Jagrali

Nimi: Jagṛali
- Nimen merkitys tarkoittaa paštun kielellä sotaisaa/agressiivista
Ikä: Aikuinen
Laji/rotu: Afganistaninpaimenkoira x Bully kutta x Kangal x Anatoliankoira
Sukupuoli: Uros
Lauma: Alppien vartijat / entinen Kalmankylväjä
Asema: 1. joukkue, soturi / entinen voimaspesialisti

Vaikutelma/maine
Ensivaikutelmalta Jagrali on vähäsanainen ja välinpitämätön erityisesti muiden urosten kohdalla. Narttujen kohdalla Jagrali on paljon rennompi osoittaen herrasmiehisiä piirteitä, eikä pahemmin menetä malttiaan vastakkaisen sukupuolen kanssa. Molossisekoituksesta voi saada niin suuren koonsa kuin lukuisien arpiensa kanssa uhkaavan ja jopa pelottavan vaikutelman. Harvemmin uros kuitenkaan ketään satuttaa ilman hyvää syytä tai käskyä.
Alpeissa uros tekee mitä ylempi taho haluaa vaikka yhä sisimmässään ei ole unohtanut Varjovaeltajaa johtajanaan. Joskus uros jopa kyseenalaistaa joitain Alppien vartijoiden periaatteita mutta on toistaiseksi pitänyt ajatukset vain itsellään. Jagralin ollessa suhteellisen uusi tapaus lauman sisällä sekarotuinen ei ole vielä oikein osannut kotiutua – jos edes koskaan tulee kotiutumaan.

Japanissa Kalmankylväjillä asioineet saattavat muistaa uroksen entisen lauman voimaspesialistina, joka todella oli asemansa veroinen. Muutoin Jagrali on melko tuntematon muissa laumoissa.
Afganistanissa sekaroituinen saatetaan yhä muistaa varsinkin heimojen ja noiden koirien kesken. Muualla Aasiassa uros on kerännyt mainetta alamaailmojen taistelukoirana.

Ulkonäkö
Säkä: n. 90 cm Paino: n. 85 kg
Arpikartta

Jagralissa on huomattavissa sekarotuisuuden piirteitä ja erityisesti se muistuttaa ulkonäköä kangal ja afganistaninpaimenkoiralta, vaikka muidenkin rotujen piirteitä on huomattavissa. Uros on eri rotujen sekaisuudesta saanut suuren olemuksensa ja mastiffi perimästään Jagrali on perinyt kulmikkaita ja massiivisia piirteitä, kuten painon. Jagrali on kuitenkin kaikinpuolin sopusuhtainen ja paino on paljolti lihasmassan tuotosta.
Molossisekoituksen kasvot on kulmikkaat ja omaa paljon piirteitä Bully kutta -rodulta. Uroksen kaulus on tuuhea ja hivenen pidempää verrattuna muun kehon karvoitukseen. Uroksen häntä on ohut ja hieman tuuhea, mikä hännänpäästä menee pienesti kippuralle. Korvat urokselta on typistetty.

Uroksen silmät on ruskeat väriltään. Kirsu on maksanvärinen ja kynnet beiget. Anturat on mustahkot.
Jagralillä on ihmisten tekemä rautainen ja ajan saatossa hieman ruostunut kaulapanta, missä on teräviä piikkejä uroksen kaulan suojelemiseksi pedoilta.

Jagrali on väriltään vaaleanrusehtava mustin ja valkoisin merkein. Sekarotuisen kasvoilla on musta maski, mikä päällystää silmätkin. Vasemmalla puolella kasvoja on pieni ”kauneuspilkku”. Korvantyngät on mustat ja samoin selkä on mustan peitossa mistä väri jatkuu pitkälle häntään asti.
Valkoista uroksella on kaulassa mikä kapenee rintakehässä. Rintakehässä on myös kaksi rusehtavaa viirua valkoisen sisällä. Jagralin jokaisessa tassussa on valkoiset sukat. Jaloissa on myös tummemman ruskeaa mikä ylettyy hieman ylemmäs valkoisista sukista.

Arvilta Jagrali ei ole säästynyt. Kasvot tuntuvat olevan lähes kokonaan arpien peitossa. Suurin kasvoarpi on sekarotuisen oikealla puolella kissapedon tassusta, minkä seurauksena typistetty korva on repäleinen. Vasemmalla on neljä pienempää arpea, mistä kaksi on silmän kohdalla ja loput poskella.
Rintakehässä on myös pedon aiheuttama arpikolmikko ja ihmisen teräaseella aiheutettu yksinäinen arpi. Selässä on myös suurehko aprinelikko.
Pienempiä tai vähemmän suuria arpia on muualle keholle myös kertynyt, samoin jalkoihin, jotka ovat tulleet niin ihmisten kuin eläinten toimesta ja jopa karussa maastossa kulkemisesta.

Luonne
• Kylmäluonteinen • Lojaali • Ailahteleva moraali

Jagrali on niin mieleltään kuin ruumiltaan vahva uros. Sekarotuinen on jo pennusta asti opetettu suojelemaan vain läheisempiään, heimon jäseniä, karjaa ja toimimaan tuntemattomien kanssa varautuneesti. Uros on tuntemattomille tapauksille usein kylmä ja välinpitämätön, eikä tuota juurikaan kiinnosta mitä noille tapahtuu. Menneisyyden kautta uros näkee usein voimakeinojen olevan paras tapa hoitaa asiat ja päästä eroon kaikesta ikävästä.
Jagrali vaikuttaa joskus olevan melkoisen vähäsanainen uros. Sekarotuisen kanssa toki saa aikaan keskustelua kuin keskustelua jos seura on oikea. Vähäsanaisista päivistä huolimatta on uros varsin hyvä kuuntelija läheisilleen, vaikkei muista siltä vaikuttaisikaan. Jagrali mielellään antaa läheisilleen neuvoja niin elämään kuin vaikka taistelutekniikoihin mitä on karttunut varsin kiitettävästi uroksen elämän aikana.

Narttujen seurassa uros on varsinainen herrasmies ja mielellään onkin niin vanhempien kuin nuorien neitojen kanssa. Vastakkaisen sukupuolen seura saa uroksen joskus jopa flirttailemaan ja olemaan muutenkin miellyttävä tapaus, ellei kyseessä ole sitten vastustaja jolloin molossi sekoitus saattaa vähätellä vastakkaisen sukupuolen kykyjä ja osaamista. Yhdenillan juttuja uroksella on tapana harrastaa jos vastapuoli niin tahtoo. Heimossa olon aikana Jagrali kuitenkin oppinut arvostamaan narttuja vaikka harvemmin voiman ja muiden ’urosten’ hommien suhteen, ellei naaras ole todistanut kykyjään sekarotuiselle.
Mielellään Jagrali ei tapa tiineitä narttuja tai pentuja, mutta valitettavasti jos sellaisen käskyn uros on saanut sen hän myös yleensä tekeekin. Teko voi tietenkin kirpaista sekarotuista mutta uros tekee parhaansa, ettei jäisi asialla vaivaan päätään aivan liiaksi tai varsinkaan näyttäisi epävarmuuttaan muille. Jagrali on tottunut ottamaan käskyjä vastaan itseään ylemmiltä mutta myös oppinut tasavertaiseen kohteluun heimossa olon kautta, joten uroksen moraalit joutuvat koetukselle ja heittelevät usein varsinkin uudessa laumassa.

Jagrali ei kuitenkaan ole täysin sydämetön koira. Uroksen läheiset ja edellinen lauma, Kalmankylväjät, on sekarotuiselle yhä tärkeitä. Noiden vuoksi Jagrali voisi edelleen uhrata itsensä ilman sen kummempia kyselemättä. Nykyisessä laumassa uros ei niinkään piittaa muista kuin ylemmistä mutta sekin lähinnä vain pakosta ja painostuksesta. Jää nähtäväksi saako molossisekoitus Alpeista koskaan kodin tuntuista laumaa vai kääntyykö noita vastaan.
Jagrali on yhä erityisen lojaali entiselle johtajalleen, Varjovaeltajalle, vaikka ei olekaan tietoinen suden kohtalosta. Nykyisen lauman suhteen Jagrali on lähinnä vain pakosta lojaali, eikä ole vielä oikein varma kuinka Alppilaisiin tulisi suhtautua.
Jagralista saa todella hyvän ja lojaalin kaverin sen ansaitseville ja jos joku koskaan onnistuu pehmittämään uroksen kovan kuoren. Jagralilla on myös pehmeä puoli mikä kylläkin näkyy vain harvoille ja valituille. Vieläkin uros saattaa havahtua kaipaamaan Afganistanissa olevaa perhettään ja vanhoja tovereita Kalmankylväjissä. Sekarotuinen ei kuitenkaan osaa myöntää ns. heikoksi tekeviä tunteitaan edes itselleen.

Menneisyyksien tapahtumien myötä Jagralista on tullut myös osittain arvaamattoman agressiivinen lajitovereitaan kohtaan, varsinkin urosten suhteen. Erityisesti uhkaavan näköiset tai oloiset voivat sekarotuisessa laukaista taistelukoiran vietit jolloin uros saattaa käydä varoittamatta vastapuolen kimppuun.

Menneisyys
Syntymämaa: Afganistan

Jagrali syntyi eräänlaiseen paimenheimoon Afganistanin erämaassa sekarotuisista vanhemmista. Pentuetta eivät ihmiset olleet suunnitelleet, mutta vahemmat olivat heimon parhaimmat paimenkoirat joten pennuista odotettiin tulevan samankaltaisia. Paimenheimo arvosti suuresti koiriaan ja muita eläimiään, joten niitä kohdeltiinkin usein sen mukaan. Pennut siis kasvoivat suhteellisen hyvässä ympäristössä.
Erämaassa elo oli kuitenkin usein rankkaa heimolle ja nuo menettivätkin niin ihmisiä kuin eläimiä. Viisihenkisestä pentueesta vain yksi selvisi hengistä poikkeuksellisen karusta kaudesta, minkä seurauksena emolla ei riittänyt tarvittavasti ravintoa pennuilleen. Pennun vanhempien ja ihmisten silmissä tuo pentu oli todellinen taistelija ja heimon vanhin uskoi uroksesta tulevan heimolle vielä elintärkeä apu tulevaisuudessa. Tuona aikana pennun korvat myös typistettiin.
Jagrali kulki emon ja isän opissa päivittäin. Vanhemmat opettivat jälkikasvulleen kuinka pitää karja turvassa ja kuinka suojella niin ihmisiä kuin heidän omaisuutta. Jagrali kasvoi nopeasti ja saikin pian olla mukana vanhempien ja muiden paimenkoirien kanssa suojelemassa karjaeläimiä.
Uroksen vanhemmat opettivat pojalleen Fūshanage -erikoisiskun petojen kaatoa varten.

Aika kului nopeasti ja pian Jagrali saavutti ensimmäisen ikävuotensa. Heimo näki nuoren uroksen olevan iässä missä tuon tulisi todistaa olevansa muiden karjaa suojelevien koirien veroinen. Jagrali lähetettiin yhden heimon miehen kanssa etsimään jonkinlaista saaliseläintä, mikä Jagralin oli määrä kaataa. Pian heimon mies huomasi etäällä suurehkon suden ja antoi Jagralille käskyn käydä suden kimppuun. Uros totteli mukisematta ihmistä joita vanhemmat olivat opettaneet kunnioittamaan. Jagralin ja suden välinen taistelu oli nuorukaiselle kova koettelemus. Ihminen ei saanut puuttua tappeluun vaikka heimon koira olisikin vaarassa menettää henkensä. Näin varmistettiin, että vain voimakkaimmat yksilöt suojelisivat ihmisten elintärkeää karjaa, perhettä ja omaisuutta.
Kiivas tappelu päättyi lopulta Jagralin voittoon. Uros oli ansainnut muutamia arpia kehoonsa ja kasvoihinsa. Voiton myötä Jagrali ansaitsi rautaisen pannan mihin ihmiset olivat kiinnittäneet teräviä piikkejä mikä estäisi kaulaan kohdistuvat hyökkäykset. Kaulapanta oli kaikilla koirilla merkkinä siitä, että olivat läpäisseet testin ja näin osoittaneet olevansa kelvollisia suojelijoita.

Vuodet kuluivat ja Jagrali oli hoitanut tehtäväänsä karjansuojelijana erityisen hyvin. Koira oli suojellut ihmisten omaisuutta onnistuneesti niin kissapedoilta, susilta kuin varkailta. Uroksen kyky suojella karjaa saivat heimon ihmiset tuottamaan jälkeläisiä vahvalla uroksella toivoen, että pennuista tulisi yhtä menestyksekkäitä ja vahvoja niin fyysisesti kuin luonteeltaan. Sekarotuinen uros välitti suuresti kasvavasta perheestään. Jagrali teki kaikkensa suojellakseen narttujaan ja pentujaan mikä vain lisäsi uroksen kiihkoa suojella heimoa ja sen sisällä olevaa yhteisöä.

Eräänä kohtalokkaana päivänä Jagrali oli tavalliseen tapaan suojelemassa karjaa heimon päättäessä vaihtaa taas seutuja afganin erämaassa. Heimo saapui lähelle suurehkoa kylää, missä heimon ja koirien onni kääntyi. Huhut kissapedoista ja susista kaatavasta koirasta oli kantautunut monien korviin ja oli ihmisiä, jotka tahtoivat koiran itselleen hinnalla minä hyvänsä. Heimoon hyökänneet ryövärit tappoivat heimon ihmisiä ja jopa muita koiria saaden Jagralin taistelemaan noiden puolesta. Kaiken sen kaaoksen keskellä ryövärit onnistuivat ampumaan sekarotuiseen urokseen nukutusnuolen, jolloin heidän oli helppo ottaa suuri koira haltuunsa.
Jagrali heräsi yksin pimeässä häkissä. Tästä alkaisi vähän yli kolmivuotiaan uroksen elämä ryöväreiden käsissä koiratappelutähtenä. Ihmiset tiesivät kuinka saada Jagrali agreesiiviseksi muille koirille inhottavilla keinoilla. Ihmiset pistivät uroksen taistelemaan hengestään hieman samalla tavalla kuten petoeläinten kanssa - nyt vain kaksi pelokasta koiraa oli ahtaalla taisteluareenalla. Rikolliset tiesivät löytäneensä oikean koiran tähän hommaan Jagralin voittaessa muut koirat harjoituksessa lähes ylivoimaisesti.

Lopulta tuli aika jolloin ihmiset pistivät uroksen kehään kohtaamaan muita taistelukoiria. Ihmisille oli tiedossa muhkeita rahapalkintoja voitoista, mutta koirat eivät sitä ymmärtäneet. Koska Jagrali oli pistetty taistelemaan näiden kaksijalkaisten toimesta hengestää, näki uros tämänkin taistelukehän ja sen vastustajat henkeään uhkaavana. Arpinen uros ei siis antanut armoa kehässä oleville, ei edes nartuille, vaan joskus jopa raateli nuo hurraavien ihmisten edessä. Osa vastustajista aneli armoa, mutta sekarotuisella ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tappaa pelokkaat vastustajansa jos tahtoi itse elää ja miellyttää rahasta välittäviä ihmisiä. Uroksen paimenilta saatu kaulapanta osottautui suureksi hyödyksi muita taistelukoiria vastaan, sillä nuo eivät saaneet piikkisen kaulapannan vuoksi kunnollista otetta uroksesta. Kehässä uros myös oppi Kōshu kei -erikoisiskun.

Elämä oli käynyt piinallisen ahdistavaksi. Kaikesta pelosta huolimatta Jagrali koetti pitää heimon ja perheensä mielessään. Urokselle kaikki tärkeä oli tuolla jossain, eikä molossisekoitus tiennyt olivatko he kenties jopa kuolleet hyökkäyksessä. Tietämättömyys vaivasi sekarotuista urosta ja pienikin toivo alkoi hiljalleen kuolemaan mitä pidemmälle päivät kuluivat. Lopulta Jagrali alkoi uskottelemaan itselleen, ettei paluuta menneeseen enään ollut mikä sai uroksen hiljalleen luopumaan toivosta ja muuttumaan kylmemmäksi maailmaa kohtaan.
Jengi käytti molossisekoitusta myös useasti astutukseen kehässä pärjäävien narttujen kanssa kuin niidenkin jotka eivät juuri kilpailleet kehässä. Jagrali ei jaksanut enään edes välittää vaikka monesti joutuikin raiskaamaan narttuja ihmisten pakosta.
Kuitenkin vankeudessa elävälle koiralle koetti viimein vapaus. Uusi ja nuori ryöväreiden jäsen päätti käyttää menestykästä urosta ulkona hyvin pitkästä aikaa happihypyllä. Jagrali haisteli raikasta ulkoilmaa ja ampaisi vapauteen, eikä nuori poika jaksanut estellä vahvaa uroskoiraa. Viimein uros oli vapaa näiden julmien ihmisten käsistä.
Sekarotuinen vaelteli aikansa vailla päämäärää tietämättä edes missä oli. Sisimmässään molossisekoitus toivoi lyötävänsä takaisin heimon ja perheensä luokse, vaikka tiesi sen silti olevan mahdotonta.

Lopulta Jagrali löysi uuden kutsumuksena tavattuaan suden nimeltä Varjovaeltaja. Mustasusi oli karismaattinen ja uros sai kuulla tuolta laumasta mitä susi piti yllä. Koska sekaroituinen ei enään millään voinut löytää synnyinkotiaan päätti Jagrali aloittaa uuden elämän Kalmankylvänissä, joista nopeasti tuli urokselle kuin toinen perhe. Musta susi oli vakuuttunut sekarotuisen voimista ja tarjosikin tuolle paikkaa voimaspesialistin hommista. Jagrali vannoi uskollisuuttaan Varjovaeltajalle ja uudelle tarkoitukselleen uroksen laumassa. Hiljalleen Varjovaeltaja muiden laumalaisten kanssa sai uroksen avaamaan kovaa kuortaan ja pääsemään ylitse monista vaikeista asioista mitä koiratappelukehä oli tuonut. Lauma päätyi lopulta Japanin saarelle missä he hoitovat kaikenlaisia tehtäviä maksaville asiakkaille.

Elämä lähes perheeksi tulleessa laumassa kuitenkin tuntui päättyvän aivan liian lyhyeen. Japania järisytti suuri mullistus mikä aiheutti pienen lauman linnakkeen sortumisen. Jagrali kaiken kaaoksen keskellä onnistui pakenemaan mutta oli nyt erillään tovereistaan ja johtajastaan. Vaaralliseksi käynyt alue ajoi sekarotuisen päin pohjoista ja uros pystyi vain toivomaan, että muut laumalaiset olivat selvinneet.
Oman aikansa yksin vaeltanut uros lopulta tapasi Alppien vartijat ja karismaattisen värvääjän myötä uros päätyi lopulta liittymään kyseenalaisen maineen omaavaan laumaan. Jagrali on koittanut parhaansa sopeutua joukkoon, vaikka lauma ei tunnukkaan erityisemmin kodilta. Sekarotuinen yhä kaipaa vanhaa laumaansa ja tovereitaan mutta koska on alkanut uskomaan heidän kuolleen, uros on koittanut lähes pakottaa itseänsä unohtamaan menneen ja jatkamaan eteenpäin samoin kuten synnyinkodin perheen suhteen.

Taidot
Kestävyys ★★★★☆
- melkein kokoajan liikkeessä ollut uros on fyysisesti kestävää sorttia
Nopeus ★☆☆☆☆
- uros ei ole erityisen nopea
Ketteryys ★★☆☆☆
- ei ole erityisen ketterä liikkeissään ja on jopa hieman kömpelö
Liahsvoima ★★★★★
- lihasvoima on huippuluokkaa petoeläimiä ja muita koiria vastaan taistelevalla uroksella
Hyppyvoima ★★★☆☆
- hyppyvoima on normaali
Puruvoima ★★★★★
- uroksen leuat ovat hyvin voimakkaat, jotta erillaisten petojen tappo onnistuisi nopeasti. Esim. luiden katkominen onnistuu suhteellisen helposti
Kivunsietokyky ★★★★☆
- uros sietää kipua normaalia paremmin eikä yleensä näytä kipua
Uimataito ★☆☆☆☆
- osaa jotenkin pysyä pinnalla. Ei osaa taikka edes uskalla sukeltaa
Puissakiipeily ☆☆☆☆☆
- ei osaa taitoa

Äly ★★★☆☆
- uros on normaali älykäs, mutta luottaa lähinnä raakaan voimaan
Haju ★★★★☆
Kuulo★★★★☆
Näkö ★★★★☆
- aistit ovat suhteellisen hyvät sekarotuisella

Erikoisiskut
Fūshanage ★★★★★
Kōshu kei ★★★★★
- uros osaa molemmat liikkeet täydellisesti. Vastustajan koko, ym tietysti vaikuttavat miten Jagrali voi liikettä käyttää

Perhe/suku
Isä: ei tiedossa
Äiti: ei tiedossa

Sisarukset: mahdollisesti omaa sisaruksia ja puolisisaruksia

Jälkeläiset
Useita pentueita menneestä. Heimossa syntyneitä ja tuntemattomaksi jääneitä taistelukoira ajoilta

Pentue| Emä: Kareria [skywolf] | Khan ♂, Hakken ♂ [Raven], Jeremy ♂ [skywolf], Jikan ♀ [skywolf], Ruvere ♀ [Saranna], Räähkä ♀ [glitch]

Muuta
- Voitti gaalassa 2021 vuoden vihollinen -palkinnon