Yleisin vaikutelma Shiranuista on kolkko, ehkä jopa kylmä, mutta mikäli onnistuu pelaamaan oikein ja osoittamaan narttua kohtaan tietynlaista kunnioitusta ja omaa perushyvät käytöstavat, näyttää Shiranui rentoutuneen, jopa mukavan puolensa. Moni voi pitää narttua ylimielisenä ja jopa pelottavana, sillä Shiranui ei suostu kaltoinkohdelluksi mistään syystä.

Nartun maine ympäri Japania vaihtelee. Shiranui on tehnyt useita "kaatoja" menneisyydessään ja tuon viettelemät koirat voivat omata hyvinkin erilaisia mielipiteitä nartusta. Alppien vartijoista ne, jotka kuuluivat laumaan sen ollessa vielä Volkerin vallan alla, luulevat narttua kuolleeksi ja todennäköisesti pitävät häntä petturina. Jotkut saattavat tietää ensimmäisen laumansa pettäneen nartun tarinan, mutteivät välttämättä osaa yhdistää nimeä kasvoihin.

Shiranui on hyvin solakka kaiken karvansa sisällä. Narttua voisi kuvailla jopa luisevaksi ja hän on keskiverron salukin kokoluokkaa. Entisen metsästyskoiran ja soturin lihaksisto on ehkä vielä hitusen näkyvissä kuihtuneen nartun ruumiissa, mutta samoihin suorituksiin ajojahdeissa ei narttu enää kykene.

Nartun turkki oli joskus silkkisen pehmeää ja tuuheaa, mutta vuosien villieläimenä eläminen on saanut turkin kärsimään, se huovuttuu ja takkuuntuu helposti, mikäli se ei peseydy säännöllisesti. Korvat ovat oikeasti samanmalliset ja kokoiset kuin afgaaninvinttikoiralla, mutta päiden karva on kasvanut erikoisen pitkäksi, ylettäen lapaan asti. Hännän karva on hyvin tuuheaa ja paksua. Perusväritykseltään Shiranui on valkoinen ja tuon päätä, selkää ja hännänselkää peittää musta taljakuvio.

Nartun kirsu on tummanharmaa, samoin polkuanturat.

Shiranuin silmät ovat muodoltaan hyvin kapeat ja vinohkot. Iirikset ovat kummassakin silmässä vitivalkeat, näinollen jotkut erehtyvät olettamaan nartun olevan täysin sokea. Vuosia sitten karhun kanssa tapeltuaan Shiranuin vasen silmä vammautui pahasti ja sen valkuainen punertui pysyvästi sisäisen verenvuodon vuoksi, sokeuttaen silmän lähes kokonaan. Toisen silmän näkö on vanhemmuuttaan heikentynyt mutta muuten se on täysin terve.

Kolme melko kapeaa, taistelusta tullutta viiltoa kulkevat niskasta rintalihaksiin asti, kaartaen kaulaa pitkin. Osa turkista onnistuu kuitenkin silloin tällöin peittämään arvet ja ne näkyvät kokonaisuudessaan kunnolla vain, kun tuulee kovasti. Shiranuilta on myös poistettu etutassujen hankikynnet metsästystaustan vuoksi, joten niiden paikalla on pienet, tosin hyvin parantuneet ja peittyneet arvet. Vasemman silmänsä päällä nartulla on yhteensä viisi arpea, kaikki menevät samaan suuntaan. Oikealla puolella Shiranuilla on muutama arpi kylkiluittensa päällä.

Tätä narttua kuvastaa oivasti sana ”antisankari”. Shiranui ei varsinaisesti ole pahansuopa, muttei toisaalta erityisen mukavakaan, ainakaan tuntemattomille. Narttu on pääosin luonteeltaan hyvin äreän oloinen tapaus ja pahantuulisena hyvinkin v-mäinen. Tuon kova kuori on rautainen ja tuo pystyy riutuneesta ulkomuodostaan huolimatta antamaan itsestään jopa pelottavan vaikutelman, varsinkin heikkoluontoisille koiraeläimille.

Shiranui on kieleltään hyvin nokkela ja tuo pystyy laukomaan vaikka minkälaisia törkeyksiä, mikäli puolustaa itseään, perhettään tai motiivejaan. Shiranuin ”huumori” on sarkastista ja tuo useimmiten kuittailee muille minkä kerkeää, jos on huonolla tuulella. Narttu on erittäin ylpeä tapaus, eikä ota helpolla vastaan apua, lohtua tai sääliä. Sillä kiehahtaa nopeasti, mutta toisaalta narttu myös leppyy nopeasti varsinkin jos kyse on tämän perheestä. Narttu on kuitenkin menneisyytensä vuoksi joutunut opettelemaan harkitsemaan, kannattaako riidanhaastaminen kaikissa tilanteissa ja omalla hengellään leikkiminen ylpeytensä säilyttämiseksi. Shiranui ei ole jatkuvasti haastamassa riitaa, mutta provosoituneena saattaa heittäytyä hyvinkin väkivaltaiseksi.

Narttu oli nuoruudessaan hyvin kilpailuhenkinen ja tästä on jäljellä vielä jonkinlainen kaiku, vaikkei kroppa ehkä enää pystykään samanlaisiin suorituksiin kuin ennen. Joutuessaan kiperään tilanteeseen Shiranui juonii tiensä ulos kiipelistä taistelemisen sijaan; se saattaa turvautua hyvinkin häikäilemättömiin tekoihin ja saada näin lisää koiria vihollisikseen. Shiranui taitaa tunteilla manipuloimisen ja saattaa häpeilemättä flirttailla tai kiristää saadakseen tahtonsa läpi, mikäli epämukavasta tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä.

Moni ei kuitenkaan tiedä, että tuon kylmän ja julman kuoren alla elää myös lämpöä. Shiranui näyttää mukavamman ja lämpimämmän puolensa lähes ainoastaan lähipiirilleen. Ei narttu täysin vahaksi romahda, vaan säilyttää kipakan luonteensa, muttei ole kuitenkaan ilkeä tai julma perheelleen. Tuo on lojaali läheisilleen ja tekee kaikkensa pitääkseen varsinkin jälkikasvunsa ja isosiskonsa turvassa vihollisilta. Mikäli onnistuu saamaan Shiranuin puolelleen, voi tuosta saada jopa ystävän, tai ainakin luotettavan liittolaisen.

Lyhyesti: Kolkko, lyhytpinnainen, lojaali perheelleen, sarkastinen, ylpeä


Persoonallisuustyyppi: INTJ

Shiranui syntyi Hokkaidon prefektuurin Kitamin kaupungin laidalla asuvaan japanilaiseen metsästäjäperheeseen, jonka isä harrasti erityisesti lintujen pyyntiä. Perheellä oli useita koiria, metsästykseen tarkoitettuja, ja yksi heidän luottokoiristaan oli salukinarttu Nozomi. Perheeseen tuli myöhemmin myös erinomainen afgaaninvinttikoiran ja alaskanmalamuutin sekoitus, Yoshimitsu. Yoshimitsu ja Nozomi saivat pentuja, joista kuudesta kaksi jätettiin perheeseen, Shiranui ja Raiden. Pennuista alettiin kouluttaa metsästyskoiria jo puolivuotiaina ja niitä molempia valmennettiin lähinnä jänisten ja lintujen pyytämiseen. Molemmilta poistettiin niiden hankikynnet, jotteivät ne loukkaisi niitä juostessaan metsässä. Shiranui kehittyi paremmaksi metsäkoiraksi kuin veljensä ja pian sitä alettiin käyttää metsällä isänsä ja emonsa kanssa, Raidenin jäätyä varjoon. Shiranui koki suurta mielihyvää ollessaan parempi ja nautti jokaisesta takaa-ajosta, minkä metsäreissuillaan teki. Yleensä hän kisasi isänsä kanssa jänisten kiinniotosta ja saattoi välillä äityä jopa fyysiseen tappeluun Yoshimitsun kanssa. Välistä narttu saattoi pitää hauskaa sekä kylän narttujen että urosten kanssa milloin milläkin tavalla, muttei kuitenkaan kertaakaan tullut kantavaksi. Shiranuin ajateltiinkin pitkään olevan hedelmätön.

Tultuaan täysikasvuisiksi Raiden annettiin kotikoiraksi muualle, koska se ei ollut lahjakas metsästyskoiraksi. Pian tämän jälkeen emo Nozomi kuoli johonkin sairauteen, oletettavasti kasvaimeen sen kohdussa. Yoshimitsu jäi metsästystyöstään "eläkkeelle" Shiranuin täytettyä neljä vuotta ja niin narttu oli loppujen lopuksi ainoa omistajan mielestä sata varmasti riistan kiinni saava koira. Narttu tosin koki pitkästyneisyyttä kisaamisen elementin väistyttyä pois työstään ja haastoi isäänsä välillä painiotteluihin silkkaa tylsyyttään. Omistaja ajatteli kyseessä olevan valtataistelu kahden dominointiin pyrkivän koiran välillä.

Myöhemmin Shiranuin omistaja osti uuden metsäkoiran nimeltä Ichiroo. Shiranui koki saavansa vihdoin arvoisensa vastustajan ja härnäsi tahallaan Ichiroo’a sen ensimmäisinä päivinä uudessa kodissaan. Kuitenkin jo ensimmäisillä metsäreissuilla Shiranui sai huomata, että Ichiro oli nopeampi. Uros sai aina jäniksen tai tippuneen linnun nopeammin kiinni ja kaikki kehut omistajalta. Ichiro sai pian suosikkikoiran arvonimen ja seropinartun oli väistyttävä loisteliaan uuden metsästyslupauksen tieltä. Nyt oli uroksen vuoro härnätä itseään huonompaa narttua. Jossain kohtaa ylpeytensä menettänyt kuumaverinen narttu sai tarpeekseen ja alkoi verinen kahakka Shiranuin ja Ichiroon välillä. Tappelu päätyi oletettavasti Ichiroon vakavaan loukkaantumiseen. Narttu tiesi joutuvansa lopetettavaksi, jos jäisi teosta kiinni ja päätti paeta.

Shiranui matkasi Hokkaidolta Honshulle uiden, ja vietti puolitoista vuotta Honshulla tehden mitä lystäsi, milloin terrorisoi ihmisten kanatiloja, milloin huvitteli toisten koirien kanssa öisin, milloin metsästi ruuakseen jäniksiä. Loppujen lopuksi narttu päätyi Alppien vartijoiden, tosin silloin lauma tunnettiin Volkerin laumana, alueelle ja se onnistuttiin värväämään villikoiralaumaan. Shiranuin tullessa lauman riveihin monikin laumatoveri päätyi tämän kanssa huvittelemaan tavalla jos toisella ja mustavalkoturkki jakoi laumassaan mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Karismaattista johtajaansa ihaillut Shiranui oli lähestulkoon jokaisen Volkeria seuranneen kanssa vähintään neutraaleissa väleissä. Se myös halveksi ohulaisia periaatteesta, katsoen nenänvartta pitkin myös muista laumoista tulevia koiria, vaikkei sillä ollutkaan henkilökohtaisia kaunoja mitään vieraita laumoja kohtaan.

Myös villin ja vapaan Shiranuin pystyi ilmeisesti myös jotenkuten taltuttamaan, sillä tuon elämään astui Xue Hu, entinen kotikoira, johon seropinarttu törmäsi sattumalta. Uros oli laumaton ja täten Shiranuin olisi pitänyt joko taistella tätä vastaan tai yrittää ylipuhua tämä liittymään Volkerin riveihin. Edes viettely-yritykset eivät auttaneet ja narttu huomasi kiinnostuvansa omanarvontuntoisesta ja järeästä uroksesta, jota eivät ärhentely tai hempeily horjuuttaneet. Uroksen lempeys ja laumaan kuulumisen kyseenalaistaminen teki tästä mielenkiintoisen juttukaverin nartulle, joka vapaudenkaipuussaan oli itsekin tullut toisiin ajatuksiin laumaan kuulumisesta. Kaksikko jatkoi salaista tapailuaan ja ne keskustelivat paljon entisistä elämistään ja tulevaisuuden toiveistaan, lopulta huomaten rakastuneensa toisiinsa.

Vaikka eläinlääkäri olikin aikoinaan todennut nartun steriiliksi, kohtalo päätti toisin ja Volkerin alainen tuli tahtomattaan tiineeksi Xue Hulle. Narttu eksyi vahingossa Ohun reviirille ja kohtasi silloisen johtajan pojan. Kaksikko ajautui veriseen taisteluun, jossa Shiranui sai ensimmäiset näkyvät arpensa oikeaan kylkeensä. Kuumehoureinen ja raskaana oleva narttu hoiperteli kohti Xue Hun reviiriä. Valmiina saamaan rukkaset, Shiranui yllättyi Xue Hun ilmoittaessa suojelevansa narttua ja pentuja hengellään.

Pentuja syntyi yhteensä kuusi ja Shiranuin alati jäinen ulkokuori rakoili perheensä keskuudessa. Narttu koki välillä kriisejä siitä, että oli nyt emo ja vastuussa kuudesta pienestä nyytistä, joiden isä oli lauman ulkopuolinen uros. Tosin, sen oli vaikea päästä kauas ahdistavissa ajatuksissaan Xue Hun vakuuttaessa kaiken kyllä järjestyvän.

Valitettavasti Shiranuin etiäisestä tuli totta: rauhaisaa eloa ei kestänyt kuin hetken, kun nartun silloisen joukkueen johtaja saapui kätyreineen selustalle ja tappoi pennuista puolet. Xue Hun tullessa hätiin ja taisteltua hetken tunkeilijoita vastaan, pahoin haavoittunut vihollinen vetäytyi ja vei kuolleiden pentujen ruumiit Volkerille, ilmoittaakseen tehtävän onnistuneen. Niin alkoi Shiranuin elämä emona ja pakolaisena. Xue Hu ja Shiranui pentuineen päättivät etsiä uuden kodin ja siirtyä mahdollisimman kauas Volkerin reviiristä, jottei heidän elossa olemisensa paljastuisi.

Viettäessään vapaata pakolaiselämää se kohtasi muun muassa isosiskonsa Hanazonon ja tämän pojan Mitsudon, pikkuveljensä Raidenin, menneisyyden heilansa, Zoronon, sekä tutustui useisiin koiraeläimiin ympäri Japania. Nartulle tuli tavaksi kulkea satunnaisin väliajoin Kapinallisten maille ja takaisin, tavatakseen Hanazonoa ja Mitsudoa. Vaikka Shiranui ei ehkä myöntänyt sitä ääneen, se rakasti siskoaan ja siskonpoikaansa erittäin paljon ja pitikin koko ajan huolta siitä, etteivät nuo olleet vaarassa. Mitsudosta tuli ajan kuluessa Shiranuille ikäänkuin oma poika.

Pentujen kasvettua täysikasvuiksi Shiranui koki maailmansa järkkyvän, kun sen tytär Ming Lien oli taistelemassa, tällä kertaa karhun kanssa. Ming menetti taistelussa tajuntansa ja sai melkoisen kirjon arpia, kun taas Shiranuin silmä vammautui pahoin. Vaikka vasemman silmän näkö oli seuraavaan päivään mennessä lähestulkoon kadonnut, se ei narttua kiinnostanut, vaan tuo keskittyi hoitamaan Mingin takaisin jaloilleen.

Tämän jälkeen, hetken matkattuaan Wakayamassa, Shiranui kohtasi vanhan tutun ja entisen laumatoverinsa, Yuuman. Yuuma hääti inhottavan uroksen pois nartun kimpusta ja kaksikko vaihtoi sanaa kuten ennen vanhaan. Kävi ilmi että myös Yuuma oli hiljattain lähtenyt laumasta ja kaksikosta tuli toisilleen kuin liittolaiset. Hieman tämän jälkeen jo pitemmän aikaa pahoinvoinnista kärsinyt Shiranui joutui jälleen kerran inhottavien urosten ahdistelemaksi, kunnes avuksi riensi nuori Luukato. Pahantuulinen narttu naljaili nuorelle urokselle minkä kerkesi, vaikka paimenkoira oli juuri pelastanut tämän hengen. Lopulta rauhallisen oloinen uros kimpaantui ja tästä jollain oudolla tavalla kiinnostuneena narttu tarjoutuu "kiitokseksi" opettamaan urokselle Neck the Killingin.

Vasta tämän kohtaamisen jälkeen Shiranuin oli myönnettävä itselleen; se oli taas tiineenä. Narttu matkasi pohjoiseen ja kohtasi lopulta tyttärensä Ming Lienin Akitan prefektuurin rajan läheisyydessä. Tytär pyyteli vuolaasti anteeksi aiempaa karkaamistaan ja emon oli lopulta hellyttävä hyväksymään anteeksipyynnöt. Samassa Ming huomasi emonsa tilan. Kaksikko palasi kotiinsa Xue Hun huomaan ja Shiranui synnytti uudet viisi pentua.

Seuraavat puoli vuotta Shiranui vietti uusien pentujensa ja puolisonsa kanssa. Pentujen vartuttua tarpeeksi isoiksi, alkoivat vanhemmat passittaa näitä omilleen. Lopulta ne lähtivät matkoihinsa, mutta Shiranui tiesi että tulisi aina seuraamaan jälkikasvuaan kuin varjo.





Tulossa!

Neck Rolling

3/5

PERHE:

Isä: Yoshimitsu
Äiti: Nozomi (kuollut)


Sisarukset: Anzen (Zeralex, ??), Raiden (Zeralex, ??), Hanazono (NPC, kotikoirana), muut sisarukset (??)

----

Puoliso: Xue Hu (Tuskan.Niki)


1. Pentue - Isä Xue Hu
Ming Lien (tuskan.niki tulossa UL:ään)
Tytär
Poika
3 kuollutta, nimeämätöntä pentua

2. Pentue - Isä Xue Hu
Xiasheng - Zeralex
4 muuta pentua, puolivuotiaita


----


Pelimuistio


----




Koti: Shiranuin ja Xue Hun reviiri sijaitsee Aomorin prefektuurissa, pyökkimetsän laitamilla. Paikka ei ole yleisessä tiedossa ja kaksikko päästää reviirilleen vain harvoja ja valittuja.

Ääni: Katie McGrath
Tunnuskappale: Fail Emotions - Reborn

Arttigalleria (Toyhouse)


- Nimi ”Shiranui” tarkoittaa valoilmiötä, jonka voi nähdä horisontissa merellä. Voidaan kirjoittaa myös muodossa ”Shiranuhi”.
- Shiranui oli ensimmäinen hahmoni UL:ssä ikinä. Siksipä sitä onkin ollut eniten ikävä.
- Narttu on kokenut redesigningin sekä menneisyyden uudelleenkirjoituksen. Syynä tähän se, että lähdettyäni UL:stä kirjoitin Shiranuin uusiksi normaaliksi OCksi ja haluan tuoda Shiranuin takaisin ULään tällaisena.
- Hahmo on ns. remake vanhasta hahmosta jolla pelasin toisessa roolipelissä, tosin sekä ulkonäkö että varsinkin luonne ovat muuttuneet radikaalisti.
- Nartun ääni on tumma altto.
- Shiranui on biseksuaali ja sillä on ollut suhteita niin urosten kuin narttujenkin kanssa.
- Kotikoirana elävä isosisko Hanazono kutsuu pikkusiskoaan nimellä "Shicchan".
- Shiranui on lievästi allerginen siitepölylle.
- Shiranui äänestettiin vuoden 2014 UL Gaalassa "Vuoden nartuksi" (jaettu sija Vilanan ja Agatheildin kanssa).
- Vuoden 2015 UL Gaalassa Shiranui sai osakseen "Vuoden saalis" (jaettu sija Juniperin kanssa) ja "Vuoden vanhempi" (jaettu sija Izanakin kanssa).