Post by Saigola on Jul 17, 2020 0:02:30 GMT 2
[googlefont=Raleway][googlefont=Yantramanav]
Kutsutaan Orjatar
Ikä Pentu [n. 1-vuotias]
Sukupuoli Narttu
Laji / rotu Koira / sekarotuinen ( 40% lapinporokoira /
60% sekoitus basenjia, akitaa, bordercollieta ja tuntemattomia rotuja)
Lauma Alppien vartijat
Asema Äiti, synnyttäjä (2020→)
Pentu (2019 → 2020)
Ensivaikutelmaltaan Louna on hyvin harmiton. Hentorakenteinen kerää usein puoleensa sympatiapisteet, sillä Louna on mitä herttaisin ja sopuisin olento. Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan Louna on avoin, lempeä ja sinisilmäisen luottavainen. Hän harvoin erehtyy esiintymään millään muulla mielentilalla kuin pohjattomalla positiivisuudella. Sekarotuinen on kuitenkin energiatasoiltaan hyvin säyseä, eikä miellyttämishalussaan räjähdä jokaiseen ilmansuuntaan - enemmänkin tämä piinaa pitkäjänteisellä halullaan tarjota hellyyttä ja hoivaa.
Louna on tuntematon tapaus kautta Japanin. Muutamat ovat voineet kuulla Ohun entisen upseerin kidnapatusta kultabrindletyttärestä, joka tuntee nimenään Louna. Muutoin vain Alpeilla Louna tunnetaan kunnolla. Hänet yhdistetään automaattisesti hänet hyvin vahvasti omineeseen vakoojaan, Tartarokseen, jota pidetään nartun huoltajana. Yleisesti muistikuvat Lounasta ovat pelkästään positiivisia - aivan kuten hänkin.
Asuttaa Tartaroksen kanssa syrjäistä ulkorakennusta Alppien vartijoiden reviirillä.
53 cm | 20 kg
Monikirjoisen rotucocktailin tulokseksi Louna on tasapainoinen, keskikokoinen ja näpäkkä pakkaus. Yleisesti ulkomuodoltaan Louna muistuttaa eniten bordercollien ja lapinporokoiran hillittyä mixiä. Nartun ruumiinrakenne on kevyt ja hän on pääasiassa pienikokoinen. Runko on korkeuttaan selkeästi pidempi. Pää on pehmeäpiirteinen, kuono muuttuu sirommaksi kirsuun edetessä ja yleisilme on lempeän hyväksyvä. Lounan korvat ovat pystyt ja kaartuvat eritoten kärjistään vahvasti toisiaan kohden, kuin ne olisivat kasvuvaiheen viettäneet kärjistä yhteensidottuina. Lounan häntä on pitkähkö ja pysyy levossa suorana kintereiden lähellä.
Keskipitkä, ilmava turkki on pääväreiltään kullanruskea kahdessa sävyssä, laajoin valkoisin merkein. Parhaiten Lounan väritystä kuvaa brindle, valkoinen väri rikkoo raitamaisesti muuten kullankellertävää pohjaväriä. Kuvioinnit ovat suurinpiirtein symmetriset molemmin puolin, vain kasvokuvio on erilainen molemmin puolin.
Lounan pigmentti on vaaleanpunainen, jolloin sävyä noudattelevat korvien sisäpuolet, kirsu ja huulet sekä anturat.
Silmät ovat haaleanvihreät.
Louna on mitä herttaisin ja lempein olento. Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, onko sekarotuinen kokonaisuutena yksinkertainen vai vain herkkä ympäristön vaikutuksille, sillä pienessä koirassa ei ole pisaraakaan uskoa maailman pahuuteen. Jo varhain Lounan synnynnäistä miellyttämishalua, lempeyttä ja sinisilmäisyyttä jalostettiin palvelukäyttöön. Siihen sekarotuinen kasvoi hyvin vahvasti kiinni ja tekee kaikkensa miellyttääkseen muita. Pohjattomasta halusta miellyttää huolimatta Louna on hyvin säyseä ja omalla tavallaan pidättyväinen - hän ei tungettele kenenkään luokse, jos kokee palvelevansa toista paremmin vain pysymällä poissa tieltä ja suorittamalla tuon tietämättä palveluksia tuon elämän helpottamiseksi.
Louna on perusluonteeltaan hyvin avoin, helposti lähestyttävä ja myötätuntoinen. Hän elää kuitenkin pääsääntöisesti hyvin pinnallista ja yksinkertaista elämää, eikä tuhlaa aikaansa turhan syviin analyyseihin muista tai maailman toimivuudesta. Se on hyvin mahdollisesti vain yksi vahvoista selviytymiskeinoista, joita Louna käyttää alitajuisesti traumatisoivan elämänlaatunsa tasoittelemiseen. Sekarotuiselta on siis turha odottaa mitään painokasta mielipidettä, etenkään vastaan haraavaa, sillä Louna jättää helposti leikin kesken jos aihe menee liian syvälliseksi. Tällöin hän jää myötäilemään vahvempaa osapuolta, haluttomana kiistellä aiheesta.
Pääasiallisesti pohjattoman iloinen narttu käyttäytyy korrektisti ja kurinalaisesti. Hän osoittaa hyvin vähän minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia, ellei niitä odoteta häneltä. Muutoin Louna on lämmin ja rakastava, erittäin altis hakeutumaan läheisyyteen ja huolehtimaan muista kaikilla tavoilla. Vihreäsilmä saakin eniten elämälleen arvontunnetta muiden kautta ja elää osin elämäänsä muiden omien kautta. Louna ei valehtele muiden tarinoita omikseen, mutta saattaa hyvin haaveillessaan onnistua vakuuttamaan itsensä siitä, että oli mukana jossain hurjan hauskassa tilanteessa.
Omalla tavallaan pennusta on kasvanut myös valju ja empatiakyvytön. Siinä, missä hän ei näe mitään pahana, ei hän myöskään osaa tuntea myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Lounasta kipu ja tuska palvellaan aina niille, jotka epäonnistuessaan ansaitsevat sen. Louna itse ei ole silmissään siinä asemassa, että ymmärtäisi epäonnistumisen voidakseen siitä rankaista, mutta pehmeäpiirteistä on myös valitettavan vaikeaa saada käsittämään epäoikeudenmukaisuutta. Yksinkertaisimmaksi narttu on todennut vain hyväksyä muiden oudot mielipiteet epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka ei niitä ottaisikaan sydämelleen.
Louna sisaruksineen syntyi Kapinallisten entisen johtajattaren, Leylan ja Ohun silloisen upseerin Staalon yhden illan vieton seurauksena. Leyla kuului silloin Soturittariin, eikä tämän vuoksi tullut kysymykseenkään, että Staalo olisi osallistunut jälkeläistensä kasvattamiseen.
Leylalle elämä pienokaisten kanssa kävi kuitenkin yllättäin liian raskaaksi ja tuo katosi. Hylättyään pentunsa lauman alueen ulkopuolelle, Leyla lähti ja riisti oman elämänsä. Oli niin pentujen kuin Staalon onni, että alueella hortoileva ohulainen löysi pennut ja saattoi viestin upseerille, joka saapui ottamaan pennut hoteisiinsa. Yksi Lounan sisaruksista kuitenkin vietiin jo aiemmin tiehensä - kukaan ei tiedä kuka, tai minne, mutta pentua ei löydetty etsinnöistä huolimatta. Staalo saapui kahden jälkeläisensä luokse, hakeakseen nämä Ohuun kasvatettavakseen. Silloin Louna tapasi ensimmäisen kerran isänsä ja sai tältä harmajan kotimaasta muistuttavan nimenkin.
Mutta onnea pienellä perheellä kesti vain hetken.
Yöllä, varkain, paikalle saapui Alppien vartijoiden vakooja, Tartaros. Kieromielinen uros ei tuhonnut heidän perhettään, vaikka oli nukkuvaa kolmikkoa vastaan yllätyksen voimin yläkynnessä - havaittuaan jälkeläisten sukupuolen, luihu uros nappasi matkaansa mieleisen ja poistui vähin äänin paikalta. Louna riistettiin perheeltään nuorena, mutta jo silloin pehmeää luonteenlaatua rakentanut narttu ei osannut tuntea surua asiasta. Sen sijaan hän oppi tuntemaan Tartaroksen kasvattajanaan, herranaan, uroksen vietyä hänet omaksi huollettavakseen Alppien alueelle.
Louna ei koskaan täysin unohtanut isäänsä, mutta ei myöskään osannut kaivata lyhyeksi jäänyttä, yhteistä aikaa. Tartaros onnistui istuttamaan Lounaan syvän miellyttämishalun jo varhain, jolloin sekarotuinen narttu kasvoi auttamatta kieroon. Hän kasvoi haluun palvella, eikä ikääntyessäänkään osannut kummaksua Tartaroksen iljettävimpiäkään pyyntöjä. Hän oli niin viaton, niin sinisilmäinen ja vailla oikean elämän mallia, jolloin Louna ymmärrettävästi kasvoi pitäen tätä kaikkea normaalina - jopa miellyttävänä.
Isä Staalo
Äiti Leyla †
Sisarukset 2 kpl
Puolisisarukset Bartholomew
Kasvattaja Tartaros
Puoliso n/a
Jälkeläiset n/a
◑ Lounan ääninäyttelijä on vielä hakusessa.
◑ Lounan kohtalo on sukukypsyyden saavutettuaan asettua Alppien vartijoiden äitien kaartiin yhdeksi synnyttäjistä.
◑ Louna tietää muista laumoista lähinnä perusteet, mutta ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta ulkopuolisia kohtaan.
LOUNA
[viro.] etelä
Kutsutaan Orjatar
Ikä Pentu [n. 1-vuotias]
Sukupuoli Narttu
Laji / rotu Koira / sekarotuinen ( 40% lapinporokoira /
60% sekoitus basenjia, akitaa, bordercollieta ja tuntemattomia rotuja)
Lauma Alppien vartijat
Asema Äiti, synnyttäjä (2020→)
Pentu (2019 → 2020)
Ensivaikutelmaltaan Louna on hyvin harmiton. Hentorakenteinen kerää usein puoleensa sympatiapisteet, sillä Louna on mitä herttaisin ja sopuisin olento. Niin tuttuja kuin tuntemattomiakin kohtaan Louna on avoin, lempeä ja sinisilmäisen luottavainen. Hän harvoin erehtyy esiintymään millään muulla mielentilalla kuin pohjattomalla positiivisuudella. Sekarotuinen on kuitenkin energiatasoiltaan hyvin säyseä, eikä miellyttämishalussaan räjähdä jokaiseen ilmansuuntaan - enemmänkin tämä piinaa pitkäjänteisellä halullaan tarjota hellyyttä ja hoivaa.
Louna on tuntematon tapaus kautta Japanin. Muutamat ovat voineet kuulla Ohun entisen upseerin kidnapatusta kultabrindletyttärestä, joka tuntee nimenään Louna. Muutoin vain Alpeilla Louna tunnetaan kunnolla. Hänet yhdistetään automaattisesti hänet hyvin vahvasti omineeseen vakoojaan, Tartarokseen, jota pidetään nartun huoltajana. Yleisesti muistikuvat Lounasta ovat pelkästään positiivisia - aivan kuten hänkin.
Asuttaa Tartaroksen kanssa syrjäistä ulkorakennusta Alppien vartijoiden reviirillä.
53 cm | 20 kg
Monikirjoisen rotucocktailin tulokseksi Louna on tasapainoinen, keskikokoinen ja näpäkkä pakkaus. Yleisesti ulkomuodoltaan Louna muistuttaa eniten bordercollien ja lapinporokoiran hillittyä mixiä. Nartun ruumiinrakenne on kevyt ja hän on pääasiassa pienikokoinen. Runko on korkeuttaan selkeästi pidempi. Pää on pehmeäpiirteinen, kuono muuttuu sirommaksi kirsuun edetessä ja yleisilme on lempeän hyväksyvä. Lounan korvat ovat pystyt ja kaartuvat eritoten kärjistään vahvasti toisiaan kohden, kuin ne olisivat kasvuvaiheen viettäneet kärjistä yhteensidottuina. Lounan häntä on pitkähkö ja pysyy levossa suorana kintereiden lähellä.
Keskipitkä, ilmava turkki on pääväreiltään kullanruskea kahdessa sävyssä, laajoin valkoisin merkein. Parhaiten Lounan väritystä kuvaa brindle, valkoinen väri rikkoo raitamaisesti muuten kullankellertävää pohjaväriä. Kuvioinnit ovat suurinpiirtein symmetriset molemmin puolin, vain kasvokuvio on erilainen molemmin puolin.
Lounan pigmentti on vaaleanpunainen, jolloin sävyä noudattelevat korvien sisäpuolet, kirsu ja huulet sekä anturat.
Silmät ovat haaleanvihreät.
Louna on mitä herttaisin ja lempein olento. Ulkopuolisen on mahdoton sanoa, onko sekarotuinen kokonaisuutena yksinkertainen vai vain herkkä ympäristön vaikutuksille, sillä pienessä koirassa ei ole pisaraakaan uskoa maailman pahuuteen. Jo varhain Lounan synnynnäistä miellyttämishalua, lempeyttä ja sinisilmäisyyttä jalostettiin palvelukäyttöön. Siihen sekarotuinen kasvoi hyvin vahvasti kiinni ja tekee kaikkensa miellyttääkseen muita. Pohjattomasta halusta miellyttää huolimatta Louna on hyvin säyseä ja omalla tavallaan pidättyväinen - hän ei tungettele kenenkään luokse, jos kokee palvelevansa toista paremmin vain pysymällä poissa tieltä ja suorittamalla tuon tietämättä palveluksia tuon elämän helpottamiseksi.
Louna on perusluonteeltaan hyvin avoin, helposti lähestyttävä ja myötätuntoinen. Hän elää kuitenkin pääsääntöisesti hyvin pinnallista ja yksinkertaista elämää, eikä tuhlaa aikaansa turhan syviin analyyseihin muista tai maailman toimivuudesta. Se on hyvin mahdollisesti vain yksi vahvoista selviytymiskeinoista, joita Louna käyttää alitajuisesti traumatisoivan elämänlaatunsa tasoittelemiseen. Sekarotuiselta on siis turha odottaa mitään painokasta mielipidettä, etenkään vastaan haraavaa, sillä Louna jättää helposti leikin kesken jos aihe menee liian syvälliseksi. Tällöin hän jää myötäilemään vahvempaa osapuolta, haluttomana kiistellä aiheesta.
Pääasiallisesti pohjattoman iloinen narttu käyttäytyy korrektisti ja kurinalaisesti. Hän osoittaa hyvin vähän minkäänlaisia negatiivisia tuntemuksia, ellei niitä odoteta häneltä. Muutoin Louna on lämmin ja rakastava, erittäin altis hakeutumaan läheisyyteen ja huolehtimaan muista kaikilla tavoilla. Vihreäsilmä saakin eniten elämälleen arvontunnetta muiden kautta ja elää osin elämäänsä muiden omien kautta. Louna ei valehtele muiden tarinoita omikseen, mutta saattaa hyvin haaveillessaan onnistua vakuuttamaan itsensä siitä, että oli mukana jossain hurjan hauskassa tilanteessa.
Omalla tavallaan pennusta on kasvanut myös valju ja empatiakyvytön. Siinä, missä hän ei näe mitään pahana, ei hän myöskään osaa tuntea myötätuntoa kärsiviä kohtaan. Lounasta kipu ja tuska palvellaan aina niille, jotka epäonnistuessaan ansaitsevat sen. Louna itse ei ole silmissään siinä asemassa, että ymmärtäisi epäonnistumisen voidakseen siitä rankaista, mutta pehmeäpiirteistä on myös valitettavan vaikeaa saada käsittämään epäoikeudenmukaisuutta. Yksinkertaisimmaksi narttu on todennut vain hyväksyä muiden oudot mielipiteet epäoikeudenmukaisuudesta, vaikka ei niitä ottaisikaan sydämelleen.
Louna sisaruksineen syntyi Kapinallisten entisen johtajattaren, Leylan ja Ohun silloisen upseerin Staalon yhden illan vieton seurauksena. Leyla kuului silloin Soturittariin, eikä tämän vuoksi tullut kysymykseenkään, että Staalo olisi osallistunut jälkeläistensä kasvattamiseen.
Leylalle elämä pienokaisten kanssa kävi kuitenkin yllättäin liian raskaaksi ja tuo katosi. Hylättyään pentunsa lauman alueen ulkopuolelle, Leyla lähti ja riisti oman elämänsä. Oli niin pentujen kuin Staalon onni, että alueella hortoileva ohulainen löysi pennut ja saattoi viestin upseerille, joka saapui ottamaan pennut hoteisiinsa. Yksi Lounan sisaruksista kuitenkin vietiin jo aiemmin tiehensä - kukaan ei tiedä kuka, tai minne, mutta pentua ei löydetty etsinnöistä huolimatta. Staalo saapui kahden jälkeläisensä luokse, hakeakseen nämä Ohuun kasvatettavakseen. Silloin Louna tapasi ensimmäisen kerran isänsä ja sai tältä harmajan kotimaasta muistuttavan nimenkin.
Mutta onnea pienellä perheellä kesti vain hetken.
Yöllä, varkain, paikalle saapui Alppien vartijoiden vakooja, Tartaros. Kieromielinen uros ei tuhonnut heidän perhettään, vaikka oli nukkuvaa kolmikkoa vastaan yllätyksen voimin yläkynnessä - havaittuaan jälkeläisten sukupuolen, luihu uros nappasi matkaansa mieleisen ja poistui vähin äänin paikalta. Louna riistettiin perheeltään nuorena, mutta jo silloin pehmeää luonteenlaatua rakentanut narttu ei osannut tuntea surua asiasta. Sen sijaan hän oppi tuntemaan Tartaroksen kasvattajanaan, herranaan, uroksen vietyä hänet omaksi huollettavakseen Alppien alueelle.
Louna ei koskaan täysin unohtanut isäänsä, mutta ei myöskään osannut kaivata lyhyeksi jäänyttä, yhteistä aikaa. Tartaros onnistui istuttamaan Lounaan syvän miellyttämishalun jo varhain, jolloin sekarotuinen narttu kasvoi auttamatta kieroon. Hän kasvoi haluun palvella, eikä ikääntyessäänkään osannut kummaksua Tartaroksen iljettävimpiäkään pyyntöjä. Hän oli niin viaton, niin sinisilmäinen ja vailla oikean elämän mallia, jolloin Louna ymmärrettävästi kasvoi pitäen tätä kaikkea normaalina - jopa miellyttävänä.
| Louna on keskinkertaista huonompi lähestulkoon kaikessa. Sekarotuista ei ole koulittu soturiksi vaan palvelijaksi, jolloin nartun luontaiset vahvuudet nopeuden ja kestävyyden piirissä ovat vahvistuneet muita taitoja merkittävästi vahvemmin. Lihasvoima koiranalkiolla on kokonaisuutena varsin kehno, eikä lihakset leuoissakaan takaa luita murskaavaa puruvoimaa. Sen sijaan kullanruskealle on kehittynyt jonkinlaista ketteryyttä, vaikka kyky reagoida asioihin onkin keskivertoa alhaisempi. Vihersilmä osaa metsästyksen, uimisen ja jopa aavistuksen parantamisen alkeita. | Ketteryys Puruvoima Lihasvoima Nopeus Hyppyvoima Puissakiipeily Refleksit Kestävyys | ▲▲▲△△ ▲△△△△ ▲△△△△ ▲▲▲▲▲ ▲▲△△△ △△△△△ ▲▲△△△ ▲▲▲▲△ |
 | Ei osaa käyttää aseita. |
 | Tunnistaa vain yleisimmät myrkylliset kasvit, mutta ei osaa hyödyntää niitä. |
 | Tietää parantamisesta vain alkeita, kykenee hoitamaan tavanomaisia vammoja. |
Isä Staalo
Äiti Leyla †
Sisarukset 2 kpl
Puolisisarukset Bartholomew
Kasvattaja Tartaros
Puoliso n/a
Jälkeläiset n/a
◑ Lounan ääninäyttelijä on vielä hakusessa.
◑ Lounan kohtalo on sukukypsyyden saavutettuaan asettua Alppien vartijoiden äitien kaartiin yhdeksi synnyttäjistä.
◑ Louna tietää muista laumoista lähinnä perusteet, mutta ei ole osoittanut minkäänlaista kiinnostusta ulkopuolisia kohtaan.
Hyväksynyt Nightingale 17.7.2020 ◑ Päivitetty ajan tasalle 17.8.2022