"Ine"

Narttu
Pentu (6kk)
Koiramix
Shikoku inu x borzoi
Ohun suojelijat
Laumalainen

Tavatessa muita Inerthiasta näkee, että tuo pelkää, ja sosiaaliset tilanteet aiheuttavat niin sille kuin vastapuolellekin harmia. Ei ole kerta eikä toinenkaan kun pentu pakenee joko paikalta tai sitten vastavuoroisesti yrittää säälittävästi puolustaa omaa nahkaansa silläkin uhalla, että se on täysin turhaa. Ine on kuitenkin ennen kaikkea vielä pentu, ja sen pelko voi aiheuttaa empatiantunteita heissä, jotka haluaisivat pitää siitä huolta. Rauhallisimmillaankin Inerthia on hermostunut ja helposti kiihtyvä ennen kaikkea pahassa kuin hyvässä.

Muuta mainetta Inerthialla on korkeintaan perimänsä vuoksi; se on Kogasta lähteneen ja sittemmin Soturittareen liittyneen emon jälkeläinen, ja harjaspäisenä yhdistyy helposti puissahyppiviin shinobeihin. Se on liian nuori, jotta olisi voinut luoda mainetta itse, eikä sillä siten ole varsinaista mainetta muiden laumojen tai laumattomien keskuudessa. Se on vastikään tuotu Ohun suojelijoihin yhdessä sisarusparvensa kanssa ja asuukin noiden kanssa lauman ydinalueilla välttävässä luolanpahasessa.

Inerthiasta näkee heti ja kauas, että se pelkää. Jo nuoresta pennusta saakka sen elämä on ollut liian kaoottista, että Ine olisi koskaan voinut lähteä kasvamaan tasapainoiseksi - kun mukaan lisää niin omien vanhempien aikaansaamat pelot ja hylkäämiset sekä sisarusten puolelta tulevat suoranaiset aggressiot, on oikeastaan ihme että Inerthia kykenee edes toimimaan suurimman osan aikaa. Pennun mieli on kuitenkin joustava, ja Inerthian persoona lähtee rakentumaan monenlaisista selviytymiskeinoista, jolla se vääränlaisesti jäsentää pientä maailmaansa.

Kuten jo mainittua, Inerthia pelkää, ja tuo tunne määrää sen miten hän muihin tutustuu. Jos Inerthia tuntee olonsa uhatuksi, se pakenee; jos se ei pysty pakenemaan, se puree ja ärhäköi kuin nurkkaan ajettu haavoittunut saaliseläin. Ine on herkkä kiusaamiselle, ja vaikka se samaan aikaan aina tuntuu ajautuvan uhrin asemaan, se alkaa myös napsautella hampaitaan takaisin ja voi yltyä aggressiiviseksi kevyestäkin painostuksesta. Inerthia haaveilee jostain muusta; paremmasta, mitä ikinä se onkaan, ja pennun mielessä ihan vain se, että vanhemmat olisivat läsnä eivätkä niin pelottavia voisi riittää. Samaan aikaan Inerthia lähtee tylsistymään vaaralle, josta tulee nartun ainoa tapa elää; kaaoksessa on jotain tuttua, ja kaaoksessa hänen on edes jossain määrin siedettävä olla.

Inerthia ei ole pennulle ominaisen utelias, vaan se pysyttelisi mieluusti tutuissa ympäristöissä, sittenkin kun ne ovat sille haitaksi. Varsinkin saadessaan kuulla omista petturinjuuristaan kasvattaa Inerthia päässään valtavat mittasuhteet sille, miten Kogan koko lauma on varmasti tulossa tuhoamaan sen; ja sitä myöten jokainen harjaspää on uhka, aina. Tämä saattaa aikaa myöten uhata myös Inen omaa käsitystä sen ulkonäöstä, sillä päälaella keikkuva harjas ei ainakaan ole omiaan rauhoittamaan sen ahdistusta.

Perhe, joka on samalla Inerthian koko maailman keskipiste, on myös sen suurimpien traumojen lähde. Omat vanhemmat pelottavat sitä molemmat omalla tavallaan, eivätkä suhteet sisaruksiinsakaan ole mitenkään yksiselitteiset... ja silti noiden keskellä Inerthia on ehkä kaikkein lähinnä omaa, aitoa itseään. Onko se hyvä vai huono asia, sen tulee tulevaisuus näyttämään, mutta sisaruksiensa kanssa se yrittää ylläpitää välejään loppuun saakka, sittenkin kun sitä mahdollisesti henkisesti tai jopa fyysisesti pahoinpidellään. Inerthia uskoo, että vain toinen saman kokenut voi todella oppia tuntemaan sen - ja samalla Inerthia, joka ei tunne edes itseään, on varma että ansaitsee vain ja ainoastaan sen, mitä sille syntymälahjana perheeksi annettiin.

Mikäli Inerthian tapaa rauhallisessa ympäristössä ja saavuttaa tuon kanssa jonkinasteisen luottamuksen, saa tuosta helposti jonkinasteisen varjon itselleen. Kaikesta kivusta huolimatta Inerthian on vaikea pärjätä omillaan, ja jos sen omat sisarukset ovat saavuttamattomissa, se takertuu muihin - erityisesti niihin, jotka eivät sille ehkä hyväksi ole ollenkaan. Pennun tähän asti kehittynyt luonne tekee tuosta helpon ja hiljaisen, lähes äänettömän, ja täten muiden on hankala muodostaa ehkä kuvaa eheää kuvaa tuosta. Pentu ei itsekään osaa kuvata itseään, eikä sillä ole rajoja minkään suhteen - varsinkaan, jos se välttää sillä fyysisen kivun.

Inerthia on siro yhdistelmä vanhempiaan niin värityksensä kuin rakenteensakin mukaan. Tuolla on äidiltä peritty irokeesimainen harjas, joka alkaa hieman taittuvien ruusunkorvien kohdalta jatkuen aina lapoihin saakka. Karva harjaksessa kuten muuallakin turkissa on kevyen lainehtivaa, mutta melko ohutta; linnunmainen ruumiinrakenne sen alla näkyy ja tuntuu helposti, sillä luut ja niiden syrjät ovat melko pinnassa. Kasvot ovat pitkämäiset kuten isällään, ja Inerthialla on pitkät, sirot jalat joihin pakkautuu sen suurin voima, nimittäin nopeus. Häntä on jo pentuna pitkä. Silmät Inerthialla ovat vaaleansiniset ja ilme mietteliäs ja pelokas. Kirsu, anturat ja kynnet ovat mustat.

Väritykseltään Inerthia on mustanharmaavalkoinen. Perusvärinä voidaan pitää mustaa, joka värjää koirasekoituksen kaulalle kaulurin jatkuen siitä rintakehään. Jokainen jalka on lähes kauttaaltaan musta, samoin häntä. Valkea kuviointi on asetettu selkään ikään kuin peitoksi, ja valkean keskellä selässä on mustia raitamaisia viiruja, jotka jatkuvat hännän ensimmäisiin nikamiin saakka. Jaloissa valkeaa on kuvioina varpaiden yllä ikään kuin kolmioina, ja kasvoissa on puolikas urajiro vaaleaa niin ikään.
Harmaa asettuu näiden kahden värin väliin kahdessakin eri sävyssä; tummempaa harmaata on kasvoissa, jaloissa ja vatsassa, kun taas harjas ja kasvoissa silmien välissä, alla ja kuononselällä oleva kuvio ovat vaaleampaa harmaansävyä. Harmaassa on pieni aavistus ikään kuin sinertävää, eikä se ole esimerkiksi teräksenharmaata.

Arpia Inerthialla ei ole.

---

alku kaaoksessa

Inerthia syntyi isoon pentueeseen kauan Mullistuksen jälkeen perheeseen, jossa vanhempien ajatukset pentujen hyvinvoinnista erosivat rajusti toisistaan. Siinä missä pentueen isä Gerirr ei ollut tyytyväinen tilanteeseen ja pentuihin, halusi pentueen emo Iseul Yaghan pitää ne osin syyllisyydestä jo aiemmin hylkäämiään pentuja kohtaan. Soturittariin kuuluva Iseul sopi johtajattarensa kanssa synnyttävänsä pennut lauman ulkopuolella yhdessä pentueen isän kanssa, mutta arjen kaoottisuus ja epävakaus jättivät jälkensä Inerthiaan muokaten pennusta sellaisen luonteen kuin tuo on. Mittava turvattomuuden tunne oli alusta saakka läsnä, ja Inerthian luottamus vanhempiinsa kasvoi niin ikään epävakaasti pakottaen tuon selviämään joko itse tai tukeutumalla sisaruksiinsa.

peleissä tapahtunutta

Erittäin epävakaan alun ja Hexan haavoittumisen jälkeen pentueen emolla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin viedä lapsensa Ohuun turvaan. Tämä rakkaudenteko kuitenkin mursi Inerthiasta lisää paloja pakottaen tuon tilanteisiin, joihin tuolla ei ollut keinoja reagoida; Ohussa eläminen lähti vaivoin liikkeelle, ja turvattomuudentunne vain lisääntyi päivä päivältä Inerthian yrittäessä selviytyä yhdessä sisarustensa kanssa uudessa tilanteessa.

     ketteryys (4/5) | puruvoima (1/5)

lihasvoima (1/5) | nopeus (5/5)      

hyppyvoima (4/5) | uimataito (0/5)   

puissa hyppiminen (0/5)

Inerthia on luotu liikkumaan; se on erittäin nopea ja ketterä kiitos borzoin verenperimän ja omaa tarpeeksi hyppyvoimaa, että Inerthialla olisi mahdollisuudet opetella hyppimään shinobien tapaan puissa. Kuitenkin sen minkä se voittaa nopeudessa, se häviää armotta lihas- ja puruvoimassa; Inerthian taktiikkana onkin hyökkäystilanteessa lähinnä väistellä ja paeta. Piiloutuminen on aran ja hermostuneen Inerthian ensimmäinen ajatus uhan tullessa päälle.

Inerthia ei osaa vielä mitään erityisiskuja, eikä se osaa vielä uida eikä hyppiä puissa.

► Isä Gerirr
► Äiti Iseul Yaghan

► Pentuesisarukset Dal, Haneul, Hex, Hysminai, Illusia, Malice, Minri
► Isosisaruspuolet äidin puolelta Geomi + Yeosin, Zinan, Valla (adoptio)
► Velipuolen pennut Ikeda, Hiken, Takeo † & Zenjiro †

► Hyväksynyt Saigola 25.10.2023
► Päivitetty 16.6.2024