Sunata

unata on puhdasrotuinen japanilainen pystykorva, edustaen mallikkaana sekä sotilaallisen ryhdikkäänä. Kogien johtajatar kantaa itsensä arvokkuudella ja jo etäältä voi päätellä punaturkin olevan itsevarma sekä monien kokemusten viilaama taistelija.
Säkäkorkeudeltaan narttu on poikkeavan suuri, lukeutuen myös rakenteensa osalta shikokujen keskiraskaisiin yksilöihin. Sunata on solakka, virtaviivainen sekä tasapainoinen koira, muttei erityisen siro. Sunatan lihakset ovat kovalla treenillä ansaitut korostaen atleettisuutta sekä voimakaspiirteisyyttä.

Sunatan sukupuolileima on kypsynyt, sekä maltillisen erottuva. Kehon muodot ovat pyöreät ja kimmoisat eritellen punaturkin selkeästi raavaimmista ja kolhopiirteisimmistä uroksista.

Rakenne on jämäkkä, kasvojen ilmentäessä enemmän hienovaraista siroutta sekä teräväpiirteisyyttä. Sunatan kuono on lyhyehkö, sekä kasvojen muodot rodulle tyypillisen pyöreähköt. Purukalustoltaan narttu on vaikuttava niin terävien hampaiden kuin väkevien leukojen puolesta.
Korvat ovat pystysuuntaiset ja pienikokoiset, kiinnitetyn päässä sen sivuille, jättäen otsalle laajasti tilaa näyttävälle irokeesimaiselle harjakselle. Kogan shinobeille ominaisesti Sunata kantaa pystyä otsaharjasta.
Sunatan lyhyttä selkää tasapainossa keskipituinen häntä, joka tyypillisimmin kulkee rennolla kiepillä tai roikkuu vapaana kintereiden läheisyydessä.

Shikokulle ominaisesti Sunata kantaa lyhyen tiivistä turkkia, jonka väri on voimakkaan punertava, kuparisella hohteella. Punaista olemusta kirjovat kellertävän hiekan ruskeat kuviot sekä valkeat pienemmät merkit.
Ruskeat kuviot alkavat nartun kurkulta, kulkien kaulan poikki aina rintakehästä vatsalinjaa myötäillen aina hännän kärkeen saakka. Myös harjas edustaa kellertävänä.
Valkeita kuvioita Sunata kantaa niin pieninä merkkeinä kasvoissaan niiden ilmetessä kirsusta kohti kuonon selkää pitkin etenevänä kapenevana viiruna, kajaalin omaisina silmän alareunan rajauksina kuin otsan salmiakkimuotoisena kuviona. Rintakehällä valkeat kuviot jakaantuvat kolmena lehtimäisenä kuviona, jotka kohdistuvat pienempää salmiakkikuviota kohden. Hännän kärki sekä eturaajojen korkeat sukkakuviot edustavat myös valkoisina.
Nartun pienet terävän muotoiset silmät ovat sähköisen keltaiset. Pigmentiltään narttu on hempeähkö, kirsun ja etujalkojen polkuanturoiden edustaessa vaaleanpunertavina. Takajaloissa pigmentti on tummempi.

Ihmisten villikoirajahdin myötä shinobien metsiin jäi koirien kantamia varusteita, joista Sunata poimi omaan käyttöönsä suojeluvaljaat. Valjaat toimivat nartulla oivana apuna viikatteen kuljettamisessa, mutta kulkevat nartun mukana vain satunnaisina kertoina.

unata on selvän vakavamielinen koga, joka on jäänyt monien mieleen erityisesti tiukasta asenteestaan sekä koko olemuksensa kattavasta ammatillisesta kurillisuudesta. Kupariturkki on kaukana huolettomasta ilottelijasta, eikä lämpene helposti hauskuutukselle tai muullekaan kevytmieliselle ilonpidolle.
Narttu on aina ollut laumalleen ääriuskollinen, noudattaen säädöksiä pilkun tarkasti lähes orjallisella omistautuneisuudella. Keltaisissa silmissä ei ole suurempaa kunniaa kuin palvella synnyinlaumaansa ja olla hyödyksi jokaisella hengenvedollaan.

Uusiin tuttavuuksiin laumansa ulkopuolelta Sunata suhtautuu hyvin epäkiinnostuneesti. Nartun mielenkiinto pyörii pitkälti shinobilaumoissa ja tavan kulkijan voi olla vaikea herättää keltasilmässä minkäänlaista kiinnostusta.
Sunata ei hukkaa aikaansa hyväntahtoiseen tutustumiseen ja saatteleekin mieluummin esimerkiksi rajoilla notkuvat suoraviivaisesti pois laumansa läheisyydestä. Punaturkilla elää vanhoillisuutensa varjolla hyvin suuri epäluuloisuus ulkopuolisia kohtaan, eivätkä koetut katkerat pettymykset ja petokset salli nartun unohtaa itseään.

Jo nuoresta pitäen Sunata on kasvatettu ja koulutettu soturina, taisteluun valmiina tulisieluna, eikä narttu ole vähääkään kuolemanpelkoinen tai valmis perääntymiselle. Muiden puolesta uhrautuminen on jo ajatuksena Sunatalle mittaamattoman arvokas, eikä narttu nykyisissä merkittävissä kengissään seisoessaan voi olla potematta tietynlaista identiteettikriisiä. Yhä syvällä sisimmässään narttu kaipaa elämälleen merkityksellistä päätöstä, toivoen voivansa antaa henkensä Kogan lauman paremman huomisen takaamiseksi.
Johtajattarenakin Sunata on aina valmis likaamaan tassunsa, osallistumaan raskaisiin työtehtäviin ja auttamaan aina, kun huomaa sille tilaisuuden. Vaaleaharjaksiselle on kova paikka lähettää osaavia shinobeja työhön ja jäädä itse odottamaan. Narttu on mielellään tilanteiden ja tapahtumien tasalla, eikä pelkää menetellä omatoimisesti.

Vihollisiinsa Sunata suhtautuu hyytävällä ja taantumattomalla vihalla. Narttu on pitkävihainen sekä kostonjanoinen, tahtoen aina maksaa velat takaisin ankarimman kautta, sääliä tuntematta. Tietynlainen kunnianhimoisuus on nähtävissä nartun toimissa sekä siirroissa johtajattarena. Sunata haluaa viedä laumaansa johdollaan voimakkaasti eteenpäin ja tuhota kaikki kogaa vastaan asettautuvat.
Huolimatta kiivaudestaan Sunata välttelee olemasta äkkipikainen ja tekemään sen varjolla huonoja ratkaisuja. Narttu suo aina korvansa viisaampiensa kuunteluun, muttei ole koskaan sen varjolla valmis pettämään omia aatteitaan ja mielipiteitään. Nykyisin keltasilmä on entistä luottavaisempi omaan arvostelukykyynsä, vaikka tietääkin, ettei yllä diplomaattisuudessa lähellekään edeltäjiään. Sunatan hyveisiin ei myöskään ole luettavissa pitkämielisyys tai erityinen armollisuus. Narttu on valmis surmaamaan tieltään kaikki välttämättömäksi katsotut ilman painoa omatunnossa.

Aiempi palveleminen henkivartija istutti shikokuun häpeilemättömän työnarkomaanin piirteet. Narttu saa suurimman elämänilonsa tekemällä työtään. Sunata vihaa ajatusta tuottaa muille pettymyksen, eikä salli itsensä sortua huolimattomuuteen tai yleiseen välinpitämättömyyteen. Vaaleaharjaksisen lujatekoinen mieli on kuin veistetty haasteita varten, eikä narttu tutise kuormittavienkaan velvollisuuksien edessä. Sunatan ote on aina rautaisen varmaotteinen, eikä narttu näytä epäröintiä kenenkään edessä.
Tekemättömyydellä ja venyneellä vapaa-ajalla on Sunataan hyvin suora vaikutus, saattaen johdatella shinobin kireään mielentilaan, jolloin kestävätkin pinnat ovat herkemmillä.

Punaturkki omistautuu sataprosenttisesti kaikkeen tekemäänsä, muttei odota muilta samaa. Narttu on muita kohtaan huomattavasti armollisempi vaatiessaan itseltään lähemmäs täydellisyyttä. Myös muiden erheet punaturkin on helpompi sulattaa omiinsa nähden.
Sunata on anteeksiantavainen kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen saakka ja valmis varmistamaan, ettei kukaan heikennä laumaa toimillaan tai toimettomuudellaan.

Syvempien tuntemusten suhteen Sunata on piinallisen hidasvetoinen, lämmeten pikku hiljaa jos lopulta lainkaan. Sunatan kanssa on mahdollista käydä luontevaa keskustelua tavan tuttavinakin, mutta syvemmälle kaivautuminen vaatii kärsivällisyyttä ja kaivautumista tulen ja tappuran lävitse.
Sosialisoinnin sijasta Sunata valitseekin usein mieluummin itsenäisen harjoittelun, nauttien omasta rauhasta.
Läheisiään kohtaan Sunata on lämmin ja huolehtiva, hurjistuen hetkessä jos joku uhkaa nartulle tärkeimpien turvallisuutta.

    LUKU I.

Sunata syntyi Kogan shinobiksi alkusyksyn alkavassa harmaudessa, jo pitkälle keski-iän ylitse varttuneelle kogapariskunnalle. Punaturkkinen Sunata jäi pentueensa ainokaiseksi, muttei joutunut tyytymään yksin vanhempiensa ankarasti kurista muistuttavaan seuraan vaan pystyi jakamaan ainakin osan leikeistään vanhemman veljensä Ramuran kanssa. Vanhemmasta veljestä tuli nartulle todellinen esikuva, vaikka kolme vuotta vanhempi veli ei aina osannutkaan ilahtua roolistaan lapsenvahtina. Huolimatta satunnaisista riidoista ja eripuran aiheista Sunata ja Ramura kasvoivat läheisiksi toisilleen.
Vanhemmat olivat osaavia ja menestyneitä uskoen ankaran kasvatuksen olevan heidän lapsilleen parhaaksi. Nämä eivät päästäneet tytärtään helpolla vaan vaativat tältä tapaoppia sekä tarkkaa seurantaa kuuliaiseksi kasvamisen osalta. Vanhoilliset tavat heijastuivat punaturkin arjessa alati, eivätkä vanhemmat hyväksyneet niiden laiminlyöntiä. Vanhan pariskunnan viimeinen tavoite kogan hyväksi oli tehdä heidän lapsistaan laumayhteisölle parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi olevia shinobeja.
Ramura ja Sunata olivat eläneet pitkän aikaa toinen toistaan tukien ja löysivätkin toisistaan korvaamattoman turvan, kun vanhempien aika koitti ja nämä siirtyivät ajasta ikuisuuteen. Ramura vannoi pitävänsä nuoremmasta sisarestaan huolen, jolle menetys oli kirvelevän kova paikka.


    LUKU II.

Shinobikoulutuksen alkaessa punaturkki oli juuri paikannut vanhempiensa menetyksen jättämän haavan ja oli valmis sen tuomiin haasteisiin. Sunata otti koulutuksen vastaan avoimin mielin, löytäen alati tukea veljestään, joka oli vanhempien myötä päättänyt omistaa koko elämänsä pikkusiskonsa hyväksi.
Sunata ei nähnyt veljensä vakavamielisen kuoren lävitse tämän kamppailua masennuksen kanssa. Pimentoon jäi myös täysin Ramuran aikeet oman kohtalonsa sinetöimisen suhteen. Ramuran suunnitellessa itsemurhahyökkäystä Igan shinobien riveihin tiesi uros, ettei voisi jättää isältään perimäänsä viikatetta seinän nojaan vaan alkoi perehdyttää Sunataa aseen arvoiseksi kantajaksi vaivihkaiseen tyyliin, keskittyen nartun tasapainon ja voiman harjaannuttamiseen.

Koulutus päättyi loppukokeeseen, jonka Sunata suoritti kiitettävin arvosanoin kiitos tunnollisen opiskelunsa. Nopeasti kehittyvä punaturkki oli täynnä halua oppia uutta ja sai veljensä opettamaan itselleen Swing circle- erikoisiskun, sekä Shiroi senkon alkeet.

Ramuran suunnitelmat eivät kuitenkaan rajautuneet yksin erikoisiskujen opetukseen vaan lopulta tämä esitteli pikkusiskolleen aseen, jota tämän olisi määrä kantaa turvanaan halki koko elämänsä ja antaa se lopulta eteenpäin oikeaksi katsomalleen perijälle.
Tuhovoimainen ja massiivinen ase ei päästänyt Sunataa helpolla edes ensimmäisellä kerralla. Tuliluontoinen, oppimisen tietynlaiseen vaivattomuuteen tottunut narttu oli lukuisat kerrat valmis luovuttamaan viikatteen suhteen, mutta Ramuralla oli uskomaton kyky puhua siskonsa ympäri. Päättäväisesti eteenpäin ajettu harjoittelu alkoi lopulta tuottamaan tulosta valoen itsevarmuutta myös Sunataan haasteiden selättämisen osalta.


    LUKU III.

Vuoden kuluessa kohti loppuaan, oli Sunata onnistunut löytämään yhteisen sävelen aseen kanssa ja edennyt jopa totisiin taistelutilanteisiin viikate turvanaan. Aseen merkittävä voima kävi Sunatalle selväksi ensimmäisten hengenriistojen tapahtuessa Kogan raja-alueilla.

Ramuralle onnistunut tappo kertoi kuitenkin paljon enemmän kuin tämä saattoi sanoittaa. Veljen silmissä Sunata oli lopultakin saavuttanut aseen suhteen riittävän osaamisen ja pystyisi jatkamaan harjoitteita itsenäisesti lyöden kenties laudalta myös Ramuran osaamisen jonain päivänä.
Mitään sanomatta, tai ketään asiasta varoittamatta Ramura toteutti kylmänviileän aikeensa, poistuen talven hyisenä hetkenä Kogasta ja lopulta elävien kirjoista.

Tieto tapahtuneesta tavoitti Sunatan vasta päiviä myöhemmin. Veljeensä tukeutunut ja turvautunut Sunata ei voinut ymmärtää veljensä äärimmäistä tekoa ja oli surun murtama useiden kuukausien ajan. Aika paransi kuitenkin henkisiä haavoja vähä kerrallaan. Lopulta Sunata saattoi nähdä katkeruutensa takaa veljensä teon kunnioitettavuuden sekä vaalimaan tämän arvokasta muistoa.
Sunata päätti vaalia Ramuran muistoa ja aloitti rajut opinnot erikoisiskujensa kehittämiseksi sekä viikatteen hallitsemisen parantamiseksi, vannoen ettei antaisi enää yhdenkään läheisensä kohdata vihollista yksin.


    LUKU IV.

Sunatan väkevä halu kehittyä ja kasvaa soturina johtivat ja opastivat punaturkkia jopa niin pitkälle, että tämä onnistui kehittämään aseensa ympärille erikoisiskun, jonka voima riitti tappamaan jopa useita igoja yhdellä osumalla.

Vartuttuaan ja harjoittelun suhteen hellitettyään Sunata onnistui jopa kokemaan ensimmäisen ujon ihastumisensa, iskien silmänsä hämmästyttävän paljon veljeään Ramuraa muistuttavaan urokseen. Uros oli Sunataa vanhempi ja kokeneempi soturi, eikä suostunut katsomaan punaturkkia veroisenaan.
Sunata katsoi parhaimmaksi jättää orastava suhde sen kuoppaiseen lähtöaitioon, johon vanhempi uros suhtautui suoraviivaisen vihamielisesti, yrittäen käydä Sunatan kimppuun aikeinaan kenties viedä asiat jopa kuolemanporteille saakka. Punaturkki onnistui pitämään pintansa taitojensa turvin ja pakeni viemään tiedon asiasta ylemmille tahoille. Vanhempi uros koki rangaistuksen teostaan ja pysytteli lyhyen elämänsä ajan etäällä Sunatasta, onnistuen kuitenkin jättämään punaturkille kitkerän maun uroksista ja näihin tunteiden kera lankeamisen osalta.







Sunata uhrasi valtaosan ajastaan harjoittelulle, mutta löysi satunnaisia tilaisuuksia tavata ja tutustua paremmin shinobeihin Kogien laumassa. Yksi tavatuista oli nuorempi uros Raiko, jonka kiinnostus viikatteen kaltaista asetta kohtaan sai Sunatan lopulta suostumaan tämän mentoriksi aihepiirin saralla. Kaksikko loi välilleen aikataulun, jonka lomassa nämä tapasivat monia kertoja uroksen taitojen ja osaamisen hiomiseksi.

Merkittävin käänne Sunatan elämässä tapahtui kuitenkin vuorovaikutuksessa itse Kogien johtajan Archin kanssa. Punaturkki päätyi todistamaan useamman Igan väijytystä ja lopulta pelastamaan uroksen valkoturkkien kynsistä.
Velvollisuutensa suorittanut Sunata ei osannut edes odottaa kutsua jonka lopulta sai Kogien kirkolle. Paikan päällä Sunata vastaanotti koeajan ja perehdytyksen henkivartijaksi ryhtymistä varten. Ylpeä punaturkki suhtautui asiaan täydellä vakaumuksella, vannoen antavansa sen eteen kaikkensa.
Sunata seurasi Archia uskollisesti tehtävältä toiselle ja lopulta monet tilanteet todistivat nartun kyvykkyyden toimia tehtävänsä ja asema virallistettiin.

Tietämättään Sunata tuli myös sotkeneeksi välit johtajaan palavasti ihastuneen Akiran kanssa. Henkivartijaksi tuoreesti ylennyt Sunata ajautui jopa pelastamaan itsetuhoisen nartun tämän epäiltyä kahden shinobin välillä olevan jotakin työtä syvempää. Täpärä pelastaminen mahdollisti Akiran hengen säilymisen sekä selonteon siitä, ettei Sunatalla ollut tunteita tai aikeita Archin suhteen.

Henkivartijan työnsä ohella Sunata ehti viettää myös paljon vapaa-aikaa johtajan pysytellä pyhätöllä lukuisten vartijoiden läheisyydessä. Punaturkki tuli muun muassa pelastaneeksi lähellä rajoja hortoilleen Tsukikon kahden aikuisen igan kynsistä. Vilustuminen ja taistelusta huonoon kuntoon päätynyt Sunata raahattiin kirkolle paranemaan, minkä johdosta nartun rakas ase jää taistelutantereelle.
Tsukiko poimii ajattelevaisesti aseen talteen johtaen kaksikon jälleen yhteen Sunatan palatessa tavoittelemaan asettaan. Pentu antaa aseen Sunatalle takaisin ja vastavuoroisesti henkivartija opettaa Tsukikolle Kogan shinobien perinteistä, tutustuttaen tämän koiran lihan syöntiin.

Raivotaudin iskiessä Japaniin Sunata pidättäytyi Archin vierellä pyrkien varmistamaan tämän turvallisuuden epidemian laajenemisen ohessa, tarjoten usealle kogalle nopean kuoleman näiden osoittaessa tartunnan ensivaiheen merkkejä.
Taudin myllertäessä saattoi se lopulta Kapinalliset tapaamiseen Kogan shinobien luokse. Sunata pidättäytyi etäällä neuvotteluista, mutta oli alati valmiina pudottamaan pään johtajaansa uhkaavilta tahoilta.
Tilaisuus päättyi lopulta sopimukseen, muttei kulunut kauan, kun Kapinalliset pettivät Kogat ja ryöstivät raivotaudin parannukseen tarvittavaa yrttiä Kogan vihollisille Igan shinobeille. Kapinalliset menettivät vähäisenkin arvonsa Sunatan silmissä saaden nartun kasvamaan enemmän sulkeutuneeksi muiden laumojen osalta.





Sunatan ensimmäinen vakava tehtävä sijoittui matkaan Alppien vartijoiden luokse, henkivartijan toimiessa yhtenä saattajana johtajalleen Archille, tämän ollessa määrä neuvotella liittolaisuudesta laumojen välillä.
Tehtäväänsä täydellä vakaumuksella suhtautunut Sunata ei ilahtunut johtajien välisestä kahdenkeskeisestä neuvonpidosta, mutta löysi pienen luottamuksen Alppeihin saadessan holhokkinsa vahingoittumattomana takaisin.

Pitkään Raikoa kouluttanut Sunata, sai lopulta uuden oppilaan Tsukikosta, joka oli löytänyt itselleen aseen veitsestä. Jo kahden kogan kouluttamiselle omistautunut Sunata päätti lopulta lähestyä Archia saaden tältä luvan ryhtyä lauman viralliseksi asekouluttajaksi. Henkivartijan työnsä ohelta Sunata onnistui täten tavoittamaan uudelleen intohimoaan aseiden osalta.

Sunatan elämä kohtasi omat piikkinsä tämän kohdatessa kahden keskisesti lauman suurisuuna tiedetyn Screin, jonka flirtti ei pääty edes fyysisen pakotteen edessä. Tilanne muistutti puistattavalla narttua tämän menneisyyden ihastuksesta, mikä sai Sunatan kiirehtimään pois Screin läheisyydestä ja vaikutuspiiristä.
Kogan shinobien lauma kohtasi yllätyksen johtaja Archin paljastaessa virallisesti koko laumalleen liittouma Alppien vartijoiden kanssa. Sunata pysytteli asianmukaisesti johtajansa päätöksen taustalla, toivoen vilpittömästi yhteistyöstä olevan vielä rutkasti hyötyä eristäytyneille shinobeille.
Schreistä oman henkilökohtaisen kirosanansa muovaillut Sunata kuvitteli jo päässeensä eroon uroksen haamusta, mutta joutui pian vastaanottamaan uutisia ystävältään Ngealta, tämän paljastaessa rakastuneensa puolikasvoiseen kuvotukseen. Punaturkki ei pystynyt ymmärtämään nartun päätöstä ja pisti lopulta välit kokonaan poikki tämän kanssa, haluten pysyä kaukana tästä ja Schreistä. Sunata säilytti Ngeaan ammattimaiset välit toivoen jossain sisimpänsä perukoilla, että narttu havahtuisi Screin todelliseen olemukseen.

Kapinallisista vihallensa yhden merkittävimmistä kohteista muovaillut Sunata, käytti jokaisen tarjoutuneen tilaisuuden kostolle, käyden jopa shinobien reviirien läheisyyteen harhautuneen kapinallisparantajan kimppuun. Lähelle tilanteen loppuun saattamista päässyt Sunata joutui kuitenkin kutsutuksi muihin tehtäviin, jättäen luppakorvan odottamaan kauhulla seuraavaa mahdollista kohtaamista.

Lukuisien katoamistapausten riivaama lauma joutui taas yhden katoamisen äärelle Geomin äidin Iseul Yaghanin kadotessa lauman parista. Tsukiko nouti Sunatan avukseen toivoen henkivartijan pystyvän hillitsemään huonokuntoisen nuorukaisen yritystä lähteä etsimään äitiään. Punaturkki joutui tilanteessa voimankäytön pakkoon onnistuen mitätöimään harmaakirjon aikeet toistaiseksi. Hyvitykseksi Sunata kuitenkin lupautui auttamaan urosta etsintöjen osalta tämän tervehtyessä.

Johtajan henkivartijana Sunata sai kuulla ensimmäisten joukossa Archin aikeista etsiä rinnalleen pätevä upseeri. Sunata näki päätöksen hyvänä, saaden lopulta todistaa, miten pitkään avoinna olleeseen virkaan astele vartijana tunnettu Kaito.
Yksi Sunatan merkittävimpiä epäonnistumisia sattui yhteenotossa Yuina nimistä igaa vastaan tämän ryöstäessä kogien laumasta pennun. Syyt tapahtuneelle jäävät henkivartijalle epäselviksi, eikä muisto siitä jätä narttua rauhaan helposti.

Uudet tuulet puhaltavat Kogan shinobeihin, kun Arch valitsi astua pitkän johtaja uransa päätteeksi alas pestistään. Seuraajakseen uros valitsi Kaiton, jonka myötä Sunatan velvollisuudet kulminoituvat uuden johtajan suojelemiselle.
Sunata hyväksyi uuden johtajan ongelmitta, muttei voinut jättä selvittämättä kaksikon menneisyyden välisiä kohtaamisia. Sopu löytyi shinobien välille ja kaksikko sai tilaisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.

Tsukikoa jo hyvän aikaa aseensa suhteen mentoroinut Sunata tuli täysin yllätetyksi nartun saapuessa kertomaan raskaudesta. Raidakas haluaa jäädä harjoittelusta sivuun ja keskittyä kasvattamaan Geomin kanssa kaksikon yhteisiä pentuja. Punaturkki oli iloinen ystävänsä puolesta lupautuen auttamaan tätä mitä maailma ikinä heidän eteen viskaisikaan.

Kogan shinobit joutuivat ahtaalle ihmisten osoittaessa poikkeuksellista aktiivisuutta laumaa kohtaan. Shinobit ryhtyivät oitis vastatoimiin laumansa suojelemiseksi, eikä Sunata epäröinyt osallistua taistoon kädellisiä vastaan. Henkivartija sai yhdessä yhteenotossa roolin joukon vetäjänä, soturien komentajien ottaessa vastuu tehtävän alulle laittamisesta. Komentajat kuitenkin menetettiin, mikä yllytti Sunatan johtamaan kerätyt joukot vaaralliseen sotaan.
Punaturkki teki parhaansa kentällä, mutta tuli haavoitetuksi vakavasti ihmisten luodeista. SIlkan sisun ja taisteluun osallistuneen Grisin avulla Sunata kuljetettiin pyhätölle selittämään tapahtunut johtaja Kaitolle.
Viimeiseksi ajateltuna toiveenaan Sunata anoi upseerin tehtäviä hoitavaa Archia luokseen. Valmiina kunnialliseen kuolemaansa Sunata toimitetaan heikossa kunnossa kirkolle.





Vastoin omia ja muiden odotuksia Sunata toipui villikoirajahdista vain kohdatakseen Japania turmelevan suuren Mullistuksen. Punaturkki teki Kaiton käskyjen alaisena, yhä osittain puolikuntoisena parhaansa auttaakseen laumalaiset evakkoon. Sunatan viimein saavuttua Hayachineen nartulle kävi selväksi, ettei Kaito ollut vielä ilmaantunut. Pahaa aavistettuaan Sunata lähti omatoimiselle etsinnälle löytäen useiden päivien kuluttua menehtyneen johtajan. Henkivartija suri surunsa ja kuljetti uroksen ruumiin muun lauman luokse ja tämän perheen haudattavaksi.

Hayachineen asettautuneet kogat tulivat petollisen nopeasti tietoisiksi vuoriston vaarallisuudesta. Syvälle maan alle johtavissa tunneleissa tapahtui tuon tuosta suuria vyörymiä ja maan alta kumpusi lähemmäs myrkyllistä kaasua joka sairastutti jo säteilystä kärsiviä shinobeita.
Sunata tunsi epätoivon kasvun sisällään ja otti lopulta tilanteen omiin tassuihinsa lähtiessään etsimään yhdessä komentaja Arachinidin kanssa uutta kotia Kogan shinobien laumalle. Yhdessä nartut kulkevat Iwaten prefektuurin poikki löytäen Puumajakylän, jonne he lopulta johdattivat koko lauman.

Isä: †
Äiti: †

Sisarukset: Ramura †

Sunatan suku on hyvin vanhoillinen sukulinja, jossa koiranlihansyönti on ollut ihannoitua sekä viikatemallisten aseiden osaava käyttö lähemmäs tuntomerkki. Sunata on sukunsa viimeisimpiä jäseniä muiden menehdyttyä sodissa, raivotaudissa sekä mullistuksessa.

Ääni: Michelle Rodríguez
Raavauteensa ja maskuliinisuuteensa nähden Sunatan ääni on yllättävän naismainen ja vakuuttava. Sunatan esiintyessä yleensä vakavailmeisenä sekä tiukkana on nartun ääni myös omaksunut piirteisiinsä tietynlaista jämäkkyyttä ja vahvuutta. Ääni kohoaa helposti myös ankaraan komennukseen.