Vieraskirja toimii viestiyhteytenä foorumin käyttäjien ja vierailijoiden välillä. Vieraskirjaan voi jättää linkinvaihtopyynnöt, kuulumiset, erilaiset kysymykset sekä palautetta roolipelistä.

Lauman johtajat: Davina & Grust
Lauman info

Lauman johtaja: Rakesh
Lauman info

Lauman johtaja: Sunata
Lauman info

Lauman johtaja: Higashi
Lauman info

Lauman johtaja: Nakano
Lauman info

Ryhmittymät ovat pelaajien perustamia, hahmojen yhteisöjä. Ne ovat pieniä laumoja, jotka kasvaessaan voivat muuttua sivulaumoiksi. Sivulaumoilla on ryhmittymiä suuremmat tavoitteet ja ne ovat jo vakiintuneempi osa roolipelin juonta.

Ali-kategoriat: Soturittaret, Kapinalliset, Hurmeen Hovi

Laumattomat ovat yleensä kotikoiria, laumasta häädettyjä, muuten eksyneitä, jotka eivät ole paikkaansa löytäneet tai vapaasta tahdostaan laumattomia.

Kaikki laumojen väliset ja koko Japania koskettavat, suuremmat juonet, niin nykyiset kuin osa menneistä, löytyvät täältä.

Ali-kategoria: Päättyneet juonet

Käynnissä olevat, tulevat sekä päättyneet eventit löydät täältä. Eventien topiceissa määritellään aina laumat, joita event koskee, kuten myös sen kesto ja tapahtumat, jotka ovat aktiivisina kyseisen ajanjakson ajan. Eventit ovat täysin vapaaehtoisia ja pelaajat voivat halutessaan käyttää eventin elementtejä osana pelejään.

Ali-kategoria: Päättyneet eventit

Hahmopörssissä voit etsiä hahmoillesi esimerkiksi sukulaisia, pidemmän mittakaavan juonikuvioita sekä asettaa tarjolle hahmollesi tulevat pennut. Hahmopörssin kautta voit myös tarjota muiden käyttöön suunnittelemiasi ulkoasuja.

Ali-kategoriat: Ryhmät, Pentuloota, Hahmostudio

Suuremman mittakaavan suunnitelmat, usein laumaa, ryhmittymää tai sukua koskevat suunnitelmat voidaan sijoittaa tänne. Roolipelin suunnittelussa voit esimerkiksi esitellä ryhmittymässä tai laumassa tapahtuvia, asemia tai muita kokonaisuuksia koskevia muutoksia.

Akitan ja Aomorin prefektuurien välissä lepää koskematon, suojeltu pyökkimetsä. Shirakami-sanchi on koti lukuisille eri lintulajeille ja nisäkkäille. Alue on rikas luonnoltaan ja täynnä henkeäsalpaavia nähtävyyksiä, kuten kolmiportaiset Anmon-vesiputoukset sekä vesistörikas retkeilyalue Juniko.

Metsäpalon jäljiltä Nihon-kanjonin kautta saavutettavissa oleva Gesshoku-tasanko ei ole koskaan palannut entiseen loistoonsa. Maa on karua, eikä riistakaan viihdy kuivalla ja kivikkoisella seudulla. Tasangolle johtavassa kanjonissa kulkee kapea joki, jonka varrelta löytyy muutamia hylättyä asuinrakennusta.

Towada on Honshun suurin kraatterijärvi ja se sijaitsee Aomorin ja Akitan prefektuurien rajalla. Järven vesi on makeaa ja hyvälaatuista sekä nykyiseltään ihmisten istutuksien myötä myös kalarikas. Turistien suosimasta järvestä voi parhaimmillaan pyydystää kirjolohia, kirsikkalohia, karppeja, ankeriaita sekä lukuisia muita, pienempiä kalalajeja.

Pitkä ja sokkeloinen luolasto on ainoa helposti saavutettava kulkureitti Chitani-laaksoon. Kalkintäytteinen, kylmä ja kostea luola on usein pidetty kaikin puolin luotaantyöntävänä. Aikanaan se toimi karhujen pesimä-alueena. Shikei Hanketsu pitää sisällään petollisia pudotuksia, huterasti kiinni olevia tippukiviä ja jäämistöjä ihmisten kaivuutöistä. Luolan hyvin tuntevat löytävät tiensä kuitenkin Chitani-laaksoon helposti.

Alue, joka toimi karhujen johtajan omana elinalueena. Chitani on erityisen hyvä metsästysmaa. Laakson toisella reunalla on korkeanurmista niittyä, jossa sijaitsee muutama suuri siirtolohkare ja muutama korkea lehtipuu. Niityn reunalta alkaa sekametsä. Mitä syvemmälle metsässä kulkee alkaa metsikkö selvästi muuttua havupitoisemmaksi. Chitanin metsässä on pieni lampi josta virtaa muutama (suurilta osin maanalainen) joki Towada-järvelle. Lammessa ja joessa elelee mm. lohia ja muita kaloja. Alueella on myös paljon kauriita ja muita riistaeläimiä.
Metsän ja niityn rajala sijaitsee myös Gakidoun linnoitus, Yousai.

Vuoristojen kätköihin piiloutuva, vehreä ja miltei keidasmainen laakso on vaikeasti saavutettavuutensa vuoksi säilynyt koskemattomana. Kaikista vaikeista reiteistä nimenomaan Shikei Hanketsu -luolaston kulkeva reitti on varmin ja matka on tunnettu vaarallisuudestaan huolimatta sen arvoiseksi. Chitanissa on erinomaiset metsästysmaat, riista viihtyy mainiosti suojaisassa lehdossaan, josta löytyy niin alavia niittyjä kuin seka- ja lehtimetsää. Chitanissa on myös pieni lampi, jonka osittain maanalaiset joet vievät Towada-järveen.
Metsän ja niityn rajalla kohoaa Yousai-linnoitus.

Hakkuumaa on enää kaukainen muisto niistä vuosista, kun ihmiset yrittivät rakentaa aikanaan kovin karhurikkaalle alueelle uutta kaupunkia. Silloin reviiriään tiiviisti puolustaneet karhut eivät perääntyneet ja jäljelle jäivät puoliksi alas hakattu metsä sekä metsän raivaamiseen käytetyt metsäkoneet. Tapahtumista on kulunut jo aikaa, jonka seurauksena metsä on alkanut kasvamaan uudelleen. Tämän myötä myös metsäkoneet ovat hiljalleen sammaloituneet. Hakkuumaiden lähettyvillä on Ogawara-järvi, jonka ympäristö on tiheästi asuttua.

Meren äärelle jo useita vuosikymmeniä sitten rakennettu, länsimaalaista arkkitehtuuria edustava linna on pitkälti eroosion ja kovien aikojen runtelema eikä siitä ole säilynyt paljoa. Yksi tumman kivilinnan torneista kuitenkin kohoaa meriusvan keskeltä jylhänä ja on kestänyt armottomassa ja karussa ympäristössä.
Tornin sisällä on useita kerroksia, joiden tilat ovat käytettävissä niin majoittumiseen, juhlintaan kuin kokoontumiseen.
Linnan ympäristö on talvisin karu, lunta on runsaasti ja meren viima pitää haahuilijat loitolla. Lämpimämpään vuodenaikaan tasaisen avoin maasto herää loistoon ja linnan pihamaalla kasvaa kaunis villiintynyt puutarha.

Futago-sola on kahden Ōu-vuoriston vuoren välinen sola. Alue tunnetaan hyvin koiraeläinten kesken Paratiisi-nimityksellä ja sen historiaan on kirjattu monia uhkia Akakabuto-karhusta tyranni Hougeniin. Ohun Suojelijat ovat pitäneet solaa tukikohtanaan useiden vuosikymmenien ajan säilyttäen sijainnin suojaisana ja turvallisena paikkana elää.
Ohun suojelijoiden tukikohta.

Vuorien välissä sijaitsee suuri laskeuma, joka muistuttaa pientä eksoottista paratiisia jopa talviseen vuodenaikaan. Notkossa ruoho ja kukat menestyvät vajoamassa sijaitsevan laakean lämpimän lähteen avulla sen nostaessa lämpöä ja kosteutta kasvillisuudelle.
Notkoon voi löytää vain äärimmäisen onnekas kulkija tai se joka on oppinut tuntemaan reitin salattuun paikkaan. Notkoon pystyy laskeutumaan kapeaa, kallionseinämää myötäilevää reittiä, joka on paikoin ajan saatossa murentunut. Vajoaman yläpuolelta voi löytää myös luolaston syvälle vuoren uumeniin.

Akitan ja Aomorin pohjoisen rajan läheisyydessä sijaitsee sammuneen tulivuoren syvä kraateri, joka on kesäaikaan hämmästyttävän kuuma ja kuiva paikka ansaitsen täten nimensä Helvetinkuoppana. Kraatteriin pudonneen on lähes mahdoton päästä ylös omin avuin ja juuri sen vuoksi Mutsun neljä valtiasta käyttivät sitä aikoinaan Mossin joukkojen vangitsemiseen. Helvetinkuoppaa ympäröivät ennen Mutsun valtiaille kuuluneet Hakkōda-vuoret ja runsaat metsästysmaat.

Tazawa-järvi on Akitan prefektuurissa sijaitseva Japanin syvin kraatterijärvi. Järven vesi on erittäin hapanta ja ainoa veden olosuhteita sietävä kalalaji on sitkeä seipi. Järven rannalla sijaitsee ihmisten asuttama kylä, jonka väestöstä merkittävä osa matkustaa töihin suurempiin kaupunkeihin.

Maanjäristyksen muovaama jyrkkä vesiputous laskeutuu alas vuorilta metsän pohjalle, peittäen sen hitaasti laajenevaan matalaan altaaseen, jonka virtaukset voivat olla arvaamattomat. Veden peittäessä suuri osa alueen kasvistosta, ovat vedestä jylhästi kohoavat puut katseen vangitseva näky. Solisevan putouksen taakse kätkeytyy suuri ja avoin luola.

Korkealla vuoristossa lähellä lumista vuorenhuippua sijaitsee havumetsän ympäröimä hylätty ja vanha, aikoinaan metsästäjille kuulunut mökki. Huoltamaton mökki kätkee sisälleen metsästäjien sinne jättämiä varusteita ja vanhan ajan patinaa. Syrjemmästä mökin pihamaalta voi löytää pienen kivisen alttarin, jonka äärellä moni on sanonut tunteneensa menehtyneiden läsnäoloa. Kesäisin ilma vuoristossa on viileää ja maa ohuen lumikerroksen peitossa.

Runsaan historian taisteluista omaava lehtimetsä muistetaan kenties parhaiten Madara-nimisen karhun hallitsemana reviirinä. Legendojen kukistettua karhut jäi lehtimetsä rauhaisaksi ja riistakylläiseksi alueeksi prefektuurin pohjoisosiin. Metsästä löytyy kokouspaikkana toiminut aukea, jonka keskeltä kohoaa suuri kallionlohkare. Maanjäristykset ovat muovanneet maata useita kertoja muodostaen pieniä railoja ja nostaen osan alueesta kohoumana ylemmäs.

Vanha ihmisten hylkäämä villiintynyt puutarha tarjoaa taatusti kauniin näyn monipuolisineen ja värikkäineen kukkineen alueella kulkijoille. Alueen keskellä on lumpeita kasvava pyöreän muotoinen lampi, jonka keskellä on saari, jossa kasvaa paljon erilaisia värikkäitä puutarhakasveja. Saarelle pääsee kulkemaan perinteikästä ja vanhaa punaista puusiltaa pitkin. Ympäröivässä ympäristössä löytyy paikoittain ihmisten unohtamia rakennuksia.
Kapinallisten tukikohta.

Kaukana ihmisten ulottuvista, hyvin syrjäisellä ja huonosti tunnetulla seudulla löytyy kuvankaunis kukkaniitty. Lähellä merenrantaa sijaitseva niitty on täynnä erilaisia värikkäitä villejä kukkia, joiden menestys alueella on inspiroiva näky kenelle tahansa matkalaiselle. Niittyä ympäröi ja samalla suojelee suurien koivujen ja vuorien muodostama vaikeasti läpäistävä muuri.

Sokkeloinen, kostea luolasto on petollinen kulkijoilleen. Hayachine-vuoristo on tunnettu matkakohde, jonne pääseminen on ihmisten rakennuttamien pitkospuiden ansiosta vaivatonta. Kuitenkin, korkealla Hayachinen vuoristossa sijaitseva luolasto on vaikeammin saavutettavissa. Luolasto on tunnettu petollista railoistaan, joita myös surmanloukuiksi kutsutaan sekä sana luolasta vapautuvista, haitallisista rikkikaasuista on levinnyt lähiseudulla asuvien tietoon. Luolastosta on löydettävissä myös joitain Kogan shinobeiksi tunnistettavia ruumiita. Luolaston sisällä virtaa pieni joki, joka vie kulkijan maanalaiselle lammelle.

Kogan shinobien uusi asuinpaikka ja reviiri kätkeytyy kauniiseen, useita vuosikymmeniä sitten koskemattomaksi jääneeseen kosteaan lehtimetsään, jonka paikoittain soinen maasto tekee lauman alueesta vaikeasti lähestyttävän. Puumajakylä on saanut nimensä metsän syövereihin kätkeytyvästä pelkistetystä asuinkeskittymästä, jossa vankkoihin paksurunkoisiin puihin ovat ihmiset aikoinaan rakentaneet puumajoja suojikseen.
Soinen maasto kätkee myös yllätyksensä. Osaava kulkija osaa erottaa suonsilmän, lammesta joka johtaa maanalaisiin käytäviin ja luoliin. Ihmisten ajoilta metsään on jäänyt myös pitkospuita jotka helpottavat myös maan varassa kulkemista.
Kogan shinobien tukikohta.

Vehreiden niittyjen ja vanhojen tammimetsien keskiössä kohoava Hachimantai on lumoavan kaunista seutua. Avaralla alueella, korkealla vuoren tietämillä on kirkas järvi, josta laskeva joki kulkee miltei koko prefektuurin halki. Vuoren helppokulkuisuus ja kiistämätön kauneus tuo mukanaan jonkin verran turismia, mutta aluetta asuttavat vaaralliset villisiat ovat usein kulkijalle suurempi uhka.

Pääasiallisesti kanervista koostuva, laaja niittyalue sijaitsee aavistuksen korkeammalla tasangolla. Kanervaniityn keskiössä on vanha, kookas kirsikkapuu, joka ei petä keväisin uskomattomalla väriloisteellaan. Niitty ei ole riistaeläinten suosima laidunalue vähäisen ravinnon vuoksi, mutta alueen kauneus ja seesteisyys ovat omiaan vetämään kulkijoita puoleensa.

Kanjoni on kuivuneen joen uurtama, jyrkkäseinäinen laakso, jossa kasvaa vain satunnaisia itsepintaisia puita. Kanjonin seutu on karua ja asumatonta, jonka suurin syy on kanjonin päässä sijaitseva, yhä aktiivinen tulivuori. Tulivuoren viimeisimmästä purkautumisesta on kulunut jo aikaa, mutta sen jäljet näkyvät yhä maastossa erikoisina maamuodostelmina. Ainoa reitti kanjoniin kulkee pohjoisesta, vuoriston loivinta rinnettä - muutoin pudotukset yltävät alueen ympäristössä parhaimmillaan satoihin metreihin.

Kitakami-joen varrella sijaitseva, suuri puistoalue suorastaan kukoistaa ihmisten istutuksien ansiosta. Kauneimmillaan puisto on keväisin, sillä alueelle on istutettu yhteensä yli 10 000 kirsikkapuuta, jotka takaavat loppukeväästä henkeäsalpaavan väriloisteen. Alue on kaunis ja hyvin pidetty myös muina vuodenaikoina. Puistossa on paljon muitakin erilaisia puita, kukkia ja muuta kasvillisuutta.

Ennen ydinonnettomuuksia lähellä Moriokan kaupunkia sijaitseva merivesiallas oli ihmisten suosima uimapaikka, mutta säteilyn pelossa ihmiset ovat hylänneet paikan. Kuumina kesinä merivesiallas on tyhjä vedestä, kuten myös laskuveden aikaan, jolloin pohjasta voi parhaimmillaan löytää erilaisia simpukoita ja äyriäisiä. Suolainen vesi palaa kuitenkin nousuveden aikaan.

Japanin suurin, tätä nykyä jo unohdettu lomakeskus rakennettiin yli kolmekymmentä vuotta sitten. Lomakeskus sijaitsee näyttävällä paikalla korkealla vuoristossa ja näkymät keskukselta avaraan laaksoon ovat upeat. Suuri keskus pitää sisällään museon, kylpylän, hotellin, huvipuiston, eläintarhan ja maanalaisen akvaarion. Hylätty rakennuskokonaisuus sai purkupäätöksen juuri mullistuksen aikoihin, mutta rauniot jäivät kriisin edessä koskemattomiksi.

Kallionjyrkänteet kattavat koko Iwaten prefektuurin merenrannat, jotka koostuvat nimensä mukaan jyrkistä kallioista, satamista ja suurista hiekkarannoista. Kalliokot pitävät sisällään myös lukuisia, pieniä luolastoja jotka tarjoavat rohkeimmille kiipeilijöille oivallisia suojapaikkoja. Jyrkänteet mahdollistavat upeat näkymät avomerelle, mutta alati kosteat kalliot ovat petollisia kokeneellekkin kulkijalle.

Yamadan niemimaalla, vaikeasti löydettävät katakombit ovat vuosikymmenien ajan tarjonneet karmivan suojan niin ihmisille kuin uteliaille eläimille. Ajan saatossa rappeutuneet katakombit ovat muuttuneet vaarallisemmiksi kulkea ja pääsy katakombien sisuksiin on mahdollista vain raolleen jääneen, sammaloituneen metallioven raosta.

Japanissa sijaitsee lukuisia metsiä, jotka ovat saaneet maineensa niihin kohdistuneiden itsemurha-aaltojen vuoksi. Vuosikymmenten ajan japanilaiset ovat kulkeneet Miyagin prefektuurin syrjäisään metsään päättämään maanpäällisen taipaleensa lukuisista eri syistä. Sielunnielijämetsänä tunnettua paikkaa pitää vallassaan hyytävä tunnelma metsää ympäröivän lähes alati vahvan sumupeittiin vuoksi. Vertahyytävää ilmapiiriä voimistaa metsän poikkeuksellinen hiljaisuus, sillä luonnon eläimetkin tuntuvat karttavan aluetta - ne, jotka löydetään, löydetään harvoin elävinä. Alueen huolellisen tutkimisenkaan jälkeen ei ole löydetty pitäviä syitä mystisissäkin olosuhteissa tapahtuneille kuolemille sallien metsän säilyttää maineensa kaiken yliluonnollisen alkulähteenä.

Zao-vuoriston yhteydessä sijaitsee yksi Japanin aktiivisista tulivuorista, kauniin nähtävyyden suoraan sydämeensä kraatterin sisälle luonut Okama. Kraatterin keskus on täyttynyt hämmästyttävän turkoosin värin omaksuneella vedellä tarjoten vuoristossa matkaajalle viihtyisän levähdyspaikan. Vuoristo Okaman ympärillä on petollista, täynnä vaarallisia kielekkeitä, jotka voivat yllättää varmajalkaisimmankin. Kasvustoltaan vuoristo on aromaista sekä vaatimatonta.

Funagata-vuoren taakse kätkeytyy pieni järvi, jonka vierelle on rakennettu vuosisatoja sitten suuri linnoitus palvelemaan Japanin sotaisia vuosia. Nykyisin hylätty ja raunioitunut linnoitus omaa kirjavan historian ja moni tuntee paikasta toinen toistaan synkempiä tarinoita. Tunnetuimpia lienee tarinat ihmisistä, jotka linnoitukseen muuttaessaan kohtasivat surmansa epätavallisissa tapaturmissa. Huhutaan, että linnoitukseen olisi asettunut vihamielisiä henkiä, jotka repivät sieluja irti ruumiista.

Metsän reunaan ja tasamaiden keskelle rakennutettiin aikoinaan suuri teurastamo, joka konkurssiin ajauduttuaan kohtasi tragedioita murhatapausten seurauksesta. Teurastamo hylättiin sen keräämän maineen vuoksi eivätkä ihmiset usein enää lähesty paikkaa kuin seikkailunhaluissaan. Synkkä ja kolkko rakennus on paikoin todella rapistunut, huonokuntoinen sekä äärimmäisen sokkeloinen, minkä vuoksi rakennukseen eksyminen ei ole lainkaan tavatonta. Vanhat raadot ja luut koristavat teurastamon pahanhajuisia työtiloja houkutellen paikalle toisinaan karhujakin.

Erittäin laajalle yltävä hiekkainen seutu on koitunut monen kulkijan kohtaloksi. Ilman vettä auringon polttava kuumuus kuivattaa kenet tahansa saaden näkemään kangastuksia ja muita harhanäkyjä. Hiekkaisten dyynien alle kätkeytyy maanalainen rakennus, jonka useat sisäänkäynnit pysyvät usein kätkettyinä tuulen kuljettaessa hiekkaa. Tiilistä kasattu rakennus on ainoa suojapaikka porottavalta kuumuudelta ja lisäksi sen sisältä löytyy pieni lähdevesipiste. Vain hyvin harvat ovat löytäneet maanalaisen suojan tai uskovat edes sen olemassaoloon. Riista on hiekkadyyneillä vähäistä, mutta onnekas voi nähdä vilauksen erilaisista liskoista ja pienjyrsijöistä.

Matsushiman rannikko koostuu useista satamista, joiden läheltä löytyy pieniä saaren kaltaisia alueita kauas merelle saakka. Suurempien saarien välille on rakennettu kuljettavia siltoja, jotka tekevät matkaamisesta vaivatonta. Matsushiman satamat ovat rauhallisia, kalarikkaita paikkoja joita ihmiset suosivat mielellään myös uimarantojen osalta. Rannikolta löytyy pieniä kallioita ja kauniita näköaloja.

Satama-alue majakoineen oli ennen ihmisten käytössä maisemanähtävyytenä ja yksityisenä satamana, mutta nykyisin alue on hiljentynyt väenpaljoudesta toimien Soturittarien asuinpaikkana ja reviirinä. Ihmisten jäljiltä satamaan ovat jääneet näiden betonisiin laitureihin sidotut veneet sekä pienlaivat, joita lauma hyödyntää majoittumisessa. Alueen vähäinen huolto näkyy villiintyneenä kasvillisuutena ja hitaana rapistumisena. Satamassa on muutamia pieniä rakennuksia, erilaisia kontteja sekä soutuveneitä. Keskellä satamaa sijaitsee Soturittarien kuningattaren puoliksi uponnut näyttävä jahtialus sekä kokoustilana toimiva vanha sotalaiva.
Sataman vankasti ansoitettu metsäkaistale tarjoaa riistaa merenherkkuihin kyllästyneille.
Soturittarien tukikohta.

Vuorenrinteeseen rakennettu temppelialue, josta on upeat näköalat alapuoliseen kaupunkiin. Ympäristö on vehreää ja alueen pienet temppelit ikään kuin hukkuvat runsaaseen puustoon. Konponchudo on alueen päätemppeli.

Kolme pyhää vuorta (Haguro, Gassan ja Yudono), joiden halki kulkee pyhiinvaellusreitti. Haguro-vuorella sijaitsee viisikerroksinen pagodi. Vuorten ympäristö on karuhko, jopa synkkä ja korkeiden puiden täyttämä.

Yli 300 vuotta vanhat punapuut ovat kasvaneet valtaviksi. Ilmastoltaan tämä punapuumetsä on hyvin kostea ja usvainen. Metsä on suojeltu ja historiallinen kohde. Metsästä löytyy pieniä rakennuksia, mutta myöskin todella vanhan ja suuren temppelin. Puut ovat sammaloituneet, samoin maasto rehevöitynyt ja metsästä löytyy pieniä kivikkoisia puroja, sekä muutamia pieniä lampia. Keskeltä metsää löytyy ikivanhojen, asuttavien lehtipuiden täyttämä lehto, mikä toimii Igan shinobien pääasiallisena kokoontumispaikkana.
Igan shinobien tukikohta.

Ukishima Inarin pyhättöalueella on lampi, jossa on noin 60 pienempää ja suurempaa saarta, jotka liikkuvat ympäri lampea riippuen tuulen tai veden liikkeistä. Suurimmalla, liikkumattomalla saarella sijaitsee Ukishima Inarin pyhättö. Lammessa ui lukuisia karppeja ja ympäristö on erittäin vehreää ja monipuolista.

Yamagatan prefektuuri on Japanin suurin kirsikoiden ja päärynien tuottaja. Tässä valtavassa hedelmätarhassa kasvatetaan edellä mainittujen hedelmien lisäksi viinirypäleitä, omenoita, persikoita, meloneja, persimoneja ja vesimeloneja.

Ympyrän muotoisen, kivistä rakennetun aidan taakse kätkeytyy korkea, näyttävä temppeli. Hylätyn, mutta hyväkuntoisen temppelin edustalle johtava polku on jo ajat sitten rehevöitynyt umpeen. Temppelin arkkitehtuuri poikkeaa melkoisesti muista alueen temppeleistä ja synkeä rakennelma on kaikin puolin luotaantyöntävä. Viimeistään temppelin sisätiloista löytyvät, jo osin ruostuneet ansarakennelmat, kidutusvälineet ja sota-aikaiset jäänteet kertovat, että temppelin tarkoitusperä tuskin oli perinteisellä tavalla pyhä.

Vuosikymmeniä vanha hautausmaa pitää sisällään lukuisia eri ratkaisuja menneiden muistamiseksi. Hautakivien virkaa toimittavat erilaiset metallista, puusta ja toisinaan jopa luista tehdyt ristit, junaraiteiden ratapölkyt ja muut, usein edesmenneen ammattiin viittaavia ratkaisuja. Nykyiseltään hautausmaa on kuitenkin hylätty ihmisten toimesta ja kasvillisuus on vallannut kallellaan olevia muistomerkkejä. Alueella on runsaasti pienempiä riistaeläimiä.

Kostea suomaa on kasvillisuudeltaan hyvin karu ja riisuttu. Avara maasto tarjoaa hyvät näkymät ympäristöön, mutta suurimmat vaarat ovat vaikeasti erotettavat suonsilmät, jotka toisinaan kätkeytyvät suokasvien sekaan petollisen hyvin. Turvallisesti alueella kykenee kulkemaan kuitenkin alueen halki kulkevien pitkospuureittien välityksellä.

Turvapaikka on metsän siimekseen hylätty, 4. kerroksinen rakennus jonka ulkopintaa verhoilee graffitit ja kasvusto. Rakennuksen ylimmät kerrokset ovat asuttamattomia, alimpiin kerroksiin sisäänkäynti rakennuksen sisällä on tukittu, jolloin ainoat sisäänkäynnit ovat kaksi maanalaista tunnelia. Niiden sisäänkäynnit sijaitsevat n. kilometrin päässä Turvapaikasta ja ne on tarkasti piilotettu. Alimmat kerrokset, itse Turvapaikka, toimi aiemmin Kapinallisten tukikohtana. Parin kilometrin päässä alueesta on suojaisen sijainnin ansiosta vähällä käytöllä olevat kuumat lähteet, joita paikalliset käyttävät erityisesti parantamistarkoitukseen. Lähteiden omistajuudesta saattaa joutua taistelemaan apinoiden kanssa.

Susien Monarkian kokoontumispaikkana sekä keskeisenä asuinympäristönä toimii Niigatassa Watatsumi-jō, joka tunnetaan myös nimellä Vesitemppeli. Nimensä paikka saa laajasta vesipuutarhasta, jonka ihmiset ovat jättäneet temppeleineen luonnon armoille jo kauan ennen Monarkian saapumista alueelle. Temppelimäiset rakennukset yhdistyvät toisiinsa pienillä silloilla ja niiltä alas kurkistaessa voi ihastella vihreän sävyn omaksunutta vettä jossa pujottelevat ihmisten veteen istuttamat kirjavat karpit.
Alfan asuinpaikkana sekä kokoustilana pidetään vesistön keskellä sijaitsevaa suurta temppelirakennusta.
Susien Monarkian tukikohta.

Myōkō-vuori on lähes 2500 metriä korkea yhä aktiivinen kerrostulivuori lähellä Nagano-prefektuurin pohjoista rajaa. Vuori on suosittu kylpylä- sekä laskettelukohde näyttävien maisemien ja kuumien lähteiden ansiosta. Vuoren juurella lähteitä on runsaasti, mikä tarjoaa reviirillä liikkuville susille oivan paikan rentoutumiselle sekä ajanvietolle. Talvisin vuoren rinteet kuorruttuvat runsaasta määrästä lunta tehden alueesta vaikeasti kuljettavan.

Niigatan lehtimetsä on täynnä alppiruusuja, vaahteroita, japaninpunamäntyjä sekä erilaisia viherkasveja. Syksyisin paikan värjää näyttävä ruska, joka sinnittelee pitkälle ensi lumisateisiin saakka. Metsän keskeltä voi löytää ihmisten hylkäämän teeseremonioita varten tehdyn pyhättömäisen rakennuksen.

Naena-no-taki eli Naena-putoukset sijaitsevat Niigatan ja Naganon prefektuurien yhteisellä rajalla. Korkeat putoukset pitävät virratessaan alati jylisevää ääntä, jota monet paikassa vierailevat vertaisivat maanjäristyksiin. Putousten ympäristö on suurten kivien, sekä kalliomuodostelmien rikastuttamaa. Vihreä rehevä metsä tarjoaa paikalle sen omaa yksityisyyttä. Lisäksi alueelta voi pyytää runsaita kalasaaliita.

Shinano-joki virtaa Naganon prefektuurista aina Niigataan saakka ja onkin Japanin pisin joki. Niigatasta joki jatkaa aina Japaninmereen saakka ja lähempänä merta joen ympäristö muuttuu petollisen soiseksi. Usein keväisin Shinano joella on taipumusta tulvia ja aiheuttaa täten päänvaivaa alueen asukeille.
Kegg'lunereiden reviiri sijaitsee Shinano-joen haarautumiskohdassa.

Niigatan prefektuuri on kuuluisa kuumista lähteistään ja suurin alue niistä kattoo yli kaksikymmentä erillistä lähdettä. Lähteitä voi löytää niin metsän siimeksestä, vuoristosta kuin läheltä merellistä maisemaakin. Kuumat lähteet ovat suosittuja villikoirien ja susien keskuudessa niiden lihaksia hoitavan ja rentouttavan vaikutuksen vuoksi.

Japanin läntisellä reunalla voi vuorten takaa löytää lämpimän veden kyllästämän laguunin. Jos vitivalkoinen hiekka ja rantaa reunustavat suuret kalliot, sekä aaltojen kovertamat luolat eivät tarjoa riittävästi virikettä voi itsevarma uimari polskia rannalta suoraan Japaninmereen saakka. Kallioiden päällä kasvaa monenlaisia kasveja sekä hyödyllisiä yrttejä. Rannalta on vain muutaman kymmenen kilometrin uintimatka Sado nimiselle saarelle.

Sado-saari sijaitsee Japaninmerellä ja kuuluu osana Niigatan prefektuuriin. Saarella on kaksi korkeaa vuorijonoa sekä kaksi suurta jokea. Alueeseen kuuluu myös tiheitä metsiköitä sekä saaren itäiseltä puolelta löytyvä Kamo-järvi. Järveen virtaa nykyisin suolainen merivesi, mikä on tehnyt sen kuuluisaksi ostereistaan.

Vanha ja hylätty, noin kahdeksan rakennuksen suuruinen kylä. Kylän pienet mökit on rakennettu puusta, ja ne ovat päässeet metsittymään vuosien kuluessa, mutta suurin osa on vielä koirien asuttavassa kunnossa. Suurin rakennuksista sijaitsee hieman ylempänä muista ja johtaja asuttaa sitä. Rakennukseen ei ole luvatta muilla asiaa. Kylän muut mökit ovat laumalaisten vapaassa käytössä.

Kylä sijaitsee suurella vuoren tasanteella, näkymättömissä muulta maailmalta. Sitä ympäröi vuoren loivaa rinnettä korkealle yltävä sekametsä, eikä paikalle johda montaa polkua. Kylän läpi kulkee kapea vuorelta laskeva puro, joka alkaa ylempää Kristallilammesta. Puron yli voi helposti kahlata, tai vaihtoehtoisesti kulkea pientä sammaleista kivisiltaa pitkin.
Alppien vartijoiden tukikohta.

Tōhokun maanjäristys turmeli ydinvoimalan vuonna 2011. Onnettomuuden jälkeen voimala jäi käyttämättömäksi raunioksi sen lähiympäristö on eristetty verkkoaidalla. Kymmenen kilometrin säteellä ydinvoimalasta alue on asumatonta ja rehevöitynyttä. Ydinvoimalan käytöstä poistamiseen johtaneen onnettomuuden jälkeisen, vähäisen säteilyn tuomat haittavaikutukset eivät juurikaan vaikuttaneet luontoon sen ympärillä.

Inawashiron kaupungin lähettyvillä sijaitsee kolme, suurta vuorta, joiden lähettyvillä virtaava joki laskee Inawashiro nimiseen järveen. Järven ympäristössä kulkee lukuisia luontopolkuja ja alue on yleisesti suosittu esimerkiksi harvinaisten lintujen bongaamisessa. Seudulla on runsasti asutusta, mutta erämaa Inawashiron luontorikas ympäristö takaa myös paljon riistaa.

Ydinvoimaloiden tuhojen aikana koko Japanissa järisi niin, että Fukuishiman ja Gunman rajalla oleva hiihtokesksen vuoristo halkesi. Pidemmän aikaa kyseenalaistettu hiihtokeskus joutui sulkemaan ovensa onnettomuuden jälkeen. Hiihtokeskus jätti jälkeensä mökkejä, huviloita, laskettelurinteitä sekä gondolihissin. Gondolihissi kulkee korkealle vuorelle ja kopilliset hissit jäivät roikkumaan vaijereille. Osa näistä hisseistä on täysin ulottumattomissa, mutta hissin alku ja loppupäässä voi hyvin päästä tutkimaan kyseisiä hissejä. Laskettelurinnettä ylläpidettiin tekolumella, joten sen sulaessa mäellä ei paljoa lunta näy, kuin vasta keskitalvella lämpötilan laskiessa alle -15 astetta.

Tuhopolttoyrityksen aiheuttama tulipalo vaurioitti historiallista kirkkoa monia vuosia sitten. Kunnostustyöt aloitettiin historiallisen kirkon suojelemiseksi, mutta työt jäivät kesken taloudellisten haasteiden edessä. Historiallinen kirkko jäi sille sijoilleen ja sen ympärillä on yhä joitakin rakennustelineitä. Kirkon ympärillä on pieni hautausmaa sekä muinaisia patsaita.

Mullistuksen jälkeen kahden koiran perustama illanviettopaikka jäi sille tielleen, mutta mikään ei estänyt kaksikkoa perustamasta baaria uudelleen. Nykyinen Monttu ei juuri paljoa poikkea edellisestä, sillä tiloina toimii edelleen eräänlainen viinikellari.

Monttu kattaa viinikellarin maanalaiset tilat, jossa kaikki voivat - laumaan katsomatta - viettää vapaa-aikaansa aina auringon laskettua. Montussa vallitsee aina letkeä tunnelma ja mukaan menoon mahtuu monenlaista kulkijaa! Montun isäntäväki pitää tarkoin huolen, että paikan maine säilyy, siksi asiakkaita palvellaan aina parhaimman mukaan.

Okhartin reviiri on itse isäntänsä mukaan nimetty maakaistale, jonka tarkka sijainti on Fukushiman prefektuurin eteläisessä osassa. Japania koettelevat ydinonnettomuudet pakottivat Okhartin siirtymään pohjoisemmaksi, mutta alueeksi ei kuitenkaan kelvannut mikä tahansa miljöö. Nykyisen reviirin alue ja sen maasto jäljittelee pitkälti entistä reviiriä. Alueella on vuoristoista sekä mahtavia eroavaisuuksia maanpinnan korkeudessa. Tottumaton kulkija eksyy helposti sankkapuiseen metsään, joka on ihanteellista reviirin keskittymässä sijaitsevalle tukikohdalle.
Keskeltä viiden kilometrin reviiriä löytyy hylätty farmikokonaisuus, joka on kokenut kovia ajan hampaissa. Kaikki farmille kuuluvat rakennukset ovat palaneet maantasalle jättäen jälkeensä pelkät kiviset perustukset, harmaantunutta varastorakennusta, vanhaa kanahäkkiä, kivikaivoa sekä ulkohuussia lukuunottamatta. Matala ja pitkän mallinen rakennus nojaa vinoon, mutta pitää sadetta sitkeästi. Varasto on sisältä jaettu näennäisesti huoneisiin, jossa ihmisten tavarat ovat lajiteltu puolivillaisesti. Yksi huoneista on polttopuille, yksi työkaluille. Isoin tila on lähes kattoonsa saakka täynnä rojua. Sisäänkäynti varastoon tapahtuu kätketystä reiästä.

Rajat alueen ympärillä ovat tarkasti hajumerkitty.

Muualle Japaniin, esimerkiksi Hokkaidon prefektuuriin sijoittuvat pelit.

Pelit, jotka eivät tapahdu Japanissa.

Yksinpeli pelataan yhden pelaajan toimesta usein vain omia hahmoja hyödyntäen. Tarvittaessa ja erikseen sovittaessa myös NPC ja muiden pelaajien hahmoja voi esiintyä osana peliä.
Yksinpelit voivat kertoa esimerkiksi tarinan hahmon menneisyydestä tai muusta tärkeästä tapahtumasta.