GRIS
Kutsumanimi: Gris
Nimestä: nimi on ranskankielinen sana ja se tarkoittaa harmaata

Sukupuoli: uros
Ikä: aikuinen

Laji: koira
Rotu: shikoku

Lauma: Kogan shinobit
Asema: 2. joukkueen soturi



Gris tunnetaan vakaana, harkitsevana mutta tehokkaana soturina, jonka kasvoilla tapaa usein ilottoman hymyn. Aikaisemmin komentajaksi noustuaan uros on varmasti jokaiselle ainakin kasvoiltaan tuttu. Virkaa hän ei enää toimita, mutta tuskinpa monikaan häntä on unohtanut. Muodollinen uros ei aiheuta kuhinaa ympärillään eikä pikaisesti itsenäistynyt Gris sellaista kaipaakaan. Gris ei ole ehkä helposti lähestyttävin surumielisyytensä ja vakavuutensa kanssa, mutta hänen kanssaan tulee ainakin suhteellisen vaivattomasti toimeen esimerkiksi työtehtävissä.

Igat saattavat tunnistaa tulitukan taistelukentiltä, mutta muiden laumojen keskuudessa Gris on tuntematon.


Gris asuu puumajakylässä - uskokaa tai älkää: puumajassa. Vaikka uros ei pidä tohinan keskellä asumisesta erityisesti, hänestä on tärkeää olla lähellä jos jotain tapahtuisi. Grisin kotia ei ole sisustettu laisinkaan. Siellä on mitätön heinistä rakennettu petipaikka, ei muuta. Puumaja ei houkuttele vieraita viipymään ja sitä voisi kuvailla jopa kolkoksi.

Emä: Junako†
Isä: Schrei†
Sisarukset: Akagitsune†, Bel

Puoliso -
Pennut: Maude, Nuuju, Tora, Shionnie




Ketteryys 3/5
Puruvoima 1/5
Lihasvoima 3/5
Nopeus 5/5
Hyppyvoima 3/5

Kestävyys 4/5
Kivunsieto 3/5
Älykkyys 4/5
Uimataito 0/5
Puissa liikkuminen 5/5

Gris on soturina vakaa ja pragmaattinen, jonka ehdottomiin vahvuuksiin kuuluvat nopeus sekä puissa liikkuminen, joita hän hyödyntääkin taistelutilanteessa. Ehdottomasti Grisin suurin heikkous on uimataito, sillä uros pelkää veteen joutumista kuollakseen ja pelkkä jaloittelu rannassa aiheuttaa väistämättä pelkotiloja. Grisin aistit eivät ole vahvimmasta päästä, mutta keskiverron tienoilla kuitenkin. Kuulo on hieman huonontunut ja Gris luottaakin enemmän hajuaistiinsa sekä näköönsä. Grisillä on aseenaan sotakirves, jonka käsittelyssä hän ei ole vielä erityisen taitava, mutta kasvattaa osaamistaan parhaansa mukaan. Sotakirves on urokselle niin sanotusti hampaita pidempi, sillä Grisin kasvojen kosketukseen liittyvä ahdinko tekee vihollisen puremisesta epämieluisaa.

Uroksella on vasta parantunut vamma vasemmassa takajalassaan, mikä kipuilee satunnaisesti.

Kieuseru Shoshitsu "Katoamistemppu" 3/5
Osaa katoamistempun keskiverrosti, mutta käyttöväli on suuri ettei taito pääse nousemaan.

Swing Circle 3/5
Toisenkin kogien erikoisiskun Gris osaa melko hyvin, mutta ei suorita sitä mielellään, koska omakin pää on mennä pyörälle.

Shiroi Senko 4/5
Gris turvautuu mielellään valkoiseksi välähdykseksikin kutsuttuun erikoisiskuun, jonka hallitsee erittäin hyvin.

Ase
Grisillä on jo jonkin aikaa ollut aseenaan sotakirves. Kirveen varsi on käsiteltyä puuta, josta näkyy elämän jäljet jo varsin hyvin. Varteen on vyötetty tummanharmaa nahkaremmi, josta saa hyvän otteen hampailla. Sotakirveen toisessa päässä on molemmin puolin terät: toinen leveämpi ja sitä vastapäätä on kapeampi, hieman koukkumainen terä.

kuvapohja || arvet
57 cm || n. 30 kg
Gris on vaikuttavan kokoiseksi kasvanut kaunisrakenteinen shikoku. Uroksella on perinteikäs pyöreä pää, kolmiomaiset korvat sekä keskipitkä, hieman leveä kuono. Silmät ovat perinteikkäästi mantelinmuotoiset, vinoon asettuneet ja väriltään hopeanharmaat, joista voi tavoittaa ripauksen sinertävää oikeassa valossa. Kirsu on punaruskea. Gris on loppujen lopuksi hyvin ilmeikäs. Yleiskuvaltaan Gris on virtaviivainen, sporttinen ja hyväkuntoinen. Tasapainoinen kroppa on kerännyt lihaksia kiitettävästi. Pitkälinjainen uros kuivan kroppansa kanssa omaa pitkähköt jalat kuin selänkin, kaulakin on pitkähkö ja kaareutuu aavistuksen verran joutsenmaisesti. Vatsalinja nousee hieman. Grisin hännänkiinnitys on korkealla ja häntä pysyttelee sirppimäisessä asennossa kaareutumatta selän päälle kerälle. Sopivasti kulmautuneet jalat antavat urokselle pehmeän käynnin ja liikkuminen on helppoa. Turkki on shikokujen tapaan kaksikerroksista, pohjavilla on pehmeää ja päällyskarva karkeaa, sekä melko säänkestävää.

Harmaan eri sävyt seikkailevat Grisin värityksessä. Pohjaväriltään uros on hopeanharmaa ja kuvioihin kuuluu valkoinen, hyvin vaaleanharmaa sekä niin tummanharmaa, että se näyttää jopa mustalle. Kasvot ovat valkeat ja niitä peittää mustahko kuvio, joka menee kuonon keskikohdalta, poskien kautta silmien ulkoreunaan palaten alas terävänä kolmiona leukaan. Tummalla värillä on myös niska, jatkuen lapaan saakka. Tumma kuvio jatkuu seuraavan kerran kyljestä peittäen alleen reidet, takajalat sekä hännän. Vaaleanharmaalla on etujalat, lavat, selkä sekä hännän yläpuoli vähän yli puoleenväliin saakka. Kynnet sekä polkuanturat ovat harmaat. Grisillä on komea kuparinsävyjä omaava punainen harjas, joka on silkkisempää sekä laineikkaan ilmavaa toisin kuin kogilla yleensä. Harjan pituuskin on aavistuksen pidempää kuin normaalisti, mutta silti se pysyy suurimmaksi osaksi irokeesimäisenä. Ainoastaan kasvoille putoilee kiehkuroita enemmän. Gris on ollut epäonnekas kasvojensa suhteen ja niissä onkin paljon puremajälkiä. Kasvojen vasemmalla puolella on kuonon päällä selkeä hammasrivistön muodostama arpi, kuten myös poskella. Oikealla puolella kasvoja on huulesta napattu kiinni ja korvastakin löytyy hampaanjäljet. Puremajälkiä on myös muualla kehossa jonkin verran, mutta ne ovat jääneet piiloon turkin alle.

Grisissä on kuin kaksi puolta. Työssään uros on jämerä ja maltillinen, mutta tehokas. Soturina oleminen on suonut Grisille mielenrauhaa ja työskentely tuokin hänen parhaat puolensa esille. Määrätietoinen soturi tietää mitä tehdä ja suorittaa tehtävänsä harkitsevasti ajatuksen kanssa, pystyen unohtamaan jo harjoitellessa pahan olonsa. Huono itseluottamuskaan ei seuraa Grisiä töiden pariin vaan uros tietää olevansa hyvä sotilas, joka antaa kaikkensa tilanteiden voitokkaisiin etenemisiin. Vaikka Gris onkin työteliäs ja janoaa lisää harjoitusta kuin oikeitakin taistelutilanteita igojen rintaman suunnalle, on mahdotonta olla aina liikenteessä soturina. Kun kuvainnollinen haarniska riisutaan uroksen hartioilta, muuttuu harmaaturkkisen olemus suuresti. Rohkeus ja määrätietoisuus ovat kuin pois pyyhkäistyjä epävarmuuden, itsekriittisyyden ja hämmennyksen tieltä. Gris on pohjimmiltaan äärimmäisen surullinen uros, jonka on vaikea löytää kaipaamaansa hyväksyntää arkisesta elämästä. Pelot vaanivat Grisiä kuin metsästäjä loukkaantunutta saaliseläintä, eikä tulitukka osaa käsitellä niitä. Vedenpelko, jota Gris tuntee, on hänelle suorastaan pahin vihollinen. Veteen liittyvät kauhistuttavat muistot tulvivat mieleen puukottamaan aiheuttaen urokselle mittavan paniikkikohtauksen, jos tarvitsee etujalkansa kastaa rantaveteen. Kauhun tunne, mitä vesi hänessä teettää, tunkeutuu uniin saakka. Gris näkee jatkuvasti painajaisia ja näin nukahtaminenkin on pelottava kokemus. Tietenkin niin tavanomaisen asian pelko vaikeuttaa jokapäiväistä elämääkin, kun vettä juodakseenkin pitää ketkuilla, ettei vain hukkuisi lammikkoihin, jotka yrittävät hänet niellä. Vesisateet tai sen aiheuttamat purot eivät niinkään kauhua aiheuta, mutta ei Gris voisi sanoa olevansa täysin sinut niidenkään kanssa.

Koskettaminen on Grisille vaikea asia. Hän ei pelkää sitä kuollakseen, mutta kavahtaa herkästi ystävällistäkin kosketusta, koska pelkää tulevansa jälleen satutetuksi. Yleensä uros kuitenkin sietää kosketuksen, kunhan se ei kohdistu hänen kasvoihinsa. Grisin kasvoja ei kosketeta, sitä uros ei siedä laisinkaan. Ovathan hänen kasvonsa olleet isän maalitauluna. Reaktio naaman koskemisen kanssa hieman vaihtelee siitä, kuka kehtaa hänen yksityisyyttään rikkoa. Kauhistunut, melkeinpä pakokauhuinen perääntyminen tai hampaiden vilauttelu ovat todennäköisiä. Patoutunutta vihaansa Gris purkaa mielellään igan väkeen ja pelkää kuollakseen myös sitä, että sattuisi joskus käymään oman laumalaisensa kimppuun. Tietenkin Grisillä on erityisen paljon itsehillintää, minkä vuoksi olisi epätodennäköistä, että hän sellaiseen sortuisi. Mutta itsekriittisyyttään Gris pelkää menettävänsä malttinsa. Epämukavissa tai urokselle jostain syystä luonnottomissa tilanteissa Grisistä voi huomata melkoista ailahtelevuutta, jos ei hän ei ole varma kuinka kuuluisi toimia. Harmaaturkkinen ei mielellään paljasta epävarmuuttaan, vaikka se tahtomattaankin usein heijastuu muille, mutta sitä peitellessään voi tuntua, että Grisin mieliala vaihtelee. Gris tekeekin paljon töitä suojellakseen itseään, minkä vuoksi hänen on äärimmäisen vaikea luottaa keneenkään. Uros pyrkii olemaan etäisen kohtelias kaikille, eikä julista ympäriinsä että minäpäs en luota sinuun. Hän ei mainosta ongelmiaan ja pidättäytyy puhumasta itsestään kovinkaan paljon, ettei vain paljastaisi liikaa. Gris ei ole erityisen hyvä kuuntelijakaan, ainakaan jos kyse on vain puolitutusta. Hän ei halua kuulla muiden puolittaisista ongelmista turhien asioiden suhteen. Tietenkin jos vastaan tulee sellainen tyyppi, joka on kokenut samankaltaisia ongelmia kuin hän itse, on Grisin huomattavasti helpompi asettua kuuntelijan rooliin, vaikka hän ei välttämättä osaisikaan sanoa mitään lohduttavaa.

Aina silloin tällöin varautuneen Grisin elämään saapuu joku, josta hän alkaa välittää kovasti. Useimmiten Gris viihtyy narttujen seurassa, eikä kyse ole romantiikanhalusta, vaan hänellä on yksinkertaisesti turvallisempi olo vastakkaisen sukupuolen edustajien seurassa. Kun välittämistä alkaa tapahtua, Grisin kontrolloinnin sekä suojeluntarve kuopivat tiensä esiin. Kuten arvata saattaa, pelkää Gris menettämistäkin, sillä mitäpä uros ei pelkäisi. Uros ei kestä edes ajatusta, että joku josta hän välittää olisi vaarassa vaan alkaa puuttua arkisiinkin asioihin suojellakseen tätä. Et mene veteen, et lähde taisteluun, et tee sitä, tätä tai tuota. Eikä Gris edes ymmärrä suututtavansa varjelevalla käytökseen muita ja hämmentyy täysin jos asiasta hänelle räyhätään. Uros ei vain pysty käsittämään, kuinka joku ei tahdo suojelua, sillä onhan se hyväksynnän kanssa yksi niitä asioita, joita Gris on itselleen kaivannut koko ikänsä. Vaikka Gris on fiksu jätkä, on hänen nopea aikuistumisensa sekä työhön kuin harjoitteluunkin keskittyminen tehnyt sen, ettei varsinaista teini-ikää tullut koettua. Sen vuoksi vielä näin selkeästi aikuisiällä Grisin päässä pyörii hölmön hämmentynyt teini tunne-elämän osalta. Perheen perustamiset tai edes vakavalla pohjalla oleva pariutuminen ovat Grisille kauhistus. Hänen näkemänsä ja kokemansa perhearvot ovat olleet sietämättömiä, eikä uroksella ole pienintäkään ymmärrystä oikeasta rakkaudesta. Vaikka Gris tietää, ettei ole väkivaltainen hullu kuin isänsä, hän ei uskalla luottaa itseensä sen suhteen, että osaisi olla rakastava ja huolehtiva vanhempi. Gris ei suuremmin ajatuksiaan suo Japanin tilanteelle tai pohdi muita laumoja. Ei hänellä ole aikaa tai energiaa sellaiseen. Igavihakin on Grisin kohdalla suurimmaksi osaksi opittua, vaikka kohtaamiset valkoturkkien kanssa ovatkin inhoa vahvistaneet runsaalla kädellä.

Junakon ja Schrein yhteisen pentueen nuorimmaisen elämä ei alkanut helposti. Gris syntyi kolmipäisen pentueen ainoana harmaana yksilönä, mikä ei miellyttänyt punaturkkeja kunnioittavaa väkivaltaista isää millään tavalla. Emä ei uskaltanut käydä miestään vastaan, minkä vuoksi jo pienenä Gris joutui ottamaan lyönnit vastaan yksin, vaikka hänen siskonsa kuin veljensäkään eivät pieksemiseltä selvinneet. Näin ollen Gris alkoi erakoitumaan jo aivan pienenä pentuna vailla suojelua. Koskaan uros ei kuitenkaan suuttunut äidilleen, sillä näki Junakon olevan aivan yhtä pulassa Schrein kanssa kuin mitä itsekin oli. Shinobikouluksen alku oli vaikea ja rankka, sillä epäonnistumisen pelossaan Grisin oli vaikea toimia. Uros kuitenkin otti itseään niskasta kiinni ja pakotti kaiken pelon syvälle mielensä perukoille, alkaen saavuttaa samaa tasoaan kuin ikätoverinsa. Vesi pelotti jo alun perinkin nuorta kogaa, mutta shinobikoulutuksen uintiosuus nousi valtavaksi vastoinkäymiseksi, kun eräänä päivänä raivostunut Schrei yritti hukuttaa Grisin. Tai ainakin Gris oli hyvin varma siitä, että isällä oli ainoastaan tarkoituksena tappaa hänet, vaikka luultavammin kyseessä oli ainoastaan pelottelu- sekä alistustekniikka. Veteen astuminen ei siitä päivästä lähtien kuitenkaan tullut kuuloonkaan. Äidin lisäksi Gris hieman turvautui isoveljeensä Beliin, joka parhaansa mukaan koetti auttaa häntä isän silmän välttäessä.

Pennut olivat noin kymmenen kuukauden ikäisiä, kun heidän emänsä ei enää kestänyt väkivaltaista suhdetta, johon kuului myös pettämistä Schrein puolelta. Junako päätyi itsemurhaan hukuttautumalla koskeen. Gris oli paikalla, eikä uros pystynyt pelastamaan emäänsä, sillä eihän hän ollut kykeneväinen astumaan veteen. Eikä Grisillä olisi varmasti muutenkaan ollut mahdollisuutta keskenkasvuisena auttaa Junakoa. Jos välit eivät isään olleet jo siinä vaiheessa täysin murskana, ne menivät viimeistäänkin lopullisesti Grisin tiedostaessa, että Schreikin oli nähnyt Junakon itsemurhan, mutta ei vaivautunut auttamaan vaan myhäili tyytyväisenä. Vedenpelko voimistui entisestään ja Grisin itseinho kasvoi suunnattomasti. Harmaaturkkiselle ei tullut enää pieneen mieleenkään palata väkivaltaisen isänsä luokse, etenkin kun sisko Akagitsune oli omaksunut isänsä sangen epämiellyttävän luonteen. Niin Gris syrjäytyi entistäkin enemmän. Siitäkin huolimatta hän suoritti shinobiopintonsa varsin mallikkaasti loppuun saakka. Shinobikoulutuksesta Gris päätyi monen muun tapaan soturiksi, eikä uroksella ollut itseluottamusta edes pyrkiä muihin virkoihin.

Masennuksestaan, peloistaan ja syrjäytymisestään huolimatta Grisin oli sangen helppo tulla muiden laumalaistensa kanssa toimeen ja hän onnistuikin hankkimaan muutaman ystävän aikuisiällään. Tokikaan Gris ei päästänyt ketään liian lähelle, mutta ainakin hän sai opetusta shinobikoulutuksen ulkopuolisiin erikoisliikkeisiin, joita uros harjoittikin ahkerasti. Grisillä ei ollut muuta kuin harjoittelu ja treenaaminen. Gris oli jo uskonut, ettei hänen isänsä voisi kusipäisemmäksi käydä, kun välttelyä oli onnistunut harrastaa jopa vuosia. Schrei oli kuitenkin onnistunut kiertämään Grisin erään ystävän, Ngean pikkusormensa ympärille. Gris joutui aloittamaan Ngeankin välttelyn, vaikka se oli vaikeaa. Olihan hän kovin suojeluhaluinen ystäväänsä kohtaan ja tiesi täsmälleen millainen hänen isänsäkin oli. Varoittelut kuitenkin menivät kuuroille korville ja Gris joutui omien pelkojensa vuoksi siirtymään sivummalle ystävänsä elämästä, haluamatta kohdata isäänsä sekuntiakaan enempää kuin oli pakollista. Ikä oli kuitenkin tehnyt osittain tehtävänsä, kuten rankka treenaaminenkin ja Gris pystyi viimein liikkumaan avoimemmin tullen entistä paremmin toimeen muiden kogien kanssa luoden uraa tehokkaana soturina. Eräs vanhempi narttu, jolta Gris oli oppinut paljon, kuten Swing Circlen ja Shiroi Senkon alkeet, jätti hänelle sotakirveensä perinnöksi eläköityessään. Kirves tuli tarpeeseen, sillä Grisin haluttomuus purra ei enää koitunut niin suureksi ongelmaksi.

**

Grisin elämä ei jatkunut ruusuisena, kun hankalat välit isään sekä siskoon seurasivat minne hän ikinä menikään. Uros kuitenkin pysytteli asiallisen soturin linjalla ja sai ahdistuksestaan huolimatta pidettyä itsensä kuta kuinkin kasassa. Helppoa se ei ollut, sillä Gris sai kuulla hyvän ystävänsä Ngean alkaneen heilastella Schrein kanssa. Harmajaa loukkasi suuresti se, että kaikki hänen kokemansa väkivalta ja nöyryytys eivät painaneet vaakakupissa mitään, mutta vielä enemmän Gris pelkäsi ystävättärensä hengen puolesta. Grisin ymmärrettyä, että hän ei saisi Ngean päätä käännettyä, hän joutui katkaisemaan välinsä tähän. Uros jatkoi elämäänsä parhaansa mukaan ja hukutti itsensä työhön.

Eräänä päivänä kuitenkin ilouutinen saapui Grisin korviin. Hänen isänsä ruumis oli löydetty lumihangesta ja tiedon saatuaan uros tunsi kummallista rauhaa sisällään. Gris ei surrut Schreitä laisinkaan saati käynyt koskaan sanomassa hyvästejä, vaikka arveli että asia saattaisi palata vainoamaan häntä.

Sitten saapui vakavat tulvat. Veden määrä ajoi Kogat pitkäksi aikaa pois kodistaan ja palvelualttiina Gris teki parhaansa auttaakseen niitä, jotka apua tarvitsivat. Kun tulvien koettelemukset oli kärsitty, ei rauhanaikaa riittänyt pitkään uuden uhan tullessa Kogien pariin, nimittäin ihmiset. Villikoirajahti oli alkanut ja harjaspäiset joutuivat varovaan näitä todenteolla. Yhden hyökkäyksen aikana henkivartijana tunnettu Sunata sai osuman luodista, eikä Grisille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin viedä narttu turvaan johtaja Kaiton luokse. Harmaaturkin työtä ei jätetty huomioimatta ja hänet ylennettiin komentajaksi. Gris ei ollut kaikista onnellisin ylennyksestä, sillä hän piti matalasta profiilista, mutta ei jättänyt kunniaa ottamatta.

Vain hetken aikaa Gris sai nauttia lauman turvallisesta arjesta. Yleensä synkeän uroksen mielialaa kohotti entisestään se, että hän oli saanut kuulla julman sisarensa, Akagitsunenkin menehtymisestä. Hänen oli taas hieman helpompi hengittää. Hengähdystauko päättyi, tällä kertaa entisiäkin katastrofeja suurempaan onnettomuuteen. Mullistuksena tunnettu tragedia järisytti lähes koko Japania raivollaan, kun ydinvoimaloita räjähti. Kogat kuin monet muutkin laumat joutuivat pakenemaan vanhoilta reviireiltään. Grisillä piti kiirettä pitää joukkueensa mukana. Kaaos oli valtaisa ja oli vaikea tietää olivatko kaikki varmasti poistuneet, sillä monet eivät tahtoneet jättää pyhää maata. Harmajan omalla poistumisella meni melko pitkään, kun hän saatteli viimeisiä löytämiään kogia matkaan.

Jälkeen jääminen tiesi eksymistä. Gris ja pieni joukkio muita laumalaisia saavuttivat muita kogia ja ensimmäisenä he saivat kuulla suru-uutiset: johtaja Kaito oli menehtynyt. Lauman tilanne ei ollut hyvä. Heillä ei ollut paikkaa mihin mennä, yhä oli eksyneitä jäseniä ja laumalla ei ollut johtajaa. Gris liikkui laajalla alueella koettaen tavoittaa harhaankulkeneita kogia. Vihdoin ahdinkoon löytyi valoa, sillä vihdoin laumalle löytyi uusi paikka mihin asettua ja pian sen jälkeen aikaisemmin johtajana ollut Arch nimitti Sunatan heidän uudeksi hallitsijakseen. Gris oli iloinen Sunatan puolesta ja jaksoi uskoa, että kogat pääsisivät vielä jaloilleen. Itse uros ei ollut enää kauaa jaloillaan. Kaikki eivät olleet vieläkään päässeet uudelle reviirille ja harmaja jatkoi satunnaisesti eksyneiden jäljittämistä. Eräs etsintäpartion matka sai ikävän käänteen, kun Grisin toinen takajalka jäi vuoristossa vierivien kivien loukkoon. Edellä mennyt nuori oli onnistunut tiputtamaan kiviä ja komentaja oli ehtinyt sysätä toisen soturin edestään, mutta vahingoittui näin itse.

Jalka murtui ja takaisin kotiin pääseminen oli hidasta, mutta sotureiden avulla Gris lopulta pääsi tuttujen parantajien hoiviin. Paraneminen oli kivuliasta ja hidasta, minkä vuoksi uros joutui pitkälle sairaslomalle. Toimettomuus oli pahinta myrkkyä Grisin mielelle. Hänen jo hieman valostumaan päin päässyt persoonansa otti takapakkia, kun oli aika myllertää pään sisäisissä tuntemuksissa. Pitkän sairasloman jälkeen Gris palasi soturiksi, haaveenaan vielä mahdollisesti hakeutua vanhaan virkaansa takaisin.

x Pelaajana toimii Sleepless ja pelipaikkana Uusi Legenda
x Hahmon tiedot sekä kuvat c. Sleepless ellei toisin mainita
x Saigola hyväksyi 17.4.2017 ja uudemman kerran Wohweli 12.1.2021
x Ulkonäön suunnittelussa auttoi Kalseah ja aseen Mwjan, heille suuret kiitokset!
x Grisin lauluääneksi voisi kuvitella Dustin Batesin
x Gris syö koiranlihaa, mutta ei voi sanoa pitävänsä siitä

Arttien © tekijänsä