppalainen katosi saman aamuisen metsän suojiin. Sinimusta snautseri raotti etukynnellään viltin reunaa, kuullen vaimeaa vikinää päällimmäisen pennun suusta ja peittäen sitten nuo jälleen viltillä. Valkeat hampaat kohottivat korin maasta ja lähtivät ripeää ravia ylläpitäen vastakkaiseen suuntaan Kseniasta. Kyseinen uros, joka kantoi vaaleanruskeaa kortia, totteli nimeä Sarge - ja hän oli matkalla Alpeille.

- Alpeille saapuminen -

Alpeilla pennut pääsivät välittömästi imetykseen ja niiden kasvua seurattiin. Hieman aikaisemmin oli syntynyt muuan paimenelle viisipäinen pentue, jonka emo otti siipensä alle hylätyksi tulleet kahdeksan itäeurooppalaista. Jo ensimmäisten päivien aikana oli selkeää, että pennut olivat elinvoimaisia, sitkeitä taistelijoita jotka ryömivät tiensä nisille ja ahmivat emon biologisten pentujen maidot. Ne varttuivat nopeaa ja päivien vaihtuessa viikoiksi, avautui maailma niille täysin. Pennuilta ei puuttunut sillä hetkellä mitään. Niillä oli emo, joka ruokki niitä ja sisaruksia, jotka toivat niille lämpöä. Kuin koskaan ei olisikaan mitään puuttunut niiden elämästä, alkoi kahdeksikon varttuminen kohti nuoruutta.

Samaan aikaan Roger tiesi pentujen saapuneen ja mitä Ksenia oli suunnitellut sen selän takana. Uros raivasi tiensä pentujen luokse ja huolehti niistä, kuten oli huolehtinut siskostaan. Pentujen täyttäessä kuukauden nimesi Roger siskonsa pennut, rakkaudesta synnyinmatansa kohtaan, nuo venäjänkielisillä nimillä. Nartuista toiseksi suurimmainen, vahva ja elinvoimainen pentu sai nimekseen Yeva. Roger toivoi, että pentu tulisi elämään pitkän ja hyvän elämän, mitä ikinä se sitten tarkoittikaan.

- Nuoruus -

Roger oli ollut Alpeilla jo kaksi vuotta. Aloittanut sotilaana, ylennyt kouluttajaksi. Siksi se tiesikin, mikä pennuilla oli puolen vuoden ikäisinä edessä. Samasta syystä uros halusi antaa kaikki mahdollisuudet noille pärjätä, selvitä hengissä. Sillä vaikka kyseessä oli perhe, se ei muuttanut Rogerin ajatusta siitä, että tässä maailmassa heikkojen tehtävä oli kuolla. Ilman kuolemaa ei olisi myöskään elämää, ja niin kauan kuin Rogerissa henki pihisisi, se aikoi opettaa saman tuleville sukupolville. Ksenia ei välttämättä koskaan palaisi, mutta ehkä hyvä niin. Pentujen ei kuitenkaan pitänyt tuudittautua siihen ajatukseen, että olisi rakastava koti johon palata. Ne tulisivat oppimaan, että rakastava koti vaatisi työtä ja uhrauksia eikä niistä kumpaakaan tulisi ottaa itsestään selvyytenä. Yeva sisaruksineen kasvoi nopeaa tahtia ja lähemmäs neljän kuukauden ikäisenä sillä oli painoa 24 kiloa. Kasvutahti oli tasainen ja pennut sukupuolesta huolimatta onnistuivat pitämään puolensa kovassa kilpailussa. Valitettavasti, yksi Yevan sisaruksista menehtyi ennen puolen vuoden ikää ja samaisen tapahtuman aikaan sisaruskatraasta katosi muutama pentua.

Yeva ja viisi tämän sisarusta olivat lähteneet sijaisemon kanssa niitylle pimenevän talvisen illan laskeutuessa. Kaksi muuta pentua oli päivää aikaisemmin sairastunut yskään, joten ne olivat jääneet kotia lepäämään. Tänä päivänäkään ei ole selkeää, mitä tapahtui, mutta jostain ilmestyi koiraeläimen siluetti joka hajotti kymmenpäisen joukon. Sijaisemo teki kaikkensa suojatakseen yhdeksän vajaakasvuisen pennun pakoa, mutta ryöstäjä onnistui ajattamaan niistä kolme lähelle jyrkännettä. Lainsuojaton, petturi, kuka ikinä musta hahmo olikaan, surmasi yhden Yevan veljistä ja aiheutti kahden muun sisaruksen putoamisen jyrkänteeltä. Yevan biologisten sisarusten lisäksi kielekkeeltä tippui yksi sijaisemon omista pennuista, mikä sai nartun murtumaan siihen paikkaan. Nuoret pennut, hädästään huolimatta, onnistuivat jostain löytämään rohkeutta ja asettumaan maahan käpertyneen emonsa suojaksi. Emon biologiset pennut pakenivat, mutta Yeva ja kaksi sen sisarusta seisoivat kuin järkäleet ttunkeutujan tiellä. Sen ilkeä virne porautui Yevan mieleen, tuon tuijottaessa syvälle narttupennun silmiin. Aika tuntui kuin pysähtyneen, vaikka todellisuudessa tilanne ehti velloa vain muutaman kymmenen sekuntin verran. Sitten kantautui niityn laidalta vapisuttava ulvonta, joka sai tunkeutujan kohottamaan päätänsä ja katoamaan paikalta. Kaksi Yevan sisarusta ryntäsi tunkeilijan perään, mutta ne eivät pärjänneet tuon nopeudelle ja pian menettivätkin näköyhteytensä tuohon. Yeva sen sijaan seisoi paikallaan, tuijottaen veljensä ruumista ja sitten alas kielekkeeltä. Lähestyvät tukijoukkojen äänet vaimenivat sen korvissa, mustavalkean kohdatessa elämän karuuden. Vaikka se toivoi sisarustensa selvinneen, ei narttu pitänyt sitä mahdollisena. Ilman kuolemaa ei ollut elämää.

Tapahtuman jälkeen kadonneita etsittiin, mutta tuloksetta. Yevan veljelle pidettiin pienimuotoiset hautajaiset, joilla nuoren ruumis siirrettiin ikuiseen lepoon. Yeva ei tuntenut mitään tuijottaessaan veljensä ruumiin siirtymistä lepoon. Ei vihaa, ei surua, ei kaipuuta. Se ei pätenyt kaikkiin sisaruksista. Tässä vaiheessa ensimmäistä kertaa Yeva katsoi alaspäin sisaruksiinsa, noiden osoittaessa heikkoutta vihollisen vielä eläessä ja hengittäessä. Vaikkei se syyttänyt veljeänsä, itseänsä eikä muutakaan katrasta heikkoudesta, se oppi elämän tosiseikan: pennut olivat heikkoja ja alttiita hyökkäyksille. Siksi sen piti kasvaa vahvaksi, ettei enää kukaan joutuisi kuolemaan merkityksetöntä kuolemaa.

Puolen vuoden iässä pennut siirtyivät pentusotilaiksi. Yeva tiesi termin stigman ja näki millaista kohtelu oli, mutta omalla tavallaan normalisoi sen. Kukaan ei ollut loputtomiin pentu, ainoastaan sen pienen osan elämästään ja siksi yhtään pehmeämpi kohtelu vain altistaisi heikkoudelle. Yeva ja neljä sen sisarusta astuivat Rogerin alaisuuteen, virallisesti tuon koulutettaviksi. He oppivat itsepuolustusta ja hyökkäystä, vihollisen kehonkielen lukemista ja kehon heikoista kohdista, joihin iskeä. Katras niitti kunniaa ja mainetta periksi antamattomalla luonteellaan ja jokaisesta, jopa niistä keitä Yeva oli muutama kuukautta sitten katsonut alaspäin, kuoriutui vahvoja soturin alkuja. Roger oli ylpeä jälkikasvusta, ja huolimatta työnkuvansa rajoituksista, päätti se opettaa näille oman iskunsa jota oli aikoinaan Venäjällä käyttänyt. Se kantoi nimeä ’Slava’.

Slava oli selkärangan vahingoittamiseen perustuva isku, jossa hyökkääjä omaa kokoaan ja voimaansa hyödyntäen iski niskan ja selän alueelle, ottaen otteen toisen selkärangasta. Otteen myötä hyökkääjä pyrkisi aiheuttamaan kovan purennan avulla vahinkoa selkärankaan ja murtamaan sen. Tyypillisesti Roger oli käyttänyt sitä pakottaakseen painamalla vihollisensa maahan. Slava, kunnia. Itäeurooppalainen oli nimittänyt iskunsa pettureiden ja muiden selkärangattomien, kunniattomien murskaamiseksi. Nyt oli aika nuorten oppia sama, säälimätön politiikka. Roger opetti pennuille, ettei iskua tullut käyttää kuin ainoastaan kunniaa tahraavien tuhoamiseksi ja että sillä oli symbolinen merkitys. Yeva ymmärsi, mitä enonsa sille opetti, muttei toisaalta ymmärtänyt miksi noudattaa hölmöä, merkityksetöntä etikettiä. Siitä huolimatta teki narttu lupauksen, ettei käyttäisi sitä kuin kunniaa tahranneiden tuhoamiseen.

Puolen vuoden aikana asiat eivät paljoa muuttuneet. Pennut harjoittelivat, söivät, nukkuivat ja tekivät töitä kuten niiden käskettiin. Pennun pyöreys muuttui aikuismaiseen, vahvaan rakenteeseen ja mieli vahvistui. Viisi sisarusta, viisi tulevaisuutta. Tietämättään Yeva alkoi muistuttaa hyvin paljon emoansa, tuon tehdessä saman kuin Ksenia oli tehnyt puolitoista vuotiaana – narttu otti etäisyyttä omaan verilinjaansa ja alkoi keskittymään niihin asioihin, joilla tulevaisuudessa oli merkitystä. Maineella, kunnialla ja voimalla. Kaiken kaikkiaan Yevan pentuaika ja alkanut nuoruus olivat olleet normaaleja, ainakin niissä määrin, mitä narttu normaaliksi tiesi.

taidot & ominaisuudet

muuta mahdollisesti oleellista

⋆ Yeva ei ole koskaan tavannut kumpaakaan vanhempaansa, tietää ainoastaan enonsa Rogerin (tulossa foorumille, Kajo). Yevalla on myös täti Soturittarissa, josta ei ole tietoinen (Ooka). Kaksi kuolleeksi oletettua sisarusta kateissa ja yksi menehtynyt veli. Elossa neljä sisarusta, todennäköisesti yhä Alpeilla.

⋆ Yeva on legendaverinen isänsä puolelta ja kantaa Victorin verenperintöä. Aikoinaan Venäjällä Victorin sukulinja
valittiin itäeuroopanpaimenkoiran jalostuslinjaksi ja vähitellen saksanpaimenkoiran perintö veressä kuihtui olemattomiin.
⋆ Yevan ääninäyttelijäksi voi kuvitella *etsinnässä*.
⋆ Yeva halveksii pentuja, sillä näkee nämä heikkoina. Tämä pohjautuu nartun inhoon emoansa kohtaan, joka
hylkäsi vastasyntyneet pentunsa Alpeille ja lähti jälkiä jättämättä.
⋆ Yeva tulee varttuessaan päätymään ongelmiin aikuissuhteidensa kanssa, mahdollisesti niiden painottuen
ainoastaan yhden illan juttuihin ja myrkyllisiin kanssakäymisiin.
⋆ Yeva nauttii sumuisista, kylmistä aamuista.
⋆ Sargen käytöstä historiassa sovittu eloton kanssa.
⋆ Lupa legendahahmoon saatu Wohwelilta ja hahmon hyväksynyt 8.9.2022 Eloton.

Koodaus © Saranna | Hahmo © kajo