Haneul (kor. "Taivas")

Pentu / 6kk

Koira / Sekarotuinen (Shikoku x Borzoi)

Naaras

Ohun suojelijat / Asematon

Muiden varjoissa, niin fyysisesti kuin figuratiivisestikin, lymyilevä murjottava pennunpuolikas ei usein herätä läsnäolollaan vaikutelmaa ystävällisestä sekä pirteästä seuralaisesta. Sen sijaan pennun inhoa hohkavat stereotyyppisen teinimäiset eleet antavat usein kuvan vastahakoisesta naaraasta, jota on vaikea innostaa mukaan mihinkään.

Mainetta Haneul ei ole ehtinyt kerätä sen enempää, kuin muutkaan sisaruksistaan. Pentujen vanhemmat ovat kuitenkin kerryttäneet mainetta omilla tavoillaan ympäri Japania, ja Haneul voidaan osata yhdistää niin luopiokoga Iseulin kuin kaoottisen Gerirrin pennuksi.

Äiti: Iseul Yaghan (Saigola)

Isä: Gerirr (Kalseah)

Sisarukset: Dal (Zeralex), Hex (Rayhaaja), Hysminai (Saigola), Illusia (Deenath), Inerthia (Roudanluoja), Malice (Sleepless), Minri (Kalseah) + muut

Puolisisarukset: Geomi (Saigola)

Velipuolen pennut: Ikeda (Saigola), Hiken (Ooka), Takeo (kadonnut), Zenjiro †

Haneulia voisi kaiken stereotyyppisen teinimäisyyden angstailun lisäksi kuvailla sanoilla "tahallinen pessimisti". Vaikeissa oloissa kasvanut pentu on jo syntyjään näyttänyt merkkejä synkemmästä maailmankatsomuksesta, eikä pentu ole juurikaan piristynyt kasvettuaan vanhemmaksi. Ehkä se on vain syntynyt kieroon tai sitten epävakaa lapsuus on aiheuttanut suojausmekanismina naaraan suhtautumaan kaikkeen viimeistään pakotetulla negatiivisuudella, eikä Haneul edes halua nähdä mitään positiivista valoa elämässään. Kokemalla rakkautta ja onnea tuo saattaisi vaikka vahingossa joutua katkeroitumaan siitä, mitä tuo ei ole lapsena saanut, sekä pettymään ollessaan saamatta sitä nykyäänkään. On vain helpompi jääräpäisesti päättää suhtautua pessimistisesti ja vääntää kaikesta negatiivista. Sekarotuinen suorastaan ällöttyy kaikesta, mihin tuo osaa pienessä mielessään liittää iloa tai kirkkautta, ja onkin jo kääntynyt enemmän kaikenlaisen (varsinkin muiden) ikävän ihailuun ja lietsomiseen.

Parhaimmillaankin Haneul on keskustelutoverina lähinnä rasittava tai vähintään sellainen, jonka välinpitämättömästä ulosannista on vaikeaa muodostaa vahvaa positiivista mielipidettä. Ei ole kovinkaan epätyypillistä kuulla kysymykseen nyrpeän kylmää "samapa tuo" tokaisua tai sarkastiselta kuulostavaa silmienpyöräytystä. Paikoitellen nihkeästä kommentoinmistaan huolimatta Haneulilla ei ole minkäänlaista omaa filtteriä ja puhuukin ajatuksensa, niin negatiiviset kuin neutraalinsävytteisetkin, usein suoraan ääneen sen enempää kainostelematta, kun kokee tarpeelliseksi sanoa mitään. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan huonosti kehittynyt pentu ei usein halua haastaa fyysisesti riitaa toisten kanssa, vaan turvautuu mieluummin passiivisaggressiivisuuteen tai sanalliseen naljailuun.

Kaksivärinen narttupentu ei oikein osaa käsitellä itseään kohti suunnattuja huomionosoituksia, mutta takertuu itse helposti sellaisiin persoonallisuuksiin, mitä kokee helpoksi ihailtavaksi. Sillä on tarve tulla ymmärretyksi omalla tavallaan, erottua sisarusmassastaan ja löytää ympäriltään muitakin sellaisia, jotka eivät saa tai halua olla onnellisia sen sanan perinteisessä merkityksessä. Mutta kaikessa Haneulin vääntyneessä läheisyydenkaipuussa se ei edelleenkään halua rakkautta, vaan kokee olonsa onnelliseksi vain ikävien tunteiden keskellä.

Vaikka sekarotuinen ihannoikin kaaosta ja kamaluuksia, ei se kuitenkaan usein ole se, joka haluaa aloittaa tilanteet. Haneul paljon mieluummin seuraa vierestä, avustaa ja värittää, kuin olisi itse se huomion keskipiste. Erikoisen näkemyksensä vuoksi Haneulille ei ole myöskään päässyt kehittymään normaalia empatiakykyä. Jos kärsimys ja kaaos on se, mikä tuottaa mustavalkoturkkiselle iloa, ei se kykene kokemaan sääliä asettuessaan jonkun epäonnekkaan tassunjälkiin.

Ruumiinrakenteensa enemmän isältään perinyt keskenkasvuinen pentu on kuivahko, luikku ja pitkäkuonoinen ilmestys. Vinttikoiran perimä on selkeästi näkyvillä Haneulin pään muodoissa, selän kaareutuvuudessa, laineikkaassa turkissa ja pitkissä jaloissa. Emoltaan naaraspentu on selkeiten perinyt otsalta lähtevän, kiharan harjaksen joka jatkuu koko selän mitalla hännäntyveen asti, sekä lisäksi pieniä rakenteellisia eroja kuten hieman lyhyemmän selän.

Haneulilla on suuret, liilahkot sekä aavistuksen vinot silmät, joista oikeanpuoleinen on tarkkaan katsottuna aavistuksen vaaleampi, kuin toinen. Ero ei kuitenkaan ole nopealla katsauksella edes huomattava. Ruusukorvat ovat niskaa kohti suuntautuneet ja vain harvoin nousevat valppaasti ylöspäin. Naaraan kaula on myös vinttikoiramaiseen tapaan pitkähkö ja rintakehä yllättävän syvä. Pennulla on pitkä, hapsuinen häntä, joka ei lepoasennossaankaan ole täysin suora vaan muodostaa ennemminkin S-muodon sekä valppaana sillä on tapana kääntyä sirppimäisemmin selän linjaa myöten. Naaraan pigmentti on tumma, mutta kynnet ovat vaaleat.

Väritykseltään Haneul on mustavalkoinen yhdistelmä vanhempiaan. Pohjavärinä pennulla voisi väittää olevan valkoinen harmaa ja tummimmat kuviot ovat lähes mustia. Kahden värien ääripäiden väliin mahtuu myös hieman sinertävään taittavia harmaita, joita löytyy lähinnä siirtymäkohdista vaaleasta tummaan väriin, sekä takatassujen varpaista ja pohjista.

Laineikas harjas on pääasiallisesti musta, mutta siitä on havaittavissa muutamia vaaleampia raitoja, joista näkyvimmät kohdat ovat otsalla ja niskassa sekä noin selän keskikohdilla.

Ketteryys: 2/5

Puruvoima: 2/5

Lihasvoima: 1/5

Hyppyvoima: 2/5

Nopeus: 5/5

Puissakiipeily: 0/5

Muissa taidoissaan keskivertoa huonompi pentu on oppinut luottamaan pitkiin raajoihinsa ja niiden suomaan etuun nopeudessa. Haneul ei ole taistelija eikä siltä löydy vaadittavaa lihas- tai puruvoimaa, joten tiukissa paikoissa tuo yrittää turvautua etäisyyden pitämiseen itsensä ja uhan välillä. Sekarotuinen luottaa pääasiallisesti nopeuteensa ja kykyynsä päästä pakoon, jonka varjolla tuo uskaltaa mahdollisesti käydä sanallista kiusaa tarpeen mukaan. Siitä huolimatta Haneulin nopeus kaatuu hieman ketteryyteen, sillä se ei usein kykene täysin hallitsemaan nopeita pyrähdyksiään yllättävissä tilanteissa.

Haneul ei osaa erikoisiskuja eikä puussakiipeämistä, vaikka emonsa kautta tietää moisten olevan mahdollista.

Suuripäinen pentue syntyi epätoivottuna yllätyksenä Soturittarien alueiden ulkopuolelle, hylättyyn laivaan joen rannalle. Pentueen isä, Gerirr, olisi varmastikin päättänyt vastasyntyneiden elämän jo alkutaipaleilla, mikäli aiempien pentujensa hylkäämistä katuva Iseul Yaghan olisi sallinut sen tapahtua. Pennut saivat kuitenkin elää sekä kasvaa, olosuhteiden toisaalta kieltäessä vakaan ja tasapainoisen lapsuuden mahdollisuudet.

Kaoottinen, jatkuvan uhan värittämä lapsuus jätti jälkensä varmasti useampaan pentuun, jotka kaikessa epävakaassa arjessa kehittivät kukin kukakin erilaisia selviytymismekaniikkoja. Se, sekä tarve erottua valtavasta sisarusmassasta oli varmasti omiaan ohjaamaan Haneulin kasvua hieman kieroon. Se alkoi jo nuorena pentuna kaihtamaan perheeltä satunnaisesti saatuja lämpimämpiä eleitä ja kallistumaan vakavammin sen sijaan kurjuudessa piehtarointiin ja sen ihannointiin. Muiden epätoivon lietsomiseen. Niihin piirteisiin, mitä Haneul vähintään alitajuisesti havannoi isässään. Se ei jäisi vain osaksi sisarusmassaa, jos se olisi erilaisuudessaan ainoa, joka kokisi isäänsä kohtaan kauhun lisäksi myös ihailua.

- Saattaa toisinaan käyttää esimerkiksi mustikoita tai muita tummia luonnonmateriaaleja maalatakseen itselleen tummat, dramaattiset kasvomaalit. Yleensä Haneul keskittyy eritoten koristelemaan silmiensä ympärystä, vaikka kuviot harvemmin näkyvät tumman karvapeitteen päältä.
- Omaa ainakin vielä pentuna kummallisen taipumuksen käydä keskustelua pimeydelle ja varjoille, kuin mielikuvituskavereille. Narttupentu tekee tätä lähinnä yksinollessaan.

- Kaikesta huolimatta onnistuu kuitenkin ihailemaan perheenjäsenistään eniten isäänsä, mutta saattaa tehdä niin vain siinä toivossa että saisi sillä isänsä hyväksynnän muiden sisaruksiensa ylitse.

- Sukulaissuhteista sovittu muiden hahmojen pelaajien kanssa.