---

Grustin maine Ohussa on hyvä ja shepsky on tuttu kasvo monelle ohulaiselle. Uros tiedetään laumalleen uskollisena koirana, joka tekisi Ohun eteen kaikkensa. Kova työ onkin palkittu, sillä Grust nousi yhdessä Davinan kanssa Katsuon pyynnöstä Ohun johtoon. Uransa ulkopuolella Grust mielletään perhekeskeiseksi ja isälliseksi hahmoksi, jota on helppo lähestyä.
Toistaiseksi shepskyn maine on pääasiassa Ohun sisäpuolella. Muut laumat voivat tietää Grustin olevan Ohun toinen johtajista, mutta harva ulkopuolinen tuntee Grustin henkilökohtaisesti. Muutama alppilainen voi tunnistaa shepskyn erään Monttu-reissun jäljiltä.

Grustin ensivaikutelma on usein valpas ja avoin. Tekemisenhalu näkyy shepskystä kauas, joka on toisaalta oppinut myös vain olemaan aloillaankin vanhennuttuaan. Ruskoturkki on tilannetajuinen ja helposti lähestyttävä, jolloin uros on usealle miellyttävää seuraa.

Ääninäyttelijä Timothy Omundson

Noustuaan Ohun johtajaksi Grust muutti asumaan Torahampaalle.

---

ULKONÄKÖ

Grustin turkki on erisävyisten ruskeiden kirjava. Tummaruskea laskeutuu uroksen päälle peittäen niin pään, niskan, selän kuin hännänkin. Pykälän vaaleampaa ruskeaa löytyy päälaelta ja raajoista. Vaaleinta ruskeaa on silmien ympärillä, vatsan alla ja jaloissa. Valkoista sijaitsee shepskyn kuonossa ja rinnassa.
Karvapeite on kaksikerroksinen ja säänkestävä. Päällikarva on karkeampaa ja ruumiinmyötäistä, alusvilla pehmeää ja tiheää. Pituudeltaan karva on keskpitkää. Turkki on ilmava ja huijaa Grustia todellisuuttaan hieman massavammaksi.
Uroksen silmät ovat taivaansiniset. Kirsu on musta, anturat vaaleanpunaiset ja kynnet vaaleat.

Rakenteeltaan Grust muistuttaa enemmän huskya kuin saksanpaimenta. Runko on korkeuttaan pitempi ja suorakaiteenmuotoinen. Saksanpaimenkoiramaisia piirteitä koiran olemukseen tuo aavistuksen laskeva selkälinja ja pään piirteet. Pää on kuonoa kohden kiilamaisesti kaventuva pienellä otsapenkereellä. Silmät ovat mantelinmuotoiset ja hieman vinot. Korvat ovat suuret ja pystyt sekä eteenpäin kääntyneet.

Elämä on jättänyt jälkensä Grustin fyysiseen olemukseen arpien muodossa. Arpia on niin näkymättömissä turkin alla kuin näkyvissäkin. Sudet jättivät jälkensä vasempaan silmäkulmaan, oikeaan lapaan ja lonkkaan. Masashi raateli Grustin oikean kyljen pahasti ja runkoa halkoo mittavat arvet.

TAIDOT

Grust on itseoppinut metsästäjä, joka tietää myös sen, että erehdyksen kautta voi oppia. Osaa suunnitella jahteja laajasti älykkyytensä avulla, vaikkei olekaan itse pätevä kaatamaan isompaa riistaa verrattuna voimakkaampiin yksilöihin. Alussa koira oli kehno jäljittäjä, mutta nyt toteutettuaan tehtäviään metsästysryhmässä taitoalue on petraantunut huomaamattakin.
Taistelut ja tappelut ovat sellaisia, ettei koira pidä niistä ollenkaan. Grust ei ole mitenkään harjaantunut tappelija ja jääkin usein altavastaajaksi kokemattomuutensa takia. Ketteryytensä ja reagointikykynsä avulla pyrkii väsyttämään vastustajansa väistelemällä tätä. Hyökkäilee kuitenkin tilaisuuksien auetessa, mutta varsinaiset iskut jakaa sitten, kun on saanut väsytettyä vastustajansa. Raivon alaisena voi hyökkäillä miten sattuu.
Uros ei tiedä parannuksesta mitään.

Ominaisuuksiltaan koira on varsin tasainen pienenä aloitetun koulutuksen myötä. Lihasvoimaa löytyy sopivasti eikä Grustia siitä muistetakaan. Uros on kuitenkin ketterä ja kestävä, jotka takaavat, ettei koiraa saa helposti kiinni ilman yllätystä. Paimenkoirataustansa takia hallitsee kehonsa täydellisesti ja reagoi ärsykkeisiin hyvin nopeasti.



Kiru-H || ▮▮▮▯▯
Liikkeen voi suorittaa, mikäli sen tekijä on harjoittanut tarpeeksi purentataitoaan ja tietää, missä kulmassa hampaat pureutuvat parhaiten kovaankin nahkaan. Liikkeessä koira viiltää vastustajan kehoon mahdollisimman nopeasti monia pintahaavoja, joista aiheutuva viiltävä kipu pysäyttää vastustajan hetkeksi.

Grust osaa liikkeen luotettavasti ja pystyy käyttämään sitä erilaisissa tilanteissa.

LUONNE

Grust on kiltti sekä rauhallinen uros ja nämä piirteet tästä yleensä jäävätkin muiden mieliin lyhemmän kohtaamisen jälkeen. Ensimmäisenä koirasta kuitenkin huomaa tämän energisyyden, hän on koko ajan valmis tekemään jotain jonkun kanssa, vaikka osaakin myös rauhoittua istumaan ja keskustelemaan. Levottomuus ei kuitenkaan kuvasta koiraa, sillä kyseinen piirre ei ole missään vaiheessa ollut hallitseva. Nuorempana Grustilla oli ongelmia keskittymiskykynsä kanssa ja kuunnellessaan jotain pidempää opastusta, oli tämän vähintäänkin käveltävä ympäriinsä. Nyttemmin iän myötä ruskoturkkinen on rauhoittunut ja pystyy keskittymään huomattavasti pidempiä aikoja, vaikka edelleenkin alkaa jossain vaiheessa luultavasti kiemurrella paikoillaan. Koira on lojaali ystävikseen kokemille henkilöille ja laumalleen eikä tämän päähän vain mahdu ymmärrys pettureista tai näiden ajatusmaailmoista. Grust haluaa uskoa, että perhe on sellainen johon pitää voida uskoa ja luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, mutta valitettavasti ihmisten aloittama adoptiokierre perheestä toiseen on syönyt tätä uskoa. Koira oli ennen varsin luottavainen toisia kohtaan, mutta jatkuva kodinvaihto ja huonot kokemukset viimeisimmästä isännästä jättivät jälkeensä varautuneisuutta. Piirre ei kuitenkaan yllä koiran olemukseen, mutta näkyy luottamuksen saannissa. Nyttemmin Grust on kuitenkin ymmärtänyt, ettei jokaiseen kiltiltä vaikuttavaan vastaantulijaan kannata luottaa ilman hyvää syytä heti kättelyssä. Syvä luottamus vaatii aikaa ja Grust on oppinut sen kantapäänsä kautta.
Uros on perinyt älykkyyden ja nopeasti oppimisen piirteet vanhemmiltaan. Grust vaatii paljon tekemistä, sillä pidemmän päälle koira tylsistyy todella herkästi eikä kukaan halua katsella päättömästi sähläävää koiraa kahta sekuntia kauempaa. Yksi villikoirana olon etuuksista on juurikin se, että uros voi milloin tahansa keksiä itselleen tekemistä, pyytää toisia opettamaan jotain uutta tai vain yksinkertaisesti lähteä tutkimaan uusia paikkoja. Oppivuutensa ansiosta ruskoturkkinen on myös äärimmäisen kokeilunhaluinen ja kokeileekin mielellään uusia asioita itse ennen kuin tuomitsee tai hylkää ne. Koulutuksessa Grustin luontainen vastuuntuntoisuus vahvistettiin, jotta tämä olisi pätevä paimentamaan laumaansa. Koira osaa kantaa vastuuta ja ohjata ohjauksen tarpeessa olevia henkilöitä eikä tämä koskaan jätä tehtäväänsä puolitiehen. Uros laskeekin laumaansa aina alitajuisesti huomatessaan yleensä varsin äkkiä, jos joku uupuu. Käsitteenä lauma on varsin joustava Grustille; tälle lauma voi olla myös kolmen koiran kopla tai sitten monikymmenpäinen porukka. Pääasiallisesti mieltää lauman kuitenkin samalla tavalla kuin muutkin.

Shepsky on äärimmäisen sosiaalinen persoona eikä tämä voi sietää pidempiaikaisia yksinoloja lainkaan. Uros jopa ahdistuu siitä, jos joutuu viettämään liian kauan aikaa omassa seurassaan eikä tämän oman rauhan tarve juuri koskaan nosta päätään. Lauma on kuitenkin helpottanut Grustin seurantarvetta hyvin, sillä hän tietää, ettei ole alueella yksin eikä tämän näin ollen tarvitse etsimällä etsiä itselleen juttukaveria. Uros myös pitää siitä, kun saa vain olla jonkun kanssa aina silloin tällöin tekemättä mitään. Tällainen hetki kuitenkin vaatii jo syvempää ystävyyttä, ettei hiljaisuus muutu kiusalliseksi vaan pysyy mukavana. Paimentaustainen onkin pääasiallisesti jokaisen hyvänpäivän tuttu - kunhan ei ole puhdas susi tai koirasusi. Menneisyydestään johtuen inhoaa, ellei jopa vihaa, susia ja koirasusia kohtaan tämä on epäluuloinen pelkästään siksi, että toisessa on suden verta.
Keskustellessaan Grust on avoin itsestään ja pitääkin huomattavasti enemmän avoimista yksilöistä kuin sulkeutuneista ja hiljaisista. Tuttavuuden alkutaipaleella koira myötäilee varsin usein muiden mielipiteitä, vaikka hänen omansa eroaisikin hieman. Hän ei kumminkaan pidä tappeluista ja siksi nieleekin yleensä pienet erimielisyydet. Ystävyyden edetessä pidemmälle kertoo kuitenkin jo avoimemmin omia mielipiteitään tietäessään, ettei erimielisyydet kaada ystävyyttä. Grust ei juuri koskaan omatoimisesti tuo ilmi päänsä syövereissä syntyneitä aivoituksia, jotka koskevat jotain negatiivisempaa asiaa. Aika-ajoin uroksen on kuitenkin purettava sydäntään jollekin, ettei asiat kasaannu liiaksi tämän harteille, mutta valitettavasti tällaista luottohenkilöä ei ole vielä Japanista löytynyt.
Grust on lojaaliutensa lisäksi suojelevainen läheisiään kohtaan ja haluaa näiden voivan hyvin. Uros haluaakin olla aktiivisesti mukana ystäviensä elämässä ja auttaa näitä tarvittaessa. Kiperimmässä tilanteessa koira ei epäröisi heittää henkeään laumaansa tai ystäväänsä puolustaessaan.

Grust on tietyissä mielipiteissään joustava ja pystyy keskustelemaan kauniisti, mutta tietyissä ottaa herkästi itseensä ja jopa suuttuu. Hyvä esimerkki tällaisesta on susiaiheiset keskustelut, uros ei usko puheista, että sudetkin voivat olla hyviä, sillä hän koki kovia juuri kyseisten elukoiden takia. Koira on kuitenkin tehnyt sen virheen, että on vältellyt susia ja näin vain syventänyt ajatustapojaan. Rotuyhdistelmässä on Grustin suvun kohdalla painotettu aggressiivisuutta tarpeen tullen, jotta koirilla olisi myös taipumusta vahtimiseen. Grust puolustaa itseään ja laumaansa raivokkaasti sekä hetkeäkään epäröimättä myös fyysisesti. Pienemmän tappelun yhteydessä pyrkii kuitenkin puhumaan ennen kuin puree. Ei ole turhan pitkävihainen vaan antaa anteeksi suhteellisen helposta, minkä jälkeen kuoppaakin jo aiheen eikä jää räpiköimään siihen.

MENNEISYYS

Grust syntyi neljän sisaruksensa kanssa Venäjän itärajan tuntumassa vuonna 2011 perheelle, joka hankki elantonsa kasvattamalla karjaa. Kaikista pennuista kaavailtiin paimenkoiria, joten koiria totutettiin jo pienestä pitäen eläimiin ja maatalon ääniin. Muuten pentuikä oli rauhallinen ja pennut saivat telmiä keskenään emonsa valvovan silmän alla.
Luovutusiän lähentyessä pennuista katsottiin lupaavin, joka annettiin pentueen isän omistajalle osana astutusmaksua. Pennut eivät ihan ymmärtäneet minkä takia yhden siskon oli mentävä, mutta onneksi Zima-äiti selitti pennuille asian halki. Hiljakseen pennuista yksi toisensa jälkeen Grustia lukuunottamatta löysivät uuden kodin ja muuttivat uusiin koteihinsa. Uros kaipasi sisaruksiaan, mutta oli kuitenkin samalla iloinen siitä, että sai jäädä asumaan synnyinkotiinsa. Shepsky ei sitä itse tiennyt, mutta oli kuitenkin loppujenlopuksi osoittanut sisaruksiaan suurempaa potentiaalia ja sen vuoksi hänet oli päätetty pitää.
Vuotiaana Grustia alettiin toden teolla kouluttaa paimenkoiraksi. Nopeasti oppiva uros pärjäsi hienosti ja puolen vuoden jälkeen peruskoulutus olikin suoritettu. Grust pääsi harjoittelemaan tosi toimissa niin muutamalla lampaalla kuin karjallakin.

Shepskyn epäonneksi tämän ura paimenkoirana kuitenkin päättyi jo kolme vuotiaana. Grust törmäsi pieneen susilaumaan, jonka päämääränä oli viedä muutama lehmä ruoakseen. Uros sai kuitenkin puhuttua sudet lähtemään kertomalla, ettei hänen perheellään ollut muuta ja jokainen sorkkaeläin oli arvokas. Ei mennyt kuitenkaan kauaa, kun sama porukka palasi ja tällä kertaa ei puhuminen auttanut. Uros kävi pelottomana laumaansa uhkaavia susia vastaan saaden näin ensimmäiset arpensa. Isäntä oli onneksi kuullut tappelunäänet pihalle ja aseen haettuaan suuntasi tapahtumapaikalle auttaakseen koiraansa. Oli kuitenkin jo myöhäistä, kun mies saapui paikalle. Taistelun tiimellyksessä shepskyn jalka oli mennyt poikki ja koira oli muutenkin huonossa kunnossa kaikista haavoistaan. Isäntä ampui ilmaan säikäyttääkseen sudet tiehensä ja katsoessaan villien esi-isiensä perään uros tiesi, että inhoaisi näitä vielä kauan.
Grust vietiin oitis eläinlääkärille, jossa isäntä ilmoitti tylysti, ettei tällä ollut varaa pitää yhtään turhaa eläintä. Eläinlääkäri yritti vakuutella, että uros parantuisi kyllä, mutta isännän pää ei ollut käännettävissä. Grust jätettiin lääkärille toiveikkaana siitä, että tämä pääsisi pian takaisin kotiinsa. Samaan aikaan eläinlääkäri kuitenkin pisti adoptioilmoituksen nettiin. Uusi koti löytyi nopeasti Kiinasta ja pahimpien vammojen parannuttua shepsky lähetettiin matkaan, sillä loput kuntoutuksesta ja hoidosta suoritettaisiin uudessa kodissa.

Uros oli kauhuissaan muutoksesta, jonka syistä hän ei ymmärtänyt mitään. Paimenkoirasta tuli kuitenkin lopulta perhekoira nelihenkiselle perheelle. Perhe oli kiltti ja Grust sopeutuikin nopeasti kiintyessään erityisesti kahteen lapseen. Vuoden aikana koira kuntoutui entiselleen, mutta jäi kuitenkin ontumaan tavan vuoksi parantunutta jalkaansa.
Perheen lapset kuitenkin kasvoivat ja pian koira ei ollutkaan enää mitään muuta kuin ärsyke. Energisen käyttökoiran aika kävi nopeasti pitkäksi ja tämä ryhtyi tekemään tuhoja tappaakseen aikaa. Perhe ei valitettavasti osannut kitkeä käytöstä pois, sillä nämä eivät ymmärtäneet koirista juuri muuta kuin sen, että niitä piti vähän ulkoiluttaa ja ruokkia. Lopulta Grust päätyi jälleen adoptioon. Koti löytyi jälleen melko nopeasti ja tällä kertaa uroksen piti sopeutua vahtikoiraksi.
Uusi omistaja ei kuitenkaan ollut yhtään sen parempi ja shepsky vihasi tätä miestä heti alkuunsa. Grust teki kyllä parhaansa, mutta ei pystynyt luomaan sidettä uuteen ihmiseensä, joka vain ruokki ja juotti koiransa. Puolivuotta uros jaksoi olla toiveikas, mutta lopulta koiran mitta täyttyi. Yhtenä päivänä omistaja oli tapansa mukaan tuomassa vettä ja ruokaa, jolloin shepsky päästettiin hetkeksi irti pieneen aitaukseen. Isännän yllätykseksi Grust ei kuitenkaan jaloitellut vaan hyökkäsi. Uros kaatoi miehen maahan purressaan samalla tämän kättä ennen kuin karkasi avonaisesta portista. Koira juoksi pois kaupungista pysähtyessään vasta metsänreunassa.

Seuraavan puolen vuoden aikana shepsky kulki kohti itää oppiessaan samalla erehdyksen ja onnistumisen kautta metsästämään itselleen ruokaa. Grust kehitti taitoaan parhaansa mukaan eteenpäin. Lopulta koiran kuonon eteen avautui meri. Urokselle avautuva näky oli henkeä salpaava, mutta tämä piti kyllä huolen, ettei mennyt vahingossakaan liian lähelle rantaa. Pienestä pitäen koira oli inhonnut niin vettä kuin kastumistakin. Riskeistä huolimatta Grust päätti kokeilla onneaan pienessä rahtilaivassa, jonka määränpää oli sillä hetkellä tuntematon.
Koira jäi kiinni salamatkustuksesta, mutta miehistö ei kuitenkaan tehnyt tälle mitään huomattuaan, ettei vahinkoja ollut sattunut. Aikaisemmista kokemuksistaan huolimatta Grust oli kuitenkin ystävällinen ja ehkä kaulassa oleva panta pelasti koiran nahan märältä kohtalolta. Miehistö piti koirasta huolta aina siihen saakka, kunnes laiva oli maissa. Grust oli kyllä harkinnut laivakoiraksi jäämistä, mutta tämä ei pitänyt ollenkaan aaltojen keinutuksesta, joten uros poistui laivasta Nikahon satamakaupungissa.
Uros tutustui kaupunkiin ja huomasi pian pitävänsä majaa erään vanhemman naisen nurkilla. Naisen ja koiran välille syntyi eräänlainen sopimus; koira piti vahtia ja sai vastineeksi ruokaa sekä katon päänsä päälle. Järjestelystä huolimatta Grust kulki paljon ympäriinsä ja tutustui villikoiriin pikkuhiljaa. Muutaman kuukauden ajan järjestely toimi, kunnes vanha nainen menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen. Grust suri lyhytaikaista emäntäänsä päättäessään samalla, että jättäisi ihmiset lopullisesti rauhaan.

Uros poistui Nikahosta ja lähti kohti koirien paratiisia, josta oli kuullut. Grust törmäsikin nopeasti ohun suojelijaan, joka kertoi koiralle laumastaan. Kaksikko tuli hyvin toimeen ja uros päätti pyrkiä laumaan, jonka tavoitteet vastasivat tämän omia moraaleja. Shepsky hyväksyttiin mukaan laumaan ja miltei ensitöikseen tämä opetteli Kiru-han alkeet ennen kuin liittyi metsästysryhmään.



Grust sopeutui laumaan hyvin ja tapasi monenlaisia koiria vältellessään tietoisesti Ohussa asuvia susia. Välttely yltyi pian siihen, että shepsky pelkäsi susia jollain asteella. Uros kuljeskeli myös paljon ympäriinsä ja tapasi koiria Ohun ulkopuolelta, joista yksi oli Vivillai-niminen narttu, joka kiinnitti huomiota Grustin ontumiseen. Parantajan tekemän huomion ja hauteen myötä ontuminen on loppunut jo miltei kokonaan, kun shepsky kiinnittämällä kiinnitti tapaansa huomiota.
Japania ravisuttaneen raivotaudin myötä Grust kohosi metsästysryhmän johtoon osallistuttuaan laumansa hyvinvoinnin ylläpitämiseen huolehtiessaan parhaansa mukaan muista. Uros oli itsestään ylpeä ja hoitikin tehtäväänsä alusta alkaen kunnialla.

Kiertelyidensä aikana Grust tapasi myös Link-nimisen alppilaisen, joka onnistui persoonastaan huolimatta herättelemään uroksen mielenkiintoa. Eräänä onnettomana kertana syntyneet tunteet kuitenkin pääsivät irti, kun kaksikko törmäsi sattumalta Montussa. Riidan päätteeksi koirat päättivät, että olisi parempi pysytellä erossa.
Grust pyrki unohtamaan Linkin parhaansa mukaan keskittymällä muihin asioihin. Pian koira saikin varsinaisen päänvaivan, kun tämä törmäsi pitkästä aikaa suteen. Vanhat luulot olivat vahvoina, kun Najaar lyttäsi ja mollasi shepskyn täysin osoittamatta juurikaan ymmärrystä. Ohulaiselle oli kuiten tärkeää huomata, että kaikesta huolimatta he välttyivät fyysiseltä yhteenotolta. Ensimmäistä kohtaamista seurasi pian toinen, kun shepsky kohtasi Rozaliyan, joka onnistui herättämään uroksen luottamusta.
Sydäntalven aikana koiran elämä sai kuitenkin täysin uuden suunnan, kun tämä adoptoi soturittarien hylkäämän pennun. Kohakusta tuli Grustille tärkeä ja lähin omaa poikaa muistuttava, joka valitettavasti löi kiilaa shepskyn ja Linkin välille. Urokset kohtasivat jälleen ja tilanne räjähti käsiin, kun Link hyökkäsi Kohakun kimppuun. Shepskyn usko alppilaiseen mureni täysin, kun tämä ajoi toisen pois kieltäessään takaisin tulemisen.

Epäonni kuitenkin jatkui, kun Ohussa asustellut petturi kävi Grustin kimppuun pitäessään tätä tarpeeksi korkea-arvoisena. Petturi ei tiennyt, että shepsky oli Kohakun takia vaihtanut asemaansa metsästysryhmän komentajasta kouluttajaksi. Suurin shokki lieni kuitenkin se, että petturi oli susi; kaikki kasaantunut luotto mureni hetkessä ja palautti Grustin lähtöpisteeseen - ellei jopa kauemmaskin.
Toipuminen Masashin hyökkäyksestä ei ollut helppoa, mutta uroksen oli tehtävä se Kohakun takia. Nuoren pakotteen lisäksi Grust kohtasi jälleen Rozaliyan tulvan aikaan. Kohtaaminen oli shepskyn osalta aluksi kireän jännittynyt, mutta lopulta vanha luotto monarkialaista kohtaan nousi hallitsevaksi eikä tilanne edennyt pahaksi.

Ennen tulvaa Grust tapasi jälleen Vivillain, joka sai tavata myös Kohakun. Shepskyn yllätykseksi paimenkoira tiesi koirasuden äidin, Giimedinin. Uros kyselikin soturittaresta paljon ja lopulta myönsi haluavansa tavata tämän, sillä eihän hän ollut Kohakun biologinen isä.
Grust ei osannut odottaa, että kuluisi vain vajaa vuosi, kun hän saisi tavata mysteerisen nartun, joka oli luopunut pojastaan. Etelän tuhoa paenneiden vanavedessä naapurista saapui Giimedin, joka halusi tavata poikansa kaiken ajan jälkeen. Mullistuksen jälkimainingeissa Grust lähtee etsimään Linkiä ja löytääkin toisen uroksen. Helpotus on suunnaton ja kaiken anteeksiantaneena Grust kutsuu Linkin Ohuun, kun urokset viimeinkin puhuvat. Mullistusta seurasi myös toinen muutos, kun Katsuo pyysi pitkäaikaista ystäväänsä Ohun upseeriksi.

Kenties hieman yllättäenkin Grust löysi itsensä uusioperheestä, kun uros lupasi auttaa Davinaa esittämällä syntyvän pennun isää. Näin shepskyn elämään asteli toinen adoptiopentu: Priska. Priska ei ollut helpoimmasta päästä, mutta Grust kasvatti belgimixiä omanaan. Perheonnea kesti vain aikansa, kun Priska yllättäen katosi. Tyttärensä katoamisiltana Grust ja Davina tapaavat Katsuon, joka pyytää kaksikkoa ottamaan Ohun johtajuuden harteilleen. Ystävykset suostuvat. Katoamisia on Priskan lisäksi enemmänkin, eikä kenelläkään ole käsitystä tapahtumista.

SUKU & PERHE

EXTRA

⁑ Tunnuskappale(et): It's my life

⁑ Grustin nimi tulee venäjän kielestä ja tarkoittaa mielipahaa, surua ja/tai haikeutta.
⁑ Grust toimi metsästäjänä 2016-2017 ennen kuin yleni ryhmän komentajaksi 2017-2018 ajaksi.
⁑ Kohakun myötä Grust siirtyi kouluttajaksi 2018-2020, kunnes nousi upseeriksi 2020-2021.
⁑ Grust oli syyskuun 2016 hahmo.
⁑ 2016 gaalassa Grust oli sekä vuoden uros että laumalainen.
⁑ 2021 gaalassa Grust sai vuoden suhde -tittelin Davinan kanssa.

⁑ Hahmon hyväksyi Riikin 30.6.2016