Nimi ▹D'yavol

- Venäjää ja tarkoittaa paholaista

Lisänimi: Paholaisen hurtta

- Jäänyt osaksi elämään varmasti oman emon kohtalun ja nimensä johdosta, mutta lisänimi vahvistunut erityisesti toisen taistelutaitoden ja taistelukentillä aikaansaannosten johdosta.

Ikä ▹Nuori aikuinen/aikuinen

Laji/rotu ▹ susi

Sukupuoli ▹ Narttu

Lauma ▹ Susien Monarkia

Asema ▹ Beretsel eliittisoturi



Vaikutelma & maine ▹ D'yavol antaa aika tasapaksun vaikutelman itsestään ulospäin. Tosin muissa saattaa herätä jonkinlaista kunnioitusta soturisieluista narttua kohtaan. Muuten ei tavattaessa oikein jätä itsestään vaikutelmaa negatiiviseen eikä sen puoleen positiiviseenkaan suuntaan. Tosin hänestä on havaittavissa tulisieluinen luonto, joka kytee kuin hiillos, joka vain odottaa uutta kipinää sytyttämään rovion.


Sukunsa tyypillinen hyvin suurikokoinen ja rotevan oloinen narttu on ansainnut mainetta ja kunniaa sekä tyypillisen rakenteensa seka poikkeuksellisten soturin taitojensa tähden. Osallistunut kaikkiin taisteluihin, mitä vain on Beretselien tai Susien Monarkian eteen heitetty ja vieläpä epäilemättömällä päättävyydellä. Saikin mainetta ja jopa kunniaa osakseen sen tähden miten paljon D'yavol niitti kuolemaa taistelussa Igoja vastaan.


On enemmänkin ihme jos joku Iga ei tunnista narttua ulkonäöltä ja ehkä jopa kutsumanimeltä paholaisen hurtta. Kutsumanimi muovautunut tähän muotoonsa igojen suissa useiden eri kohtaamisien ja erityisesti viimeisimmän reviirin valtaus taiston aikaan. Saattanut herättää laumojen ulkopuolle huhuja hyvän taistelutaitoutensa johdosta, mutta muuten ei omaa mainetta lauman, sukunsa tai Igojen ulkopuolella.


Nartun silmissä on havaittavissa melkeinpä aina kylmä katse varustettuna vähintäänkin yhtä kylmäkiskoisella ilmeellä. Harvoin näkee hänen suupieliensä kääntyvän ylöspäin. Huhutaan jopa, että taitaa paholaisen hurtta olla unohtaneen tyystin hymyilemisen taidon.











Hyvin suurikokoinen ja lihaksikas narttu. Massavaa tekoa ja hyvis raskasrakenteinen. Jalat ovat hieman normaalia lihaksikkaammat. Tuntemattomasta syystä häntä jäänyt surkastuneeksi töpöksi ja sitä vasten korvat kasvaneet hyvin pitkiksi ja suipoiksi, joiden päässä on karvatupsut. Korvien sisällä on pidempää karvaa. Pidempää karvaa löytyy erityisesti niskasta aina selän alkuun asti, jalkojen takaa sekä poskista. Pitkistä karvoista erityisesti takajalkojensa takaa sai emoltaan pilkkanimen 'villahousu'.


Turkissa kahta tummempaa sinertävääkin väriä, jotka jakavat kehon kahtia. Toinen jopa melkein yötaivaan tummuutta muistuttava sekä hyvin vaalea väri, melkein valkoinen ja taittuu sekin myös sinisyyteen. Kehon värin dominoivalla puolella on läikikkäitä kuvioita rikkomassa väritykseltään kahtijaettua kehoa. Korvien sisusta ja silmien yläpuolella olevat ympyräkuviot ovat samaa väriä. Anturat ovat dominoivan kehonvärin puolella toisen puolen väriset. Otsalla on omituinen kuvio, jonka voisi etäisesti jopa sanoa muistuttavan jonkinlaista aurinkoakin.


Kehosta löytyy rutkasti arpia ja yksi merkittävimmistä on varmasti Beretselien merkintäarpi suoraan otsassa. Kehon vasemmalla puolella arpia on myös korvan kaaressa, kuonosssa, leulta ylöspäin venyvä. Niskassa kaksi ristiin menevää arpea ja kaulalta ylottautuu yksi arpi . Vasemmassa lonkassa on purentajälki. Vasemmassa kyljessä kaksi arpea ja alavarsassa kaksi isoa ristikkäin menevää arpea. Vasemmassa takajalassa kaksi purentajälkeä ja kaksi arpea raajan edessä. Oikealla kehon puoliskolla löytyy purentajälki etujalasta sekä kaksi arpea, takajalasta yhteensä 4 arpea, jotka esiintyvät kahden arven 'sarjassa' toinen ylempänä jalan edessä ja toinen jalan takana. Lisäksi myös oikealla puolella levittäytyy iso arpi selästä alaspäin kohti kylkeä.


Ikenet ja suun sisusta ovat vaaleamman ruskeaa, melkein jopa beigeä. Kynnet ovat valkoiset.

Silmien väri on terävän vaalean vihertävä. Silmien päällä havaittavissa melkein kuin kulmat, jotka ovat samaa tummansinertävää väriä, mitä myös nenästä löytyy.


















Tulisieluine selkeä taistelija sekä selviytyjä. On hyvin sinnikäs ja itsepintainen jopa siihen asti, ettei tiedä milloin luovuttaa tai lopettaa. Oli huomattavissa Igoja vastaan käydyssä taistelussa, että narttu ei tiennyt milloin luovuttaa. Kasvatuksensa tähden narttu on melkoisen passiivis agressiivinen tapaus ja melkoisen epäileväinen jopa muita Beretselien jäseniä kohtaan. Ei mielellään jaa omaa tilaansa tai ruokaansa muiden kanssa ja varmasti jättää muut keihin ei omaa läheisempiä suhteita kuin nallin kalliolle. Kasvatettu myös hyvin vahvasti siihen uskoon, että Beretselit ovat korkeaa statusta omaava suku ja että he jotenkin ovat muita parempia. On tällä hetkellä melkoisen tyytymätön sukunsa nykyiseen tilaan ja kokee sen melkoisen häpeällisenä olla Susien Monarkian 'hännystelijöinä'. Silti kuitenkin moitteetta osallistunut taisteluluontonsa tähden kaikkiin myös Susien Monarkiaa kohdanneisiin taistelua vaativiin tilanteisiin.


Vaikkakin on jopa sukunsa jäsenille etäinen, silti pitää Beretseleihin kuuluvia automaattisesti korkeammassa arvossa ja suhtautuu heihin myötämielisestikin jopa. Kaikkia ulkopuolisia kohtaan epäileväinen, passiivis agressiivinen ja näkee heidät väkisinkin epäileväisesti. Kuitenkin hänen luottamuksensa on mahdollista ansaita myös Beretselien ulkopuolinen, joka vain todistaa itsensä D'yavolin silmissä ja mielessä. Automaattisesti helpommin tavoitettavissa muiden soturisieluisten tai 'tarpeeksi asennetta' omaavien toimesta. Ei tule hyvin toimeen liian alistuvien tai liian nöyrien kanssa, koska kokee sen häpeälliseksi ja liian pehmeäksi. Automaattisesti suhtautuu tämän tyyppisiin tapauksiin kylmäkiskoisemmin.


Hyvin sinnikäs tapaus ja on hyvin vastentahtoinen edes pyytämään tai tarvitsemaan muiden apua. Aivan varmasti kärvistelee talvenkin vain oman turkkinsa turvin ja ei edes jaa aikaa ajatukselle siitä, että jakaisi lämpöä jonkun muun kanssa talven kylminä kuukausina. Tuntuu, että D'yavol selviäisi, vaikka päälle tiputettaisiin pommi. Hänen mielensä on hyvin vaikea, jos ei jopa sulan mahdottoman antaa periksi ja tämän tähden helposti saattaa jäädä myös perääntymiskäskyn tullessa taistelemaan ja kokee perääntymisen häpeälliseksi, vaikka saattaisikin strategisesti olla oikea päätös.


Kasvanut hyvin itsenäiseksi eikä suostu oikein luottamaan tai tukeutumaan muihin. Hänen emonsa ja isänsä kasvattivat paholaisen koskettaman pentunsa kurjuuden, nälän, kivun ja hyvin kovan kurin keskellä. Mitään hyväksyntääkään ei ikinä saanut osakseen, joten sen tähden ei oikeastaa paskaakaan välitä siitä, mitä muut ajattelevat hänestä. Melkoinen oman polkunsa tallaaja eikä ole oppinut kaipaamaan läheisiä suhteita kenenkään kanssa. Ei ole kokenut minkäänlaista läheisyyttä psyykkistä tai fyysistä.










Syntyi vanhemmilleen ainoana eloonjääneenä pentuna ja äiti sai jonkinlaisen synnytyksen jälkeisen psykoosin. Suvun jäsenten seassa vain alkoi kantuatua emon suusta kuuluva huuto: "SE ON PAHOLAISEN KOSKETTAMA. VIEKÄÄ SE POIS!" , tarkoittaen sillä narttua. Emo yhdisti toisen kahtia jaetun ulkomuodon sekä muiden pentujen syntymisen kuolleena merkkinä siitä, että hän oli paholaisen koskettama ja täynnä pahaa. Tästä kokemuksesta emo ei palannut koskaan entiselleen ja tästä jäi nartulle kutsumanimeksi D'yavol, tarkoittaen paholaista.


Tämä 'paholaisen merkitsemä' pentu ei kerennyt kauaa kasvaa, kun Beretselien suku jätti Siperian jälkeensä. On jopa kerrottu suvun jäsenten keskuudessa, että sitkeästi emo koitti hukuttaa myös narttu pentuaan kuitenkaan tässä jollain ilveellä onnistumatta. Monien hukuttamis ja muutenkin tappamisyritysten jälkeen rantautui myös D'yavol, kuin mikäkakin takiainen vanhempiensa ja muun suvun kanssa Japaniin ja Hokkaidolle. Niin Beretselit liittyivät osaksi myös Susien Monarkiaa.


Kuitenkin jo rankan matkan jälkeen nuorukainen jätettiin pitkälti huolehtimaan itsestään. Emo ei suostunut antamaan ruokaa nuorelle D'yavolle ja isäkään ei vaivautunut puuttumaan asiaan. Aliravittuna häntä myös alettiin kouluttamaan ennen kaikkea soturiksi. Kenties ehkä vanhempien toiveena päästä hänestä mahdollisimman nopeasti eroon. Kuitenkin ehkä säälistä onnistui hän elelemään muilta ruinatulla ruoalla, varastetulla sapuskalla ja lopulta myös itse oppien saalistamaan itselleen.


Kuitenkin koulutus pidettiin raakana ja jopa julmana erityisesti kouluttaja äidin puolelta, mutta toisaalta se kannatti. Kelpoisuusriitin tullessa D'yavol oli enemmän kuin valmis ja läpäisikin riitin yllättävän kepoisesti. Se tuli kaikille yllätyksenä.


Kuitenkin kuin kohtalon ivana mullistus pyyhki D'yavolin emon pois tästä maailmasta, josta tosin jäi jälkeen katkeroitunut isä. Isä ei enää edes halunnut nähdä tytärtään ja avioituikin pian suvun ulkopuolisen Monarkialaisen kanssa. Pian tämän jälkeen he alkoivat parittamaan kaksipuoleista sutta kaikille, ketkä vain näkivät edes jotenkin kelpoisiksi. Samalla myös johtajan vaihdos tapahtui ja valtaan astui verrattain nuori Boomslang. Uusi johtaja aloitti toimet elvyttää kuihtunut suku.


Sitten kuitenkin Boomslang ilmoitti laumalle lähtevänsä etsimään Siperiaan jääneitä Beretselejä. Susi lupasi palata takaisin ja asetti sijaisekseen Aeronin, jonka valtakausi ei kuitenkaan kauaa kestänyt. Tätä muutosten sarjaa D'yavol vain katsoi sivusta, sanomatta mitään ja ottamatta kantaa. Hän melkein kuin vaipui suvun varjoihin seurailemaan. Perheyhteisön seuraaviksi johtajiksi nousi veljekset Rumin ja Rumen.


Heidän ajatuksestaan tuoda mahtava eliittisotureiden suku takaisin maailman kartalle vetosi kovastin soturihenkiseen kovalla kurilla kasvatettuun kahtia jaettuun suteen. D'yavol ajatteli, että veljekset johtaisivat heidän sukunsa siihen mahtiin, josta hän oli vain saanut kuulla muilta vanhemmilta sukunsa jäseniltä. Kuitenkin veljien välillä oleva riitaisa tunnelma sai nartun mietteliääksi. Myös Monarkian lauman alfaksi noin 2 vuotta sitten noussut Nakano herätti epäilyksiä D'yavolissa ja suhtautuu edelleen toiseen varsin nihkeästi toisen Beretselejä kohtaan kohdistuvia ajatuksia.


Narttu tunsi olonsa murretuksi kun johtaja veljeksistä toinen sai surmansa Igojen kynsissä. Huoli siitä, miten suunnitelmien suvun uuden mahdin kävisi ja samalla myös viha Igoja kohtaan syttyi. Tästä lähtien ollut omalla henkilökohtaisella kostoretkellään välillä kadoten sukunsa keskuudesta ja surmaten täysin summamutikalla vastaantulleita Igoja varsin suruitta. Näistä reissuistaan ei ole pukahtanut muille, vaikkakin ajatuksia herättänyt hänen saapumisensa takaisin uusien arpien kera.


Sitten tuli se, mitä D'yavol oli suoraan janonnut. Hyökkäys Igojen kimppuun, johon paholaisen hurtta lähti suoralla innolla matkaan ja niittikin taistelussa paljon kuolemaa osakseen. Taistelun jälkeen jäänyt janoamaan ja kaipaamaan taistelun tuomaa adrenaliinia. Odottaakin malttamattomana uuden tekosyyn tuloa sille, että pääsisi taas taistelukentälle.


Haavoittui tosin taistossa vakavasti, koska syventyi liian syvälle taistelun tuoksintaan ja CIPA häiriönsä tähden ei huomannut, että nartun alavatsa oltiin viilletty kahdesta kohtaa auki ja hyvä, kun ei suolet ollut pitkin maita. Vastikään vasta saanut luvan toimia lähestulkoon normaalin arjen kaavoissa.














Ääni ▹Ivana Miličević as. Striga Castlevania 
Tunnari ▹The White Stripes - 'Seven Nation Army







◦Vanhemmat koittavat aktiivisesti parittaa narttua muiden Susien Monarkialaisten kanssa, jotka näkee tarpeeksi arvoisiksi ehkä tulla Beretseleiksi sekä myös muille Beretselien jäsenille

◦Erityisesti isän uusi kumppani karttaa soturitarta, kuin ruttoa. Kokee D'yavolin liian maskuliinisena. Tosin myös paholaisen hurtta ei pidä isänsä uudesta puolisosta.

◦Kokenut soturi ja osallistunut kaikkiin taistoihin, joita Beretselit sekä Susien Monarkia on kohdannut

◦Melkoisen tuntematon käsitteen rakkaus kanssa, koska kasvanut melkoisen tunnekylmyyden ja jopa kidutukseksikin laskettavien toimien keskellä. Vanhemmat eivät ikinä kohdelleet pentuaan rakkaudella tai edes hyväksynnällä.

◦Ei hirveämmin välitä Susien Monarkian johtajasta Nakanosta

◦Ei voida olla aivan varmoja nartun kyvystä saada pentuja suurien arpien ja niiden tuomien vahinkojen tähden

◦Nälässä ja epävarmuudessa pentuna pidon tähden on resurssiaggressiivinen ja vahtii sekä puolustaa ruokaansa. Myös piilottaa paljon ruokaa 'pahan päivän varalle'

◦Hyvin aggressiivinen lauman ulkopuolisia ja erityisesti Igoja kohtaan. Nartun tapana tuntuu olla hyökkääminen ilman enempiä kyselyitä

◦Hyvin usein lymyilee varjoissa tai yön pimeydessä. Ei ole tavatonta, että hän salakuuntelee muita herkästikin

◦Jäänyt pelkäämään vettä ja inhoaa myös turkkinsa kastumista

◦Metsästystaidoiltaan keskiverron alle ja oikeastaan hyvin välttävä riistan saannin suhteen. On melkeinpä 50/50 onnistuuko hän vai ei

◦Tulee helpommin toimeen muiden soturimielisten kanssa

◦Äärimmäistä tuhovoimaa omaava narttu. Tosin ajautuessaan hyvin uppoutuneeksi taisteluun on hänen vaikea lopettaa tai perääntyä edes käskystä

◦Nartulla on CIPA: peittyvästi periytyvä synnynnäinen hermostohäiriö, josta kärsivä ei tunne kipua, hikoile eikä aisti kylmiä tai kuumia lämpötiloja

◦CIPA:n johdosta erityisen altis vilustumiselle ja kuumeelle. Saa myös helpommin infektioita.

◦Omistaa lampaan taljan, jonka varastanut ihmisiltä. Talvisin ja kylminä kuukausina viihtyy hyvin taljan alla ja sisässä, huomattuaan ylimääräisen lämmön turvaavan toisen terveyden kylmyyden aikana.

◦Kesäisin usein nukkuu taivasalla, mutta talvisin vetäytyy Beretselien asuttaman Viimeisen loukon kaukaisimpaan perukkaan, visusti turvaan kylmältä ulkoilmalta.