Larsin maine ja tämän itsestään antama vaikutelma laumansa keskuudessa on vaihteleva; jotkin nartut näkevät tämän hurmurina, toiset taas rasittavana penikkana. Urosten joukossa ärsytys lienee yleisempi tunne Larsia ajatellessa verrattuna kaikkiin muihin, mutta on laikkuturkki onnistunut ystäviäkin nappaamaan laumansa sisältä. Suurisuinen ja ulospäin suuntautunut luonne ottanee yhteen useamman kanssa ja sen vuoksi Lars tuskin on laumansa suosituimmasta päästä. Mutta jos pitää ekstroverteistä moottoriturvista, todennäköisesti pitää myös Larsista.

Laumansa ulkopuolella Larsia ei juuri tunneta tämän nuoren iän ja kenties myös aseman vuoksi; uros kun ei hirveän monesti ole ottanut yhteen vieraslaumalaisten kanssa.

Kokonaisuudessaan Lars on melko täydellinen sekoitus dalmatiankoiraa ja jackrussellinterrieriä; turkinvärityksen tuo on ehdottomasti perinyt emoltaan, mutta ruumiinrakenteeltaan uros muistuttaa enemmän isäänsä. Lars on turhan leveä ollakseen puhdasverinen dalmatialainen, muttei kuitenkaan tarpeeksi matala tai leveä ollakseen jackrussell. Uroksella on leveähkö rinnus ja selkä, mutta lihaksisto ei ole erityisen kehittynyt voimamielessä. Rotujensa historiallisten käyttötarkoitustensa vuoksi Larsin lihakset eivät ole varsinaisesti vahvat, mutta kestävät kylläkin. Uroksen kroppa onkin kuin luotu kestämään pitempienkin matkojen taittamista. Larsin häntä on katkennut tämän jouduttuaan tappeluun ja sen vuoksi tilalla on enää pelkkä nysä. Larsin kuono ja polkuanturat ovat tummanharmaat.

Uroksen turkki on laadultaan lähinnä dalmatiankoiran turkille ominaisen silkkistä ja sileää, lukuunottamatta niskaa ja ylähuulta, joissa turkki on hieman pitempää ja karkeampaa. Pitempi ja karheampi turkki ylähuulessa tuo urokselle snautserimaisen siluetin.

Väritykseltään uros on mustavalkea, dalmatiankoiran tyyliin. Tuon kroppaa peittää eri muotoisia ja -mallisia laikkuja, joista suurimmat ovat päässä ja selässä. Hauskana yksityiskohtana uroksen vasen silmä on myös mustan värin ympäröimä, kun taas oikeaa silmää ympäröi valkea turkki. poskillaan ja kuonollaan uroksella on pienempiä, pisamia muistuttavia pilkkuja. Uroksen silmät ovat kirkkaanturkoosit.

Larsin oikea korva on aivan lupallaan, vasen taasen enemmän puolipysty.

Yleisesti ottaen Lars ei aina tajua pitää suutaan kiinni ja sen vuoksi nuori sekarotuinen jakaa mielipiteitä. Vanhempi ja vakavampi kansa todennäköisemmin ärsyyntyy suurisuisen kälättäjän möläytyksistä, toisaalta nuoremmat koirat saattavat jopa ihailla Larsin suoraa ja jopa röyhkeää rehellisyyttä. Seropilla on hyvät puheenlahjat, mutta kaikki eivät ole puheella hurmattavissa, pikemminkin päinvastoin. Näinpä ollen Larsilla on toki lähipiirissä heitä, jotka pitävät puhua pälättävästä uroksesta, mutta myös niitä, keitä ärsyttää jo pelkästään nähdessään laikkuturkin virnuilevat kasvot.

Uros puhuu tauotta ja paljon. Joidenkin mielestä Larsiin on juuri siksi helppo tutustua, sillä tämä ei ujostele melkeinpä ketään, eikä tämän smalltalk ole pintapuolista. Toisaalta jotkut kokevat Larsin tungettelevana ja kimmastuvat uroksen latoessa kysymättömiä mielipiteitään tai kiusoittelemalla lähes ventovieraitakin ilman sen kummempia estoja. Puheenlahjoissa on eräs hyvä puoli ja se jos mikä on neuvokkuus; Larsin onnistuu puhumaan itsensä ulos kiperistäkin tilanteista, tai tavoitella omaa ja laumansa etua, milloin missäkin asiassa.

Larsin perusluonteeseen kuuluu rentous ja "hällä väliä"-tyylinen asenne elämään. Tämä mieluusti menee siitä kohti missä aita on matalin, jos annettu tehtävä ei ole uroksen mielestä supermielenkiintoinen. Uros tietää kuitenkin, mitä Alppien vartijoissa laiskureille käy, joten tämä on nokkela keksimään keinot, millä tehdä likainen työ nopeammin ja kivuttomammin. Rentona luonteena tämä ei ota muidenkaan asioita turhalla vakavuudella ja on kernaasti auttamassa myös tuttujaan luistamaan ikävistä töistä tai tilanteista. Uros ei vaivaudu tuhlaamaan aikaansa asioihin, joita ei itse näe relevanttina. Hyväksi onnekseen tämä onkin laumassaan asemassa, josta tämä pitää, muuten tämä olisi omien sanojensa mukaan ”lähtenyt lipettiin jo aika päiviä sitten”.

Larsilla on heikkouksia, kaikillahan niitä on; mainittavin niistä on nartut. Lars ihastuu ja viehättyy vastakkaisesta sukupuolesta helposti ja on iskuyrityksissään niin ärsyttävän itsevarma, että on onnistunut hurmaamaan parikin narttua, monen suureksi kummastukseksi. Uros tekee kiinnostavalle nartulle erittäin selväksi oman viehätyksensä tätä kohtaan, eikä suotta jää pelailemaan, ”elämä kun on liian lyhyt sellaiseen”. Toki Larsin kevytkenkäinen ja mättäältä mättäälle hyppivä luonne on myös saanut muutamat urokset suutahtamaan nuorelle seropille tämän härnättyä heidän puolisoitaan, mutta uros ei toistaiseksi ole vielä saanut kunnolla nenilleen iskettyään kyntensä väärään narttuun.

Lyhyesti: Rento, suorapuheinen, itsevarma, ulospäin suuntautunut, nokkela

Persoonallisuustyyppi: ENTP

Lars syntyi keväällä muuan kotikoiralle, joka oli lyhyen romanssin seurauksena tullut tiineeksi. Dalmatiankoiranarttu Lynnen omistaja ei ollut kovin mieluissaan narttunsa synnytettyä sekarotuiset pennut naapurissa asustaneelle terrieriurokselle, mutta piti kuitenkin tunnollisena koiranomistajana pennuista huolen. Larsin isä muutti kuitenkin omistajineen muualle hieman ennen pentujen syntymää, eikä Larsilla tai tämän sisaruksilla siis ole minkäänlaista hajua isästään.

Eräänä päivänä Lynnen ollessa tapansa mukaisesti ulkoaitauksessa vasta muutamia viikkoja vanhojen pentujensa kanssa, Japanin Alppeja asuttaneeseen villikoiralaumaan kuuluvia koiria sattui paikalle. Käskynään jopa varastaa pentuja suoraan emoiltaan kartuttaakseen laumansa kokoa, nämä eivät juuri säälineet ottaa pieniä nyyttejä pois emonsa luota. Koska emo osoitti sisukasta luonteenlujuutta, värvääjät päätyivät ottamaan dalmatialaisnartun väkipakolla matkaan. Emo ei halunnut kuolla, eikä menettää pentujaan, joten jätti entisen kotinsa ja seurasi värvääjiä Alppien Vartijoiden reviirille.

Lynne kasvatti pentunsa kuukauden ikäisiksi, kunnes menehtyi Larsille tuntemattomasta syystä.

Sanomattakin lienee selvää, ettei Lars sisarustensa kanssa tiennyt Alppien Vartijoiden ulkopuolisesta elämästä mitään, eihän emokaan ollut juuri ehtinyt kertoa mitään ulkopuolisesta maailmasta. Lynnen kuoltua pentukatras joutui lauman imettävien narttujen huolehdittaviksi, eivätkä nämä olleet emonsa kuollessa tarpeeksi vanhoja muistamaan edes tämän kasvoja. Tämän vuoksi Lars sisaruksineen varttui pesunkestäväksi Sargen seuraajaksi; he eivät tienneet muusta, saati paremmasta. Miksi suotta kyseenalaistaa omaa kotilaumaansa, jossa oli varttunut lähes koko ikänsä? Lauma toi turvaa ja oli heidän kotinsa, eiväthän he alkuperäistä kotiaan mitenkään muistaneet. Oltuaan tovin pentusotilaana Lars valikoitui metsästäjäksi nopeiden liikkeidensä ja kummaltakin vanhemmalta perimänsä reaktionopeuden ansiosta.

Työssään Lars menestyi mallikkaasti; perimänsä vuoksi nopealiikkeisen uroksen oli helppo napata pienriistaa ja nokkelan luonteensa ansiosta Lars saattoi välillä varastaa ruokaa muilta villikoirilta tai jopa ihmisiltä. Tästä uros harvemmin joutui hankaluuksiin, sillä oli liian vikkeläliikkeinen saadakseen ainakaan fyysisesti selkäänsä. Kerran tuo tosin joutui isompaan kränään laumaan kuulumattomien koirien kanssa ja tappelun vuoksi uroksen hännästä onkin jäljellä enää pelkkä nysä. Uroksen kasvaessa sukukypsäksi tämän heikkous vetäviä neitokaisia kohtaan tuli hieman liiankin tutuksi osalle laumatovereista. Lars onnistui nippanappa välttämään hengenvaaralliset taistelut ja vaikka arvosti henkiparkaansa sen verran että tiesi olla varovaisempi keikarointiensa kanssa, ei suinkaan antanut varatun nartun statuksen estellä iskuyrityksiään, mikäli kyseessä oli sen arvoinen tapaus.

Virallista aikuisuutta lähestyessään Larsia alkoi kuitenkin kiinnostaa lauman ulkopuolinen elämä ja tämä alkoi metsästysreissujensa lomassa tutkia ympäröivää maailmaa yhä enenevissä määrin…




Tulossa!

Ei osaa ainuttakaan, ainakaan vielä.
0/5

PERHE:

Isä: ?? - ??
Äiti: Lynne - kuollut

4 pentuesisarusta (2 siskoa, 2 veljeä)


----

Puoliso: --
Pennut: --

----

Pelimuistio

----



Koti: Lars jakaa yksittäisen pikkumajan sisarustensa kanssa Vartijoiden reviirillä, vuoristokylässä. Maja on pieni ja ränsistynyt ja viisikko mahtuu sinne juuri ja juuri nukkumaan.

Ääni: Jeremy Shada
Tunnuskappale: amazarashi - Speed And Friction

Arttigalleria (Toyhouse)

- Nimellä "Lars" on latinankielinen alkuperä: se tulee termistä "laurus", joka tarkoittaa että joku saa päähänsä laakeriseppeleen, voittajan tunnuksen.
- Lars on hetero-flexible; ei siis lainkaan ehkä mahdotonta että se kiinnostuisi joskus uroksesta.
- En tiennyt tekisinkö dalmatialaisen vai jackrussellin, joten päätin yhdistää ne; näin syntyi Lars.
- Mikäli fanartin teko Larsista kiinnostaa, en rokota vaikkeivät turkin laikut olisikaan tähtitieteellisen tarkasti samoissa paikoissa kuin referenssikuvassa.
- Lars on äänestetty pelaajansa suosituimmaksi hahmoksi vuosina 2023 ja 2024.
- Lars voitti vuoden 2023 UL-gaalassa Vuoden sekarotuinen -tittelin, jonka se jakoi yhdessä Balrunin kanssa.