ikä pentu laji sekarotuinen sukupuoli narttu
lauma laumaton asema asematon

ääni Jessica Straus
-------------------------------------------------------

Vielä pienessä iässään Minri ei ole ennättänyt kerätä mainetta perheensä ulkopuolella. Sisarustensa parissa sitä pidetään uskaliaana ja rämäpäisenä persoonana, joka yrittää puolivillaisesti toimia nämä yhteen liittävänä liimana. Ulkonäkönsä puolesta Minriä on haastavaa yhdistää Kogan shinobeihin, mutta todennäköisesti tulevaisuudessa kytkös tämän luopiokogan juuriin tulee vielä paljastumaan.


Minrin kahden hyvin erilaisen rodun perimä heijastuu sen ainutlaatuiseen ulkokuoreen. Se on omaksunut piirteitä niin shikokulta kuin borzoiltakin, muttei varsinaisesti muistuta näistä roduista vain toista saatika mitään muuta ennestään löytyvää rotua. Sekarotuisen kehon lihakset ovat kiinteät ja hyvin kehittyneet, kokonaisuuden painottuessa kuitenkin selvästi enemmän kepeydessään atleettisuuteen kuin väkevään vantteruuteen. Rakenteeltaan narttu on säkäkorkeuttaan vain hieman pidempi ja sen rintakehä on syvä. Itse säkä on korkean erottuva ja voimakas selkä on lähes suora, mutta joustava. Minrin pää on elegantin kapea ja pääkallon luusto korostuu hyvin esiin veistoksellisista kasvoista, joissa silmät ovat vinoasentoiset. Otsapenger on matala, mutta havaittavissa, ja pitkänomainen kuononselkä on täysin suora. Kaikkiaan fyysisten piirteiden feminiinisyys takaa Minrin sukupuolileiman tunnistettavuuden. Koiran pystyt korvat ovat kärjistään aavistuksen sisäänpäin kaarevat, muistuttaen huomattavasti enemmän vinttikoiramallisia pystykorvia kuin shikokun pieniä kolmiokorvia. Jonkin verran yli kintereiden yltävä häntä on asennoltaan laskeutuva ja sekarotuinen kannattelee sitä maltillisessa kaaressa.

Minrin piirteissä piilevää siroutta ja virtaviivaisuutta rikkoo sen kaksikerroksinen, keskipitkä turkki, joka muodostaa vallattomassa taipuisuudessaan eri ilmansuuntiin harittavia hapsuja. Rungossa, runsaissa housuvilloissa ja tuuheassa hännässä karva jää enemmän laineikkaaksi. Sen sijaan poskissa, kaulassa ja rinnassa turkki muodostaa tiukemmin kaartuvia hapsuja. Karvapeitteen omitakeisimmat yksityiskohdat ilmentyvät korvien juurissa pitkinä hapsuina sekä kogien sukuun viittaavassa selän harjanteessa, joka vastustaa painovoimaa sitkeästi kastumisestakin piittaamatta.

Turkin väritys rajoittuu lumenvalkeaan ja musteenmustaan. Siinä esiintyvä kuviointi muistuttaa kanvaasille roiskittua mustetta, joka muodostaa rikkoreunaisia aaltoja ja muutamia satunnaisia laikkuja. Päässä kuviot jakavat kasvot kahteen puolikkaaseen, muttei tasapuolisesti. Musteturkin pigmentti on mustavoittoinen, mutta osa etujalkojen polkuanturoista on jäänyt vaaleanpunaisiksi. Silmät ovat väriltään rubiininpunaiset tummanharmailla ulkoreunoilla.



Minri on varsin luonnollisena jatkumona perinyt vanhemmissaan yhteen nivotun akrobaattisen ketteryyden kuin räjähtävän juoksunopeudenkin. Se on hyvin vikkeläliikkeinen ja toisinaan vierestä katsova saattaa helposti kyseenalaistaa, piteleekö siroja raameja kasassa luut ja jänteet ollenkaan vai onko koko koira sittenkin rakennettu elastisesta kumista. Narttu taipuu vaivatta asentoihin, joita voitaisiin yleisesti pitää äärimmäisen epämiellyttävinä. Minrin leuoissa piilevä puruvoima on kohtuullisen tuntuva ja pitävä, sallien ikävän vahingonteon tämän perimän sallimissa rajoissa. Myös hyppyvoimassaan sekarotuinen edustaa keskitasoa.

Hapsuturkkisen ehdoton heikkous on lihasvoima, jota se ei pysty kanavoimaan erityisen ansiokkaasti esimerkiksi muiden estämiseen tai paikoillaan pitämiseen. Koiran hyvin kehittyneet lihakset tukevat ennemmin atleettista suorituskykyä kuin raakaa voimaa.


Minri ei osaa erikoisiskuja.


Parhaimpina hetkinään Minri on ulospäinsuuntautunut ja eloisa, sen on suhteellisen helppoa sujahtaa porukasta toiseen sekä pintapuolisesti monet pitävät sitä mitä miellyttävimpänä seurana. Kasvoiltaan kaksijakoista on siunattu räiskyvällä huumorintajulla, jolla se kykenee käsittelemään niin vaikeita kuin kyseenalaisiakin asioita. Se rakastaa hassutella ja pistää itseään likoon kerätäkseen puoleensa katseita sekä viihdyttääkseen muita. Sekarotuinen on äärimmäisen uskalias ja kovaääninen, eikä ujous ole koskaan estänyt sitä toimimasta ajatuksenjuoksunsa mukaisesti. Tämä kaikki nivoutuu yhteen koiran persoonallisuudessa kantavana impulsiivisuutena ja holtittomuutena; Minristä on parempi sanoa kuin jättää sanomatta, kokea kuin olla kokematta. Se yleensä antaa muille mahdollisuuden toimia kuin täytyy, mutta jos nuo jäävät epäröimään, ei narttu pelkää marssia toimintaan ensimmäisenä ja toimia muutosliikkeenä.

Hankalista lähtökohdistaan huolimatta musteturkki on kehittänyt itselleen kohtuullisen omanarvontunnon, jonka ansiosta se pitää itseään arvokkaana eikä se katso läpi itseensä kohdistuvaa huonoa kohtelua. Minrin poskipäillä häpeän kuumotus on tuntematon vieras. Toisaalta sen päätöksiin ja toimintoihin kohdistunutta kritiikkiä tämä ei osaa käsitellä alkuunkaan rakentavasti, vaan sortuu helposti puukon lailla selkään iskettäviin tunteenpurkauksiin ja ärhäköihin kommentteihin. Rakentavan kritiikin vastaanottamisen sijaan mustavalkea etsii mielummin syyllisen muista tai ympäristötekijöistä.
Minri ei oikeastaan koskaan ole pitänyt siitä, että joku sanoo sille mitä tehdä. Sen sisällä lepää auktoriteettiongelmainen kapinallissielu, jonka on vaikeaa ottaa edes vaikutusvaltaisten käskyjä tosissaan, erityisesti kun ne eivät sitä itseään miellytä. Asemansa tai hyvinvointinsa ollessa kriittisesti vaakalaudalla, koira osaa kuitenkin etsiä epäsuorempia tapoja kapinoida.

Nartun persoonallisuuden rakentavista palikoista kateus on ehdottomasti se rumin. Minri on sairaalloisen kateellinen, melkein mistä tahansa, mistä se kokee jääneensä itse paitsi. Kateellisena hapsuturkki käyttäytyy usein itsekkäästi ja on katkera, mikäli sen läheiset eivät esimerkiksi halua viettää aikaa sen kanssa. Kateuden keskiössä nartun moraalikäsitys oikeasta ja väärästä näivettyy, eikä se epäröi edistää asioita keinoja kaihtamatta suuntiin, joilla se voisi saada haluamansa. Sen oman pentuarjen ollessa epävakautta täynnä, kadehtii mustetahroin kuvioitu yleensä muiden onnea ja sillä on palava tarve tulehduttaa esimerkiksi kateuden kohteen suhteita edesottamuksillaan. Kyky tarttua väkivaltaan on istutettu myös Minrin mieleen jo varhain, joskaan se ei ole yleensä tämän ensisijainen keino menetellä.

Pentuna koettu rakkaudenpuute ja torjutuksi tuleminen on jättänyt jälkensä Minriin vakavana hylätyksi tulemisen pelkona. Sen on vaikeaa syventyä merkityksellisiin suhteisiin ja luottaa sokeasti. Jos mustavalkea kokee asioiden menevän huonosti, se taipuu riitaisaksi ja mielummin katkaisee suhteen omasta aloitteestaan, kuin sietää mahdollisuutta tulla itse jätetyksi.


Kauan Mullistuksen jälkeen Minri sai alkunsa kieromielisen borzoin ja Kogat pettäneen shikokun monivaiheisesta sekä toksisesta suhteesta. Runsaslukuinen pentue syntyi hylätyssä jokilaivassa lähellä Soturittarien alueita, eivätkä nuo olisi koskaan saaneet edes avata silmiään ensimmäistä kertaa, mikäli pentueen isä Gerirr olisi saanut päättää. Emo Iseul Yaghan kuitenkin päätti toisin ja piti jälkikasvun syyllisyydentunnosta, joka oli jäänyt kummittelemaan aiemmasta epäonnistumisesta äitinä. Gerirrille olisi ollut luontaista tässä kohtaa vain kadota, jättää ja unohtaa tämä perheen irvikuva, mutta se jäi kohtaamaan omia traumojaan pentueen jokapäiväisessä elämässä Iseulin vuoksi. Valitettavasti isän inhoksunta omaa jälkikasvua kohtaan näkyi vahvasti tämän käytöksessä ja puheissa, johtaen moniin salakavaliin yrityksiin tuottaa noille epäonnea, jonka oli määrä päättää vasta alkaneet elämät mahdollisimman varhain. Sentään Iseul oli sitoutunut vaalimaan pentujensa hyvinvointia, mutta enemmän fyysisessä muodossa, sillä perinteinen hellyys puuttui räväkkä luontoisen shikokun repertuaarista.

Kaoottisen, jatkuvan väkivallan uhan täyteisen arjen olisi luullut vaikuttavan Minriin tämän pelokkaaksi varjoksi lannistaen, kuten useamman sisarensa, mutta sen sijaan pentu alkoi näyttää merkkejä Iseulilta peritystä omatahtoisuudesta. Kurjista olosuhteista huolimatta musteturkista muovautui yllättävän ulospäinsuuntautunut ja uskalias persoona, joskin puutteellinen kasvatus johti myös sen kohdalla epäedullisempiin luonteenpiirteisiin sekä vääristyneeseen moraalikäsitykseen.


● Perhe:
Äiti: Iseul Yaghan
Isä: Gerirr
Sisarukset: Dal, Hex, Hysminai, Illusia, Inerthia, Malice, Noob + muutama muu
Velipuoli: Geomi
Velipuolen jälkeläiset: Ikeda, Hiken, Takeo, Zenjiro †

● Hahmon persoonallisuustyyppi voisi olla ESFP.