Tämä uros yleensä antaa itsestään kohteliaan, hyväkäytöksisen ja itsevarman vaikutelman ja sen laumanvartijuuteen taipuva luonne korostuu entisestään vaikuttavan ulkomuodon myötä. Yleisesti ottaen Xue Husta tulee todennäköisemmin pitämään, mikäli peruskohtelias ja erilaisia elämäntilanteita ymmärtävä, rauhaisa uros miellyttää.

Xue Hulla ei oikeastaan ole mainetta mistä puhua, muuta kuin puolisonsa Shiranuin kautta. Mikäli on tietoinen Shiranuin liikkeistä ja nykyisestä elämästä, on todennäköisesti tietoinen vähintään Xue Hun olemassaolosta. Sen sijaan joku saattaa olla tietoinen kiinalaissyntyisestä tiibetinmastiffisuvusta, johon Xue Hu kuuluu.

Lyhyesti kuvattuna Xue Hu on melkoisen massiivinen tapaus, eikä valkea turkki oli ainoana osasyyllisenä tähän. Rodulleen tyypillisesti uros on selkeä mastiffi leveän torsonsa ja ison päänsä puolesta. Villikoiran elämä on saanut aiemmin leppoisaan elämään taipuvaisen uroksen karaistumaan entisestään ja lihasmassaa sille onkin kertynyt ajan saatossa kiitettävästi. Valmiiksi leveää selkää ja rintaa paksuntavat entisestään sekä lihas että rasva ja myös paksu, tuuhea karva.

Puhdasrotuinen tiibetinmastiffi kun on, on rodulle ominainen leijonanharjamainen kaulaturkki hyvin näyttävä ja pitkä, talvella lämmittävä karva tuo urokselle lisää kokoa, mutta myös suojaa. Lyhytkarvainen jos olisi, olisi Xue Hulla varmasti näkyviä arpia, mutta pitkän karvan vuoksi niitä saa hakea, mikäli mielii ne nähdä. Uroksen häntä on selän päälle kaartunut, sirpinmuotoinen ja tuuhea sekin.

Uros on kauttaaltaan valkea, lukuunottamatta kasvojen kerman- ja tummanruskean väristä karvaa, joka luo kuonosta silmiin ulottuvan, maskimaisen kuvion. Alaluomien alla on ikään kuin luomia korostava, tummanruskea kuviointi. Uroksen kirsu ja polkuanturat ovat tummanharmaat.

”Lempeä jätti” kuvastanee tätä urosta parhaiten. Xue Hu on kookas ja omaa myös kookkaan sydämen; sen tapoihin ei kuulu turhat ennakkoluulot tai muiden tuomitseminen menneisyyden virheistä. Uros on luontainen kuuntelija, sen tapa näyttää välittämistä on tukeminen ja kuunteleminen, tarpeen tullen myös kannustaminen ja muutokseen usuttaminen. Sinisilmäinen tai naiivi uros ei kuitenkaan ole, ei varsinaisesti optimistikaan. Silti sen prinsiippeihin kuuluvat uuden mahdollisuuden antaminen sitä haluaville ja elämän jalkoihin jääneen nostaminen pohjamudistaan. Xue Hun kaikelle avoin ja peruskiltti luonne lienikin syy sille, miksi sen onnistui sulattaa puolisonsa kylmä ja nihilismiin taipuva ulkokuori ja ansaita sen luottamus.

Läheisiään kohtaan uros on myös hyvin suojelunhaluinen, onhan se tiibetinmastiffi, vartiointiin jalostettuun rotuun kuuluva yksilö. Sen vahtivietti onkin hyvin vahva; ihmiskodissaan Xue Hu toimi perhekoiran lisäksi pihanvartijana, joskaan harvemmin sen tarvitsi käydä kehenkään käsiksi, eikä se usein joutunut edes murisemaan tunkeilijoille. Villikoiran elämään totuttuaan ja pentujensa karmean kohtalon koettuaan Xue Hun vahtivietti on kokenut korostuksen ja nykyään se turvautuukin varoitukseen ja hyökkäykseen paljon matalammalla kynnyksellä, kuin ennen. Sitä voisikin kuvailla perheensä, etenkin puolisonsa 'henkivartijaksi', sillä se harvoin lähtee varsinkaan puolisonsa rinnalta minnekään. Lempeä perheenisä väistyy nopeasti vaaran uhatessa ja uroksen periksiantamaton ja uskollinen luonne ei anna sen lopettaa, ennen kuin uhka on ohi.

Kohteliaisuus kuuluu myös mastiffiuroksen perusluonteeseen ja se korostuneekin tulisieluisempien perheenjäsenten, tai miksei muidenkin läsnä ollessa. Hyvän tapakasvatuksen saanut uros onkin yleisesti pidetty, herrasmiesmäinen ja käytöstavoiltaan miellyttävä tapaus. Se ei nauti riidan haastamisesta, eikä koe tarvetta kukkoilulle tai reviirinsä laajentamiselle muiden kustannuksella. Tähän voi toki liittyä myös menneessä tapahtuneet traumaattiset asiat, mutta yleisesti ottaen suurimman osan elämäänsä kotikoirana eläneenä Xue Hu nauttii rauhaisasta ja omaan tahtiinsa kuljetusta ”perusarjesta”.

Lyhyesti: Lempeä, rauhallinen, suojelunhaluinen, ymmärtäväinen, kohtelias

Persoonallisuustyyppi: ENFJ

Xue Hu syntyi Japanissa jo sukupolvia asuneeseen tiibetinmastiffisukuun, joka oli perujaan Kiinasta. Pentuja jalostettiin ensisijaisesti näyttelyihin ja perhekoiriksi ja sen oli tarkoitus olla myös Xue Hun kohtalo. Uros oli pentueensa piskuisin syntyessään, eikä alkujaan ollut varmuutta siitä, selviäisikö se paria päivää vanhemmaksi. Onnenkantamoinen kuitenkin iski emon runsaan maidontuotannon vuoksi ja pentu jäi kuin jäikin eloon.

Uros vietti pentuikänsä onnellisesti pentuesisarustensa kanssa leikkien ja koki välillä turhautuneisuutta siitä, että emonsa kohteli tätä erityisellä huolella, vaikka se olikin jo yhtä terve ja samaa kokoa kuin muutkin. Vasta vanhemmalla iällä Xue Hu oppi arvostamaan emonsa huolenpitoa ja huomasi itse tulleensa emoonsa huomattavan paljon, mitä tuli luontaiseen hoivaviettiin.

Luovutusiän tullessa Xue Hu sai kodin yksin asuvan, todennäköisesti rikollista elämää eläneen miehen luota. Mies kohteli koiraansa hyvin ja koulutti Xue Husta itselleen lähinnä pihavahdin. Varmasti pimeällä liikkuessaan miehen oli paljon mukavampi olla vierellään kulkevan mastiffin kanssa, sillä harvemmin kukaan laitapuolenkulkija uskalsi tulla isottelemaan Xue Hun alkaessa murista.

Uros eli tyytyväistä kotikoiran elämää parivuotiaaksi, kunnes kotiin iski kahakka. Mustiin pukeutuneita, vieraita miehiä rynni sisään ovista ja ikkunoista Xue Hun ollessa untenmailla ja ennen kuin uros ennätti kunnolla reagoida tunkeilijoihin, omistaja oli jo kuollut. Yksi tunkeilevista miehistä yritti napata Xue Hun kiinni, ilmeisesti yrittääkseen varastaa massiivisen vahtikoiran itselleen, mutta tiibetinmastiffi oli eri mieltä. Se taisteli itsensä läpi ihmispaljouden ja pakeni villiin luontoon.

Ei kestänyt kauan, kunnes Xue Hu löysi Aomorin prefektuurista vanhan, ränsistyneen, perinteiseen japanilaistyyliin rakennetun maalaistalon, johon se asettui elämään pakonsa jälkeen. Talo sijaitsi keskellä ei mitään, juuri sellaisella alueella, mistä kukaan ei osaisi etsiä ihmiselämää, saati villikoiria. Siitä lähtien kun se ensimmäisen kerran taloon astui, on talo pysynyt Xue Hun turvapaikkana ja kotina.

Ensimmäisen rakkautensa Xue Hu koki kolmevuotiaana rakastuessaan palavasti muuan kotikoiraan, johon törmäsi sattumalta etsiessään itselleen syötävää. Sievä pystykorva antoi omasta ruuastaan nälkää näkeneelle urokselle ja tästä seurasi intensiivinen romanttinen suhde Xue Hun ja tuon nartun välillä. Kohtaamiset osuivat yölle, sillä silloin ei ollut vaaraa siitä, että nartun omistajat olisivat huomanneet pihallaan vieraan, valtaisan mastiffin. Suhteen kestettyä muutaman vuoden alkoi Xue Hu maanitella narttua karkaamaan mukaansa ja asettumaan Xue Hun kotireviirille. Narttu ei suostunut, vaan pyysi puolestaan urosta näyttäytymään hyvätahtoisille omistajilleen ja ryhtyvänsä niin ikään kotikoiraksi. Vääntäminen kesti tovin, kunnes pari totesi parhaakseen erota. Sydänsärkyjä poteva Xue Hu oli pitkään varma, ettei koskaan löytäisi samanlaista rakkautta uudelleen ja vietti rakkausrintamalta melko tapahtumaköyhää elämää ainakin seuraavat vuoden päivät.

Ihan kuin sydänsuruissa ei olisi ollut jo tarpeeksi, jouduttuaan vahingossa kahakkaan aggressiivisen villisian kanssa Xue Hu sai ikäviä haavoja rinnukseensa ja kylkiinsä. Sattumalta se törmäsi villiin koiraeläimeen, joka paransi uroksen haavat ja opetti tälle siinä samalla yhtä ja toista parantavista yrteistä ja erilaisista keinoista hoitaa vuotavia haavoja. Haavoista ei jäänyt näkyviä arpia tuuhean turkin vuoksi, mutta tapahtumien ansiosta uros sai itselleen hyvän ystävän.

Seuraavia merkittäviä tapahtumia uroksen elämässä voisi kuvailla jopa kohtaloksi. Mastiffi törmäsi ruuanhakureissullaan viehkeään, mutta kylmäkiskoiseen villikoiraan, joka herätti uroksessa heti suojelunhalua väsyneen ja nälkiintyneen ulkomuotonsa vuoksi. Viileä narttu esittäytyi Shiranuiksi ja vaikka sen kolea ja yrmeä ulkokuori laittoivat kaikin puolin vastaan Xue Hun tarjotessaan ystävällisyyttään ja apuaan, uros ei suotta provosoitunut mistään sammakosta, mitä nartun suusta pääsi. Oikeastaan päin vastoin, urosta kiinnosti enigmaattinen ja kolkko narttu, vaikkei se osannutkaan sanoa, miksi. Ansaittuaan epäluuloisen seropinartun luottamuksen, kaksikko päätyikin lopulta keskustelemaan kaikesta maan ja taivaan väliltä ja tapaamaan usein. Lopulta Shiranui jopa uskoutui Xue Hulle suurimmasta salaisuudestaan; se halusi jättää silloisen laumansa, nykyisistä Alppien vartijoista, jota johti tällöin vielä tyrannin ottein Volker. Xue Hu tarjosi Shiranuille tämän voivan koska tahansa asettua sen reviirille, sillä siellä narttu olisi varmasti turvassa. Narttu kuitenkin epäröi, vaikka he huomasivat pian ajautuneensa intohimoiseen suhteeseen, niin fyysisellä kuin henkiselläkin tasolla. Rakastunut Xue Hu huomasi odottavansa näkevänsä mielitiettynsä kerta kerralta enemmän.

Seuraavan kerran kun Xue Hu törmäsi Shiranuihin, oli se melkoinen shokki; narttu oli vahingoittunut taistelussa, sekä tiineenä. Shiranuin mukaan haava paranisi kyllä ajallaan, mutta pennuista se ei ollut niinkään varma. Se ilmaisi sanoillaan odottavansa uroksen torjuvan sen, Shiranuilla kun ei ollut mitään keinoa todistaa, että pennut todellakin olivat Xue Hun. Mastiffi sen sijaan ei epäröinyt minuuttiakaan nartun kerrottua uutisensa; se alkaisi isäksi pennuilleen ja suojelisi perhettään viimeiseen hengenvetoonsa. Shiranui päätyi lopulta suostumaan uroksen aiempaan tarjoukseen ja alkoi kutsua Xue Hun reviiriä kodikseen.

Kuuden pennun synnyttyä ei Xue Hu olisi voinut olla onnellisempi ja se vakuutti myös puolisolleen kaiken kyllä järjestyvän. Edes Japania koetellut mullistus ei saanut positiivisuuteen kallellaan olevaa urosta lakkaamaan vakuuttelemasta puolisolleen sitä, että he pärjäisivät kyllä.

Ongelmitta ei tuoreen perheen elämä alkanut. Shiranuin entisen joukkueen johtaja oli saanut tehtäväkseen tappaa Shiranui ja saapuessaan oikeaan osoitteeseen, seurasi verilöyly. Puolet pennuista menehtyivät, mutta joukkueenjohtaja Ten ei ennättänyt tehdä Shiranuille mitään, kun oli jo itse toinen jalka haudassa Xue Hun väliintulon ansiosta. Niinpä se vetäytyi, vieden mukanaan kuolleiden pentujen ruumiit todisteeksi tehtävän onnistumisesta.

Kolme henkiin jäänyttä pentua saivat kuitenkin elää pentuaikansa verrattain rauhallisesti, sillä sen koommin ei Shiranuin entinen lauma ollut narttua kaipaillut. Xue Hu tosin osoitti sekä huoltaan että närkästystään nartun matkaillessa ympäri Japania tapaamassa löytämiään sukulaisia, vaikka narttu kuinka vannotti pysyvänsä turvassa. Pentujen kasvettua ja lähdettyä omilleen alkoi Xue Hu liikkua melko säännöllisesti puolisonsa kanssa.

Uuden järkytyksen uros koki todistaessaan puolisonsa ja tyttärensä Mingin verisen taistelun karhua vastaan. Kumpikin sai kirjon haavoja, joita Xue Hu hoiti parhaansa mukaan, sillä, mitä osasi ja mihin pystyi. Loppujen lopuksi kumpikin tervehtyivät, vaikka Shiranui menetti näkönsä vasemmasta silmästään ja Ming sai muutaman arven koristamaan kehoaan loppuiäkseen. Suojelunhaluista Xue Hu’ta tapahtumat eivät rauhoittaneet ja se ei ollut päästää Mingiä lähtemään omille teilleen enää uudelleen.

Niinpä uros päätti lähteä hetkeksi tyttärensä suojelijaksi ja opettaa sille tempun, jos toisen villikoiran elämästä, mutta idea jäi ideaksi vanhempien huomattua tyttärensä karanneen. Xue Hu oli aikeissa lähteä etsimään Mingiä, mutta Shiranui sai uroksen tulemaan toisiin aatoksiin. Xue Hun oli vain hyväksyttävä se, että Mingin oli aika aikuistua, eikä sitä voinut tassusta pitäen opettaa villikoiran elämään hamaan loppuun asti, vaikka uros olisi niin halunnutkin. Tovi tämän jälkeen Shiranui lähti uudelle reissulle sukulaisiaan tervehtimään ja Xue Hun oli vain luotettava siihen, että narttu pärjäisi itsekseen.

Kun Shiranuin poissaolo oli kestänyt jo epätavallisen pitkään, sai uros huolehtimisesta tarpeekseen ja lähti puolisonsa perään. Uros tuskin kerkesi astua reviirinsä rajojen yli Shiranuin ja Mingin tullessa vastaan. Huolesta vihainen Xue Hu leppyi huomattuaan puolisonsa tilan; se oli joutunut jälleen melkoiseen selkäsaunaan ja oli lisäksi jälleen tiineenä.

Muutamaa viikkoa myöhemmin kaksikko toivotti 5 pentua maailmaan. Tällä kertaa perhe sai viettää pentuajan rauhassa ja omissa oloissaan siihen asti, että ne tulivat tarpeeksi vanhoiksi elämään omillaan.



Tulossa!

Ei osaa ainuttakaan.

PERHE:

Isä: Duskwood’s From Wishes to Eternity
Äiti: Koryuuke no Lao Ma

Sisarukset: Ei tietoa

----

Puoliso: Shiranui (Tuskan.Niki)

1. Pentue - emo Shiranui
Ming Lien (Tuskan.Niki, tulossa UL:ään)
Tytär
Poika
3 kuollutta, nimeämätöntä pentua


2. Pentue - emo Shiranui
Xiasheng - Zeralex
4 muuta pentua

----

Pelimuistion linkki tähän

----



Koti: Xue Hun ja Shiranuin reviiri sijaitsee Aomorin prefektuurissa, pyökkimetsän laitamilla. Paikka ei ole yleisessä tiedossa ja kaksikko päästää reviirilleen vain harvoja ja valittuja.

Ääni: James Earl Jones
Tunnuskappale: - --

Arttigalleria (Toyhouse)

- Xue Hun koko nimi on Koryuuke no Xue Hu.
- Xue Hun nimi lausutaan kutakuinkin [shyye huu]. Mandariinikiinaksi se tarkoittaa ”lumitiikeriä”.
- Uroksen ääni on täyteläinen basso.
- Koska Shiranui piti kirjoittaa uusiksi, mutta halusin säilyttää joitain elementtejä siltä ajalta, kun pelasin UL:ssa edellistä kertaa, piti tälle kirjoittaa myös uusi puoliso.
- Xue Hu on heteroseksuaali.
- Uros tunnistaa joitain perusyrttejä ja osaa hoitaa haavoja. Varsinaiseksi parantajaksi sitä ei kuitenkaan voi sanoa.
- Xue Hun ja Shiranuin reviiri sijaitsee Aomorin prefektuurissa, pyökkimetsän laitamilla. Kaksikko päästää reviirilleen vain harvoja ja valittuja.