Muut Nimet: -

Lausunta: Juuliu

Asema: Metsästäjä

Maine/Vaikutelma: Yuliy on tuttavien ja metsästysryhmän keskuudessa tunnettu taitavana metsästäjänä, ja parhaiten siitä miten monipuolinen metsästäjä hän on. Suuret riistaeläimet kuten peurat ja villisiat, pienet maaoravat ja hiiret, käärmeet, kalat sekä linnut - Yuliy osaa saalistaa lähes kaikkia Japanin riistaeläimiä ilman sen suurempia vaikeuksia, toimien hyvin yksin kuten myös ryhmissä. Yuliy on myös tunnettu hiljaisena mutta ahkerana keskitason puurtajana kuka hoitaa tehtävänsä aina loppuun eikä niskoittele jos häneltä jotain pyydetään. Mutta tämä maine ei juurikaan ylety Alppien Vartijoiden metsästypiirejä pidemmälle, ja Yuliy on silti suhteellisen tuntematon jäsen varsinkin laumansa ulkopuolella. Ensivaikutelma uroksesta on aina hyvin positiivinen, ja Yuliy näyttäytyy kaikille uusille tuttaville ystävällisenä, avuliaana ja miellyttävänä yksilönä.

Luonne: Yuliy ei missään nimessä johtajatyyppiä, vaan on yksilö kuka on enemmän kuin tyytyväinen seuraamaan muita. Hän on hiljainen introvertti kuka ei mielellään ole huomion keskipisteenä, vaan mielummin hoitaa tehtävänsä poissa muiden silmien alta - tämä ei tietenkään koske muita metsästysryhmän jäseniä kenen kanssa Yuliy pärjää oikein hyvin. Yuliylla on alhainen itsetunto eikä oikein näe itseään kovin arvokkaana yksilönä, aina pistäen muiden tarpeet omiensa yläpuolelle. Yuliy kantaa sisimmässään jonkun verran traumaa joka manifestoituu yksinäisyyden ja hylkäämisen pelon muodossa, ja pelkää jatkuvasti että jos hän tekee jotain väärin tai jotain minkä muut näkisivät itsekkäänä, niin hänet hylätään ja hän joutuu olemaan yksin. Tämän takia Yuliy on kova tarve miellyttää muita ja olla tarpeellinen, joten on kova tekemään töitä sen eteen. Yuliyn työmoraali on hyvin korkea ja uros on tunnettu ahkeruudestaan. Uros on myös oma-aloitteinen kuka hoitaa tehtäviään jopa vapaa-ajallaan, mikä tosin tarkoittaa sitä että Yuliyn työhalukkuutta ja tarvetta miellyttää muita on hyvin helppo käyttää hyväksi - varsinkin kun uroksella on vaikeuksia sanoa ei. Hän vihaa konfliktia ja usein vaan suostuu olemaan samaa mieltä toisten kanssa vaan ettei hänen tarvitse pelätä mahdollista riitaa tai yhteenottoa. Yuliy reagoi vahvasti auktoriteettiin, käyttäytyen alentuvasti ja nöyrästi häntä ylempiarvoisten kanssa, osoittaen aina yliampuvaa kunnioitusta heitä kohtaan vaikkei sisimmässään olisi samaa mieltä heidän kanssaan. Alempiarvoisille Yuliy on hyvin kiltti ja lämminsydämminen, eikä ikinä käyttäisi omaa asemaansa muitten litistämiseksi.

Hiljaisesta luonteestaan huolimatta Yuliy on silti luonnollisesti hyvin positiivinen ja aurinkoinen persoona kuka hymyilee usein ja toivoo kaikille pelkkää iloa elämässä. Yuliy aina jotenkin löytää syyn olla iloinen ja pysyä positiivisena, jopa elämänsä pimeimmissä vaiheissa. Jatkuva positiivisuus on Yuliyn oma tapa käsitellä traumojaan, ja uskottelee itselleen että jos yrittää aina olla mahdollisimman positiivinen, niin maailma ei voi satuttaa häntä, mikä ei todellisuudessa aina toimi. Uros on hyvin rauhaa rakastava eikä siedä tappelua, mikä on ehkä ihailtavaa, mutta myös hyvin naiivi maailmankatsomus. Yuliy ei usko tappamiseen tai väkivaltaan, edes silloin jos se olisi ansaittua, eikä oikein ymmärrä että maailmanrauhan eteen on joskus vuodatettava hiukan verta. Väkivallan sijaan Yuliy uskoo anteeksiantoon ja toisiin mahdollisuuksiin, vähän samalla lailla kuin Ohun Weed aikoinaan. Naiivin maailmankatsomuksensa takia Yuliy on joutunut oppimaan hankalaa kautta ettei kaikki maailmassa aina mene ystävyyden ja sateenkaarien mukaan, vaikka niin haluaisikin uskoa. Silti, Yuliy yrittää olla ystävällinen ja ymmärtäväinen kaikkien kohdalla, ja uroksen avuliaisuus on huomattavaa. Tuo haluaa auttaa kaikkia, joskus jopa oman hyvinvoinnin kustannuksella, jonka takia hän luonnollisesti hakeutui metsästäjän asemaan: näin hänen ei tarvitse sotia (ainakaan sodan ulkopuolella) ja saa viettää aikansa auttamassa muita hankkimalla koko laumalle ravintoa. Yuliyn kanssa on helppo pärjätä kun tuolla on pitkä pinna eikä tuo turhista suutu... jos edes mistään.

Yuliy on myös aika säikky yksilö - jotkut jopa kuvailisivat urosta pelkurina. Hän pelkää kuolemaa eikä osaa kuvitella että ikinä kuolisi jonkun puolesta. Jos vaan mahdollista, niin Yuliy mielummin pakenee kun vaarantaa henkensä, ensisijaisesti tehden kaikkensa pysyäkseen poissa taistelukentältä kokonaan. Ehkä tulevaisuudessa Yuliy kasvaa urheammaksi, mutta on tällä hetkellä sellaisissa olosuhteissa ettei hänellä ole ketään kuka voisi rohkaista urosta ja antaa tuolle enemmän itseluottamusta. Epävarmuudestaan huolimatta Yuliylla on sisimmässään vahva oikeudentaju ja tuon moraalit ovat paikallaan: uroksen mielestä kaikki elämät ovat samanarvoisia, ja kaikilla on oikeus elää hyvin ja onnellisena. Asiat kuten seksismi ja klassismi ovat Yuliylle maailman suurimpia ongelmia, ja sisimmässään toivoo että jonain päivänä kaikki pystyisivät elämään onnellisesti. Yuliy kuvaa aika hyvin monia tavallisia yksilöitä: useimmat haluavat paremman tulevaisuuden, mutta ovat liian pelokkaita tai heikkoja ottamaan sen ensimmäisen askeleen joka saattaisi muuttaa kaiken.

Rotu: Pitkäkarvainen Collie x Belgianpaimenkoira Malinois

Asusteet: -

Fyysiset Vaivat: -

Psykologiset Vaivat: Hylkäämisen ja yksinäisyyden pelko

Yuliyn vahvuudet piilevät tuon metsästytaidoissa: Yuliy on uskomattoman taitava ja monipuolinen metsästäjä kenelle kaiknlaisten saaliseläinten metsästäminen tuolee luonnollisesti. Metsästystaitoja korostavat Yuliyn normaalia parempi nopeus sekä kestävyys, molemmat ihanteellisia ominaisuuksia yksilölle kenen pitää juosta saaliseläinten perässä päivät pitkät. Yuliylle ei ole hankala pysyä peurojen ja jänisten perässä, ja tuo jaksaa kävellä ja juosta pitkilläkin metsästysreissuilla kestävyydensä ansiosta. Yuliy on myös hyvin ketterä yksilö kenellä on hiukan normaalia paremmat refleksit, molemmat ominaisuuksia mitkä tulevat tarpeen kun Yuliyn pitää osata reagoida saaliseläinten liikkeiseen sekä vaihtaa suuntaa useasti ja nopeasti.

Uroksen taidot vedessä ovat keskivertoa - tuo osaa uida ihan hyvin, muttei mitenkään poikkeuksellisen hyvin tai pitkään. Yuliy osaa myös sukeltaa; uros opetti taidon itselleen kun halusi oppia kalastamaan paremmin, joten osaa mennä kalojen perässä jopa veden alla. Keskinkertaisuus pätee myös Yuliyn notkeuteen - tuo ei ole tavallista koiraa enemmän tai vähemmän notkeampi. Tuo ei myöskään ole poikkeuksellisen älykäs, omaten suhteellisen paljon yleistietoa (etenkin metsästyksestä ja erillaisista eläimistä), muttei osaa ajatella strategisesti tai ovelasti.

Yuliy on poikkeuksellinen heikko taistelija. Tuo ei ensinnäkään pidä taistelemisesta ja pelkkä ajatuskin tuo urokselle pyskologista epämukavuutta, mutta tuon fysiikka ei selvästikkään näytä soturin kropalta. Yuliy on solakka ja kevyt ilman lihaksia, mikä ehkä auttaa nopeuden suhteen mutta raa'an lihasvoiman suhteen Yuliylla ei ole mitään pelimerkkejä. Lihasvoiman puutteen ohella Yuliylla ei ole kovin paljon hyppyvoimaa, ja vaikka käyttääkin jalkojaan jatkuvasti kun hyppii lintujen perässä, Yuliyn hyppyvoima ei ole lähelläkään sitä mitä esimerkiksi puissa hyppivillä Shinobikoirilla on. Puruvoimaakaan Yuliylla ei ole paljoa, ja uros luottaa hampaittensa terävyyteen enemmän kuin silkkaan puruvoimaan. Tuo on aika pitkälle vaaraton vastustaja jos tuon kanssa ikinä joutuu kaksintaisteluun ja ilman selviytymisvietin tuomaa adrenaliinia (ja jopa silloinkin) Yuliyn voittomahdollisuudet ovat erittäin pienet. Yuliy ei osaa kiipeillä tai liikkua puissa.

- Vaarallisuus: ✦✧✧✧✧

Menneisyys: Yuliyn elämä sai pahimman mahdollisen alun, syntyen pahoinpitelyn tuloksena piittaamattoman ja rahanhimoisen pentutehtailijan koiratarhaan. Uroksen äiti Agatheild oli jo ennen Yuliyta ja sen sisaruksia aiemmin saanut kaksi pentuetta, molemmat vasten tuon tahtoa, ja tämä näkyi nartun kohtelussa pentujaan kohtaan: Agatheild ei juurikaan yrittänyt luoda sidettä pentuihinsa, tehden vaan tarpeeksi töitä jotta pennut selviäisivät hengissä yksin. Sisarustensa lailla, Yuliy jäi ilman äidinrakkautta mikä manifestoituu vieläkin uroksessa hylkäämisen ja yksinäisyyden pelon muodossa. Vaikka hautoo katkeruutta emoaan kohtaan vieläkin, nyt vanhempana Yuliy ymmärtää juuri miten helvetillinen paikka koiratarha oli, ja miten paikan kurjat olosuhteet rikkoivat Agatheildin mielenterveyden, eikä haudo kostoa tai edes syytä äitiään siitä ettei ollut sitä mitä Yuliy sisaruksineen olisi tarvinnut. He olivat kaikki vaan olleet erittäin epäonnekkaita kun olivat päätyneet tämän kieron ihmisen käsiin. On ihme miten Yuliylle kasvoi niinkin puhdas sydän, vaikka oli syntynyt maanpäällisen helvetin syöväreihin. Kuten muutkin koiratarhan pennuista, Yuliy erotettiin äidistään liian aikaisin, ja sisarustensa lailla Yuliy itki emonsa perään. Yuliy kaipasi äitiään suunnattomasti, mutta tuo hyvin pian oppi että vaikka hän itkikin emon perään, tuo ei ollut tulossa, joten Yuliy hiljalleen luovutti ja alkoi hakea turvaa sisaruksistaan. Tämä ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun sisarukset yksitelleen myytiin uusiin koteihin, ja Yuliy joutui viettämään suurimman osan ensimmäisistä kuukausistaan pelokkaana ja yksinäisenä ruosteisessa häkissä.

Yuliy myytiin uudelle omistajalle alle luovutusikäisenä. Vaikka olikin saanut kurjan alun, Yuliyn elämä koki käännöksen kun tapasi uuden omistajansa Katsutoshin. 25-vuotiaalla miehellä ei ollut juurikaan tietoa koirista tai vastuullisesta kasvatuksesta, joten oli päätynyt ostamaan ensimmäisen halvan, mutta kiehtovan näköisen pennun jonka netistä löysi. Katsoen irstasta pentutehtailijaa ja huonosti pidettyä koiratarhaa sivusilmällä, Katsutoshi vaihtoi vaivaiset 8500 jeniä alle luovutusikäiseen pentuun - näin alkoi Yuliyn elämässä uusi vaihe. Katsutoshi oli ostanut pennun lahjaksi tyttöystävälleen Yokolle, kuka oli anellut koiranpennun hankkimista siitä asti kun nuoripari muutti yhteen. Nähdessään Yuliyn kirjavan turkin ja veikeän ilmeen, Yoko ihastui pentuun heti, ja Yuliysta tuli kolmas jäsen heidän pieneen perheeseensä. Pentu sai myös nimensä Yokolta, kenen edesmennyt Isä oli ollut Venäläinen ja aina kertonut tyttärelleen tarinoita lapsuuden ajan lemmikkiseefferistään Yuliysta; Yokon ja Katsutoshin mielestä oli vain ja ainoastaan sopivaa vanhan miehen muistolle nimetä tämä veikeän näköinen pentu Yuliyksi.

Kummallakaan ei ehkä ollut kokemusta koirista, mutta lukien koiranhoitooppaita ja selaillen nettiä, Katsutoshi ja Yoko oppivat pitämään huolta pennusta. He tekivät kaikkensa että Yuliy oli terve ja iloinen: pentu sai nauttia hyvästä ruuasta, uusista leluista ja säännöllisistä lenkeistä paikalliseen koirapuistoon, kaikki asioita joista pentu ei olisi edes uskaltanut unelmoida syntymäpaikassaan. Hiljalleen Yuliy alkoi unohtaa karun alkunsa, ja nautti elämästä täysillä. Valitettavasti Yuliyn ilo ei kestänyt kauaa, kun tuo joutui kahdeksan kuukauden iässä paikalliseen löytöeläinkotiin. Yokon ja Katsutoshin suhde oli päättynyt eroon kun Yoko päätti muuttaa ulkomaille jatkamaan opiskelua, eikä kumpikaan heistä halunnut jatkaa suhdetta kun ei ollut varmaa milloin Yoko palaisi Japaniin - jos enään koskaan. Yoko ei tietenkään voinut ottaa koiraa mukaansa, ja ilman heidän jaettuja tulojaan, Katsutoshilla ei ollut varaa elättää itseään sekä Yuliyta. Katsutoshi joutui muuttamaan pienempään asuntoon, ja muuttoreissulla kävi itkuisena luovuttamassa Yuliyn löytöeläinkotiin. Hän pyysi paikan työntekijöiltä että etsisivät Yuliylle parhaimman mahdollisen kodin, ja kyyneleet silmissä hyvästeli pennun. Yuliy ei ymmärtänyt tilannetta, masentuen kun muutaman päivän päästä Katsutoshi ei vieläkään ollut tulemaan hakemaan häntä. Tämä kaikki lisäsi Yuliyn hylkäämispelkoon, ja vaikka löytöeläinkodin työtekijät pitivät Yuliysta erittäin hyvää huolta, hänen pieni kennelinsä rakennuksen takahuoneessa muistutti häntä syntymäpaikastaan, herättäen vanhoja traumoja pentuajoilta.

Onneksi Yuliyn aika löytöeläinkodissa ei kestänyt pitkään, kun kolmen viikon päästä nuori koira sai jälleen kerran uuden omistajan. Uroksen ikä ja kirjava turkki teki hänestä hyvin suositun, joten moni kävi häntä katsomassa, ennen kun eräänä aamuna hänen kennelin eteen ilmaantui vanhempi nainen, rouva Yakata. Nainen oli eläkeläinen ja hiljattain menettänyt miehensä. Hänellä oli vain yksi poika kuka ei enään käynyt pitämässä äidilleen seuraa, joten hän tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi ja ajatteli että lemmikkieläin antaisi hänen elämälleen taas merkitystä. Rouva Yakata rakastui Yuliyyn ensisilmäyksellä, ja vei koiran kotiinsa. Yuliy oli selkeästi arka eikä heti luottanut naiseen, mutta rouva Yakata oli kärsivällinen ja teki kaikkensa että Yuliylla oli hyvä olla. Lopulta Yuliy alkoi luottaa naiseen, ja kaksikosta tuli erottomattomia. Yuliy rakasti naista, ketä hän alkoi itse kutsua "mummoksi", ja rouva Yakata oli löytänyt elämälleen taas iloa kun sai touhuta Yuliyn kanssa päivittäin. He tekivät kaiken yhdessä, käyden lenkeillä läheisessä puistossa, tervehtimässä rouva Yakatan edesmennyttä aviomiestä hänen haudallaan, ja illat vietettiin laittaen ruokaa tai katsoen televisiota, rouva Yakata istuen sohvalla ja Yuliy tuon vieressä. Yuliy olisi ollut valmis kuolemaan omistajansa puolesta, eikä lähtenyt omistajansa rinnalta. Yuliy sai elää rouva Yakatan kanssa siihen asti kunnes oli kolme ja puoli vuotta vanha.

Yuliyn ja rouva Yakatan yhteinen aika päättyi siihen kun vanha nainen yhtäkkiä menehtyi sydänkohtaukseen nukkuessaan. Yuliy ei edes huomannut että mikään oli vialla kun nainen ei herännyt viideltä aamulla kuten hän yleensä teki, mutta Yuliy vaan mietti että nainen halusi nukkua vähän pitempään sinä aamuna. Mutta kun rouva Yakata ei ollut vielä kahdeksalta noussut sängystään, Yuliyta alkoi huolestuttaa. Uros ryömi tuon viereen, vikisten ja yrittäen herättää naista, mutta turhaan. Naisen ruumiin löysi hänen kotihoitajansa, kuka tuli keskipäivän aikoihin käymään, kuten teki joka päivä. Kotihoitaja soitti ambulanssin, ja hätääntynyt Yuliy revittiin pois omistajansa luota. Yuliyn viimeinen muisto rakkaasta omistajastaan on se kuinka hänen ruumis vietiin paareilla ambulanssin kyytiin, samalla kun kotihoitaja yritti rauhoitella häntä.

Yuliyn seuraava koti oli se joka pisti lopun tuon elämälle kotikoirana. Yuliy päätyi rouva Yakatan vieraantuneen pojan, Makoton hoiviin. Toisin kun rouva Yakata kuka oli asunut Fukushiman kaupungissa, Makoto asui maalla, lähellä Japanin Hida-vuoristoa. Yuliyta ei olisi tämä haitannut, paitsi että Makoto oli todella ilkeä ja väkivaltainen juoppo. Mies ei antanut koiran olla sisällä, vaan sitoi sen liekaan takapihalle repaleisen vajan eteen. Vaja oli kylmä ja epämukava, ja tulvi sateisina päivinä. Yuliy sai ruokaa joka toinen päivä jos oli onnekas, eikä edes odottanut Makoton viettävän aikaa hänen kanssaan samalla tavalla kun rouva Yakata ja jopa Katsutoshi ja Yoko. Mutta kaikista pahin asia koko tilanteessa oli Makoton väkivalta. Aina kun mies tuli töistä, tuo joi suunnattomasti alkoholia ja alkoi purkaa tunteitaan väkivallan muodossa. Yuliy oli jo valmiiksi pelkkä riesa Makoton silmissä, joten joka ilta tuo tuli ulos ja armottomasti potki ja hakkasi Yuliyta. Makoto on ainoa ihminen ketä Yuliy on tosissaan pelännyt, ja mies todisti sekarotuiselle etteivät kaikki ihmiset olleet yhtä kilttejä kun hänen hyvät omistajansa olivat olleet. Makoton jatkuva hakkaaminen sai Yuliyn menettämään kaiken luottamuksensa ihmisiin, ja tajutessaan etteivät asiat tulisi parantumaan, Yuliy päätti paeta luontoon missä saisi edes elää vapaana ja kaukana Makoton kaltaisista ihmisistä. Joten kun Makoto oli eräänä iltana juonut itsensä levottomaan uneen, Yuliy repi itsensä irti kaulapannastaan ja kaivoi itsensä ulos Makoton pihalta. Yuliy karkasi vuorille eikä katsonut taakseen kertaakaan.

Näin alkoi Yuliyn elämä luonnossa. Uroksella ei ollut harmainta aavistustakaan Japanin villikoirien poliitiikasta, joten ei edes osannut ajatella liittyvänsä laumaan, vaan asettui asumaan Hida-vuorille yksin. Yuliy tiesi että nyt kun asui luonnossa, hänen pitäisi hankkia itselleen ruokaa ettei nääntyisi, joten ensisijaisesti treenasi metsästystaitojaan. Yuliy oppi rakastamaan metsästystä, jopa pelkkänä harrastuksena, ja hänestä kehittyi erittäin pätevä metsästäjä. Mutta koska vietti kaiken ajan metsästyksen treenaamisessa, tuo ei itsepuolustusta tai taistelutaitojaan hionut ollenkaan. Yuliy myös naiivisti uskoi ettei hänen kimppuunsa hyökättäisi. Tämä teki Yuliysta helpon kohteen ja tuo sai kärsiä paikallisten villikoirien käsissä kun he jatkuvasti piinasivat urosta ja häätivät uroksen pois aina kun tuo yritti asettua jonnekkin asumaan. Tuo yritti selvitellä asioita puhumalla, mutta useat kohtaamiset hyvin usein johtivat tappeluihin, joissa Yuliy jäi helposti alakynteen. Yuliy hyvin pian ymmärsi että jos hän halusi selvitä luonnossa, olisi parempi löytää itselleen lauma. Tuo yritti hakeutua paikallisiin villikoirajengeihin, mutta hyvin usein urosta käytettiin pelkkänä juoksupoikana - yleisimmin tuota pakotettiin metsästämään jengin jäsenille ruokaa ja sitten jätettiin oman onnensa nojaan. Yuliy alkoi menettää toivoaan, kunnes hän lopulta tapasi ensimmäiset ystävänsä: Seijin ja Asayaken. Seiji oli hylätty metsästyskoira kuka oli pahasti haavoittunut, kun taas Asayake oli perheensä menettänyt villikoira kuka yritti auttaa Seijiä, muttei juurikaan pystynyt tekemään mitään. Seiji oli haavoittunut ja Asayake oli surkea metsästäjä, joten molemmat olivat heikkoja ja nääntymisen partaalla. Yuliy auttoi kaksikkoa metsästämällä heille ruokaa, ja piti heistä huolta kun he toipuivat. Näin kolmikosta tuli erottomattomia ystäviä, ja heidän pieni ryhmänsä eli rauhassa Fukushiman prefektuurin metsissä. Yuliysta vihdoin ja viimein tuntui siltä että hän oli löytänyt kaiken mitä elämältä halusi.

Yuliy oli asunut luonnossa Asayaken ja Seijin kanssa melkein vuoden kun kolmikko tapasi metsästysretkellä tuntemattoman koiralauman. Kolmikko oli tottunut tapaamaan villikoiria ja varsinkin Yuliyn mielestä heillä ei ollut mitään pelättävää kun he olivat kolmistaan, mutta tämä kyseinen koiralauma selvästi poikkesi pienistä ryhmittymistä ketkä hilluivat mielensä mukaan Fukushiman metsissä - koiralauma oli ehkä pieni, mutta vaikutti kokonaiselta armeijalta. Joukon johtaja kertoi että he kuuluivat Alppien Vartijat-nimiseen koiralaumaan, ja että he olivat yksi lauman osastoista ketkä olivat etsimässä lisää jäseniä. Pienen keskustelun jälkeen Yuliy, Asayake ja Seiji päättivät lähteä joukon mukaan - ensinnäkin koska suuressa laumassa olisi varmasti turvallisempaa elää kuin kolmistaan ja laumassa kaikki pitäisivät huolta toisistaan, mutta myös siksi koska lauma vaikutti uhkaavalta, eikä kukaan heistä ollut tarpeeksi rohkea tai tyhmä kokeilemaan mitä tapahtuisi jos he kieltäytyisivät. Saavuttuaan Alppien Vartijoiden reviirille, kaikki kolme alkoivat epäillä lauman arvoja ja menetelmiä, ja he hyvin pian oppivat että Alppien Vartijat eivät olleet se idyyllinen lauma missä kaikki elivät harmoniassa kuten kolmikko oli ajatellut. Heti ensimmäisenä Asayake joutui eroon ystävistään koska oli kolmikon ainoa narttu, kun taas Yuliy ja Seiji vietiin koeteltavaksi. Yuliyn ainutlaatuiset metsästystaidot tulivat käyttöön heti, ja Yuliy sai heti roolin laumassa metsästäjänä. Seiji taas ei ollut yhtä taitava kuin Yuliy, ja jälleen kerran sekarotuinen erotettiin rakkaista ystävistään. Onneksi molemmat Seiji ja Asayake ovat vielä elossa ja näkevät Yuliyta silloin tällöin, mutta koska kuuluvat eri ryhmiin, heillä ei ole yhtä paljon aikaa yhdessä kuin ennen. Yuliy on viettänyt noin 6 kuukautta Alppien Vartijoissa, ja vaikkei ole todellisesti iloinen laumassa, hän tekee ahkerasti töitä metsästäjänä. Hän hoitaa kaikki tehtävänsä huolella, ja jopa vapaa aikanaan metsästää lauman sairaille ja nuorille jäsenille hiukan enemmän. Hän haluaa tehdä osansa että kaikilla olisi hyvä olla laumassa, jopa sellaisessa jossa hallitsee tiukka kuri. Mutta sisimmässään Yuliy salaa haaveilee paremmasta elämästä Ohun Suojelijoiden riveissä, keistä on kuullut tarinoita aikanaan villikoirana. Yuliy ei kuitenkaan ole tyhmä eikä tällä hetkellä edes kuvittelisi pettävänsä Alppien Vartijoita, sillä tarinat murhatuista pettureista sikseen, Yuliylla on suhteellisen hyvät oltavat laumassa, eikä näe syytä lähteä ja riskeerata elämäänsä.

Pelissä Tapahtunutta: -

Synnyinpaikka: Pentutehdas, jossain päin Japania

Nykyinen Kotialue: Vuoristokylä, Fukushiman Prefektuuri, Japani

Koti: Yuliy asuu Vuoristokylässä, yhdessä kylän kahdeksasta puurakennuksesta. Kyseisen rakennuksen Yuliy jakaa muutaman muun metsästysryhmäläisen kanssa, ja käyttää mökkiä kaiken kaikkiaan vaan nukkumiseen. Yuliy on ottanut rakennuksen ullakon omakseen, jonne pääsee loivaan asetettua puista lankkua pitkin. Lankun pinnassa on kohotettuja puulohkoja jotka auttavat kiipeämisessä ja pinta muistuttaa agilityradalla esiintyvää A-estettä. Ullakko on pieni, pölyinen ja ahdas, mutta Yuliy on tehnyt paikasta kotoisan raahaamalla sinne vanhoja vilttejä joiden päällä nukkuu. Yuliylla on myös pieni keraaminen riisikuppi joka kerää katossa olevasta reiästä tippuvaa sadevettä juotavaksi. Ullakolla on pieni ympyränmuotoinen ikkuna jonka saranat ovat ruostuneet eikä ikkunaa saisi enään millään auki, mutta ikkunasta tulviva valo herättää Yuliyn aina aamuisin.

Suhteet: Yuliyn suhteet tuon biologiseen perheeseen ovat sekavat. Isäänsä Yuliy ei koskaan tuntenut, eikä tunne tuota kohtaan mitään erikoista kaipuuta tai halua tuntea tuota. Agatheildistä hänellä on haikeita muistoja pentuajalta, ja etäisesti muistaa äitinsä olevan poissaoleva ja välinpitämätön. Yuliy hautoo katkeruutta emoaan kohtaan, mutta on aikuisiällään kasvanut ymmärtämään syntymäpaikkansa karmivan todellisuuden ja miten koiratarhan olosuhteet olivat rikkoneet tuon emon sielun. Yuliy haluaa uskoa että ilman koiratarhan traumoja, Agatheild olisi ollut hyvä äiti, ja katkeruudestaan huolimatta on sisimmässään antanut äidilleen anteeksi ettei ollut se mitä hän olisi lapsena tarvinnut, ja on kiitollinen edes siitä ettei emo antanut hänen kuolla heti syntymän jälkeen. Yuliy ei tiedä onko hänen äitinsä vielä koiratarhassa vankina, tai onko naaras edes elossa enään, mutta olisi hyvin avoin keskustelemaan ja rakentamaan jonkunlaisen suhteen Agatheildin kanssa jos he jonkun ihmeen kautta vielä tässä elämässä tapaisivat. Yuliy muistaa etäisesti myös sisaruksensa keitten kanssa kasvoi koiratarhassa, mutta hän ei ole kohdannut heitä vuosiin eikä hänellä ole aavistustakaan missä sisarukset ovat nykyään. Hän ei edes tiedä että kuuluu tällä hetkellä samaan laumaan kun veljensä Lupin, mutta kaksikon sukulaisuus ei ole vielä selvinnyt Yuliylle - jos ikinä selviääkään. Puolisisarukset kuten Link ja Kalheim ovat Yuliylle toistaiseksi täysin tuntemattomia, eikä tuo heti tunnistaisi heitä sukulaisiksi, ainakaan ilman hiukan apua.

Laumatovereihinsa Alppien Vartijoissa Yuliy suhtautuu neutraalisti, ollen mukava kaikille ilman haastamatta riitoja vaikkei sisimmässään pitäisi kyseisistä laumatovereista. Lähimmät ystävät mitä Yuliylla on laumassa ovaat Seiji ja Asayake, ja vaikka he eivät näe enään toisiaan yhtä paljon kuin ennen laumaan liittymistä, Yuliy rakastaa molempia syvästi ja tekisi mitä vaan heidän puolestaan.

- Sukulaisuudesta sovittu Sarannan kanssa ^^

- Ensimmäisen UL-hahmoni Hajimen lailla, Yuliy haluaa olla metsästäjä soturin sijaan kun tietää että hänen työnsä elättää ja auttaa muita. Toisin kun Hajime, Yuliylla on huomattavasti vähemmän itserohkeutta eikä ole yhtä sosiaalinen kun laumaton lajitoverinsa.

- Seiji ja Asayake ovat vapaina pelattaviksi! Laitan lisää tietoa hahmopörssiin pian :3

- Yuliy toivoo että pääsisi jonain päivänä liittymään Ohun Suojelijoihin koska heidän arvonsa ovat lähempänä Yuliyn omia, muttei uskalla lähteä koska pelkää että hänet saataisiin kiinni ennen kun ehtisi Ohuun ja tapettaisiin.

- Yuliy ei pidä väkivallasta eikä ikinä pystyisi tappamaan ketään

- Yuliy ei valitse puolisoitaan tai ystäviään sukupuolen perusteella, eikä häntä haittaa ettei hän itse ole kovin maskuliini uroksen kehostaan huolimatta. Tämän lisäksi asiat kuten seksismi ovat hyvin vaikeita Yuliyn ymmärtää: hän ei voi käsittää miten jotkut voivat alistaa muita ja tuomita muiden kykyjä pelkän sukupuolen perusteella. Alppien Vartijoiden sovinismi oli siis Yuliylle hankala hyväksyä, ja tuo ei vieläkään voi sietää sitä miten nartut joutuvat kestämään lauman epäreiluja sääntöjä.

- Kehittelyn alkuvaiheessa Yuliyn olisi pitänyt olla lyhytkarvainen collie tai koolie, mutta koska turkinväri muistutti etäisesti Agatheildeä ja tuon sukulaisia, päätin viime hetkellä kysyä jos Yuli pääsisi myös collienartun perheeseen ^^ Olisi kiva kehitellä Yuliyn perhesuhteita pelien kautta~

- Yuliy on nimetty Sirius the Jaeger sarjan päähahmon, Yuliy Jirovin mukaan

- Yuliyn ihanan ulkonäön on suunnitellut IG-käyttäjä outo_otus <3

- MBTI joka kuvaa Yuliyta parhaiten on ISFJ

- Neljäs hahmoni UL:ssä :3