Davina

Arbeiten Dinzdinz
Kutsumanimi: Davina
Nimestä: Davina on muunnos nimestä David, joka tarkoittaa rakastettua, "beloved"

Sukupuoli: narttu
Ikä: aikuinen

Laji: koira
Rotu: belgianpaimenkoira tervueren

Lauma: Ohun suojelijat
Asema: johtajatar


Varmasti jokainen ohussa tuntee tuoreen johtajattaren. Jo ennen johtajuutta narttu oli varsin tunnettu, sillä hän ei pitänyt matalaa profiilia. Belgianpaimen on helposti lähestyttävä ja avulias, mutta jättää rähisijät ja muutkin huonosti käyttäytyvät omaan arvoonsa. Davinalla on korkea työmoraali, mitä hän koettaa häikäilemättömästi tuputtaa muillekin, sietämättä juurikaan turhaa notkumista. Muualla Japanissa Davina on tuntematon kasvo yksittäisiä kohtaamisia laskematta etenkin laumattomien kanssa.


- muokkauksessa

Emä: tuntematon
Isä: tuntematon
Sisarukset: samassa pentueessa 4 veljeä ja 2 siskoa

Serkku: Grim

Puoliso:
Pennut: Priska (i. Rustler), kolme npc:tä (i. Hierro)




Ketteryys 3/5
Puruvoima 3/5
Lihasvoima 2/5
Nopeus 5/5
Hyppyvoima 2/5

Kestävyys 2/5
Kivunsieto 3/5
Älykkyys 4/5
Puissa liikkuminen 0/5
Uimataito 3/5

Davinalta löytyy palveluskoiran älykkyyttä, hän on suhteellisen ketterä ja erityisen nopea. Belgianpaimen hyödyntää mielellään ihmisen luona opittuja taitoja ja osaakin soveltaa niitä luonnossa. Hänellä on erityisen tarkka hajuaisti, johon hänen työnsä pommikoirana perustuikin, minkä vuoksi narttu on hyvä jäljestäjä. Pommikoirankoulutukseen ei kuitenkaan riittänyt pelkästään nenänkäyttö, vaan Davina opetettiin ihmisen toimesta suojelemaan ja hyökkäämään, mikä on auttanut luonnossa taistelutaitojen kartuttamiseen. Erityisesti alkuun Davinan taistelu ei vastannut villikoirien tasoa, mutta nopea oppinen narttu pääsi nopeasti jyvälle, osaten soveltaa aikaisempia oppejaan.

Kiru-Ha 3/5
Osaa iskun hyvin siihen nähden, että ei ole edes vielä täyttä vuotta sitä harjoittanut. Davinan tavoitteena on kuitenkin oppia Kiru-Ha erinomaisesti vuosien mittaan, mutta työtä on vielä paljon jäljellä.

59 cm || n. 23 kg
Davina on rodunomainen, terveluustoinen tervueren. Yleiskuvaltaan hyvä ryhtinen ja mittasuhteiltaan neliömäinen. Nartun pää on tavanomainen vähäisellä otsapenkereellä ja pitkällä puikkonokalla. Silmät ovat hieman mantelinmuotoiset, aavistuksen vinossa ja väriltään harmahtavan sinivihreät. Pigmentti on musta. Pystykaulaisella ja suoraselkäisellä Davivalla häntä ylettyy melkein maahan saakka. Häntä riippuukin usein alaspäin, vaan pään kaartuessa hieman ylös. Liikkeeseen lähdettyä häntä nousee kuitenkin vaakatasoon hieman kaarelle. Jalat ovat vahvat ja kintereet hyvin kulmautuneet. Ilman muhkeaa turkkiaan narttu olisikin erityisen jäntevän ja sporttisen näköinen silkasta liikkumisen ilosta treenautuneiden lihaksiensa kanssa. Lihaksisto kuitenkin peittyy paksun kaksikerroksisen turkin alle, eikä Davina näin ollen äkkiseltään kokemattoman silmissä vaikuta laisinkaan treenatulta. Tervuerenin turkki on pääosin pitkää, etenkin kaulassa, housuissa ja hännässä. Peitinkarva on laadultaan tiivistä, mutta pehmeää. Aluskarva on villamaista ja erinomainen suoja pakkasilta.

Väritykseltään Davina on aavistuksen huonommin tunnistettavissa tervuereniksi, jotka usein mielletään punaruskeiksi. Davina on pääväriltään harmaa, hopeisine kuin ruskeinekin vivahteineen. Selän- kuin hännänkin päällä, niskaa unohtamatta väri on tummempaa ja vaalenee miltein valkoiseksi vatsalle suunnattaessa. Jalat ovatkin lähes tulkoon kokonaan valkoiset. Hyvin tumman harmaa, melkein musta väri muodostaa Davinan kasvoille maskin, joka alkaa korvista, jatkuu silmien kautta poskille ja kuonoon. Otsa ja kuonon päällinen ovat kuitenkin vaaleanharmaat.

Davinan kaikessa tekemisessä näkyy hänen loputon energisyytensä ja auttamisen halunsa. Narttu ei malta pysyä aloillaan, vaan janoaa tekemistä, haluten kehittää ympärillään olevia asioita. Kuriin ja järjestykseen tykästynyt Davina pyrkii houkuttelemaan ympärillään olevat laiskuritkin työntouhuun, onhan hänelle erityisen tärkeää, että jokainen osallistuu parhaansa mukaan taitojensa puitteissa lauman yhteiseksi hyväksi. Vaikka belgianpaimenen ura villikoiralauman jäsenenä onkin lyhyt, hän on kiinnostunut ja valmis tekemään uhrauksia pitääkseen Ohun suojelijat hyvässä maineessa sekä vakaalla pohjalla. Davina suhtautuu asioihin muutenkin suurella intohimolla ja antaa kaikkensa arvostamilleen asioille. Toisinaan Davina saattaa heittäytyä järjestyksen ja kurin suhteen neuroottisen puoleiseksi, jos näkee liikaa kaaosta ympärillään. Organisointi kuin rutiinien kehittäminen ovatkin suorastaan sydämen asia nartulle. Räikeä sääntöjen rikkominen onkin Davinalle suoranainen kauhistus, eikä tervueren pelkää puuttua vääriksi kokemiinsa asioihin. Rohkeaksi soturiksi muovaantunut ihmisten kasvatti viihtyy seurassa ja kaipaakin ympärilleen paljon ystäviä kuin hyvän päivän tuttujakin, joidenka seuraan voi lyöttäytyä että yksinäisyys ei vahingossakaan pääse vaivaamaan. Narttu on lojaali ja valmis auttamaan hädässä olevaa, mutta omaan henkeensä hän vetää rajan. Tokikaan Davina ei tunnusta ääneen, että hänelle oma henki merkitsee enemmän kuin kenenkään muun, vaikka eihän se harvinainen ajatustapa olekaan. Silkka hengissä pysymisen vietti onkin pitänyt Davinan elossa päädyttyään villiksi Japanin metsiin. Paimenkoira ei kuitenkaan usko selviämisvietin musertavan hänen oikeudenmukaisuuttaan. Davina osaa erottaa hyvin oikean ja väärän, ollen harvoin kenenkään tappamisen kannalla, eikä välttämättä itse tekoon pystyisikään kuin äärimmäisessä pakkotilanteessa.

Objektiivisesti asioita tarkasteleva Davina on useimmiten lempeä ja hänelle useimpien on helppo tulla puhumaan asiasta kuin asiasta. Turhaan nössöilyyn narttu ei sorru, vaan on jämerä ja ehkä jopa toisten mielestä karismaattiseksi kuvailtava. Aktiivisuudestaan huolimatta paimenkoira kykenee olemaan rauhallinen tärkeiden asioiden tiimoilta, eikä hötkyile suotta päätöksien kanssa. Hän haluaa pohtia oikeaa ratkaisua monelta kantilta ja olla täysin varma, ennen kuin laukoo mielipiteitään esille. Davina sortuu äärimmäisen harvoin rähinöintiin ja suun soittamiseen, hänestä sellainen on silkkaa ajan tuhlausta. Turhat kahnaukset vähenisivät heti, jos kaikki osaisivat olla irvistelemättä ilman kunnollista syytä. Useimmiten Davina ohittaa olan kohautuksella murisijat, hermon ollessa kireällä saattaa jopa hieman pähistä ja valittaa nykynuorista. Narttu ei kuitenkaan tosissaan nuorempia paheksu, vaan uskoo tuleviin sukupolviin ja toivoo niin kurin kuin rakkaudenkin täyteisen kasvatuksen tekevän pennuista tulevaisuuden johtajia. Vaikka pentujen näkeminenkin jo tuo kipeitä muistoja mieleen, ei Davina voi olla rakastamatta jo vieraankin mukuloita. Hoivaviettinen belgianpaimen tykkää tarinoida pennuille ajoistaan pommikoirana ja hieman isommat lapset saavatkin kuulla aavistuksen väritettyjä versioita, jotka saattavat mennä jännittäviksi. Vaikka Davina saattaakin hieman liioitella tarinankerronnassa, ei hänellä muuten ole tarvetta valehteluun. Tokihan kaikki joskus ainakin valkoisen valheen laskee vesille, mutta Davina pysyttelee rehellisenä ellei ole tehnyt päätöstä, että huijaaminen on pitkällä tähtäimellä parempi vaihtoehto.

Huumorintajuiseksikin kehtaa Davinaa kutsua. Nartun jutut saattavat liukua hieman pimeämmällekin puolelle satunnaisesti oikein hyvässä seurassa, mutta puolituttujen kanssa belgianpaimen pyrkii pitämään kielensä kurissa. Harvoin Davinalla menee tunteisiin ikävämmätkään tuhahdukset, sillä vaikka hän onkin sangen hektinen touhottaja, kärsivällisyyttä löytyy tarpeen vaatiessa riittävästi. Pinnaa riittää, mutta sen venyttäminen poikki napsahtamiseen saakka ei ehkä ole viisain teko. Tervueren ei säästele sanojaan tai voimiaan suututtuaan kunnolla pyrkiessään antamaan ärsyttäjälleen kunnon selkäsaunan käytöstapojen palauttamiseksi. Davina taipuukin hieman pitkävihaisuuteen eikä unohda, mutta vilpitön anteeksipyyntö on hänelle arvokas asia ja usein suostuukin sen myötä sopuun. Loukkaantuneenakin belgialainen osaa käyttäytyä hyvin jos vain on pakko, vaikka tietynlaista kylmyyttä hänen onkin vaikea peitellä. Mieluiten Davina kuitenkin näyttää vihamielisyytensä jos vain mahdollista, ihan vain muistuttaakseen suututtajaansa ikävistä teoista. Harva kykenee belgianpaimenta pompottelemaan mielensä mukaan, vaikka narttu onkin sangen miellyttämisenhaluinen. Ihmisen koirana kasvanut Davina on aika paljonkin mukavuudenhaluisempi kuin ääneen myöntääkään. Pehmeällä pedillä, lämpimässä tuvassa elänyt koira ei ole tyytyväinen kylmiin luoliin ja sen vuoksi onkin saattanut sortua pienoiseen dyykkaukseen tai ihmisiltä varasteluun lämmikkeitä etsiessään. Tokikin Davinan sopeutumiskyky on avuksi, mihin hän onkin saanut turvautua vaiherikkaan viimeisimmän vuotensa aikana monesti.

Davinan matka alkoi Saksasta, käyttökoiria kasvattavasta kennelistä. Käyttövalion arvonimeä kantava narttu synnytti Davinan lisäksi viisi muuta pentua, joiden tulevaisuudelta kasvattajat toivoivatkin paljon. Davina myytiin luovutusikäisenä asevoimille Itävaltaan ja koulutus pommikoiraksi alkoi. Oppivaisen ja rohkean belgianpaimenkoiran kanssa koulutukseen ei liittynyt ongelmia. Davina rakastikin omistajaansa, joka koulutti häntä rajattomasti, ollen valmis tekemään mitä vain miehen hyväksi. Davina päätyi työskentelemään lentokentälle, missä touhuaminen oli mielekästä. Kaikin puolin onnellista työkoiran elämää viettänyt Davina nautti arjesta omistajansa perheen kanssa. Perheen kaksi alle kymmenvuotiasta lasta olivat tervuerenin parhaita ystäviä ja nartun elämä olikin ainakin hänen omasta mielestään täydellistä. Davinan ollessa hieman vajaa neljävuotias, pääsi hän isäntänsä kanssa matkalle Japaniin. Lentokoneessakin belgianpaimen pärjäsi loistavasti, eikä Japaniin saavuttuakaan ollut ongelmia, vaan narttu nautti täysin lomamatkasta, vaikka hänen tekikin mieli hieman lentokentällä alkaa työntouhuun ja päästä tarkastamaan matkalaukkuja räjähteiden varalta.

Lomamatka kuitenkin sai kurjan lopun, kun Davina omistajansa kanssa joutuivat auto-onnettomuuteen. Itse Davinaan ei sattunut pahemmin matkustettuaan häkissä takakontissa, mutta nokkakolari oli kohtalokkaampi omistajalle. Tajuton mies kiikutettiin sairaalaan, kun taas Davina joutui koiratarhalle odottamaan kohtaloaan: tulisiko isäntä hakemaan hänet vai jäisikö hän sinne ikuisiksi ajoiksi? Epätietoisuus ja pelot alkoivat vaivata belgialaista pahemman kerran, minkä vuoksi narttu käyttäytyi tarhan työntekijöitä kohtaan aggressiivisesti, minkä vuoksi ihmiset eivät mielellään koiraan koskeneet. Viereisessä häkissä jo pitkään asustaneen thai ridgeback uroksen tarinat eivät laisinkaan helpottaneet Davinan oloa. Uros saikin hänet houkuteltua pakomatkalle, minkä he suunnittelivat yhdessä, eikä Davinan tarvinnut olla vankina kuin muutama päivä. Neuvokas, hyvin koulutettu belgianpaimen pääsi karkuun omasta häkistään ruokinta-aikaan, saaden avattua uroksen häkin vipulukon hetkessä. Suuremmin tarhalla ei turvatoimia ollut, minkä vuoksi siitä kaksikon oli helppo rynnistää vapauteen. Kaupungin laidalta pääsi turvallisesti metsään, mistä kukaan ei edes lähtenyt etsimään heitä. Kahdella koiralla ei ollut merkitystä tarhan pitäjille. Toisen omistaja makasi sairaalassa, kun toisella ei ollut omistajaa laisinkaan, mitä suotta tuhlaamaan resursseja sellaisiin.

Davina ja thai ridgeback matkasivat Japanin villiin luontoon, jossa he oppivat villikoirista ja näiden laumoista. Uros olikin tiennyt asioista jo jonkin verran, minkä vuoksi villikoiralaumat eivät tulleet paon jälkeen täytenä yllätyksenä tervuerenille. Yhdessä kulkeminen alkoi luoda tunteita kaksikon välille ja pian Davina huomasi olevansa kantavana. Hän oli tavannut erään koiran ruoanmetsästysreissullaan, joka omasi parantajan taitoja ja osasi vahvistaa raskauden. Lähdettyään luolalle, jota hän ja thai ridgeback asuttivat, oli Davina melkoisen innoissaan heidän saadessaan perheenlisäystä. Uros ei kuitenkaan ottanut asiaa aivan niin hyvin kuin belgianpaimen oli olettanut. Tapahtui aivan päinvastoin ja uros katosi kuin tuhka tuuleen, ilmoittaen ettei kaivannut ulisevia räkänokkia elämäänsä. Davina jäi yksin luonnon armoille. Peloissaan ja surullisena narttu kuitenkin päätti selvitä, sillä omistajaansa hänellä ei ollut vara lähteä etsimään. Kaupungissa yksin käyskentelevä koira vangittaisiin alta aikayksikön, eikä hänellä ollut pienintäkään hinkua joutua häkkiin uudemman kerran. Davina lähti etsimään parin päivän surkuttelun jälkeen villikoiraa, joka oli hänen raskautensa vahvistanutkin ja onnekseen löysikin toisen nartun. Davina sai jäädä laumattomana eläneen koiran luokse.

Pennut syntyivät ja Davina rakasti jokaista kolmea ehdoitta. Belgianpaimen oli oppinut kulkemaan jo villinä, eikä ollut täysin eksyksissä. Hän tiesi viipyneenänsä liian kauan jo villikoiran hoiteissa, sillä parantajan puoliso ei osannut pitää tunteitaan enää piilossa. Davina kiitti pariskuntaa kaikesta ja lähti kantamaan pariviikkoisia pentujaan metsästä löytämässään korissa takaisin luolaan, jossa pennut olivat saaneet alkunsakin. Kokemattomalle pentujen hoitaminen alkoi olla raskasta yksin, kun ruokaakaan ei tarjoiltu suoraan kuppiin tai ollut omaa sohvaa lämpimässä tuvassa mihin kellahtaa. Laihtuneena ja surkeana Davina kuitenkin suoritti velvollisuutensa, vaikka oli tuupertua silkkaa väsymystään hankeen oltuaan etsimässä ruokaa, mitä ei ollut turhan paljon tarjolla talvipakkasilla. Davina kun ei osannut saalistaa juurikaan, vaan eli lähinnä kaikilla mahdollisilla tähteillä mitä löysi. Pelastus kuitenkin saapui. Asharakiksi esittäytynyt uros auttoi Davinan takaisin luolalleen ja väsyneenä, heikkona hetkenä, sokeasti vieraaseen luottaen Davina antoi pentunsa orpojen pelastajan mukaan. Davina tiesi ettei selviäisi talvesta, jos hänen täytyi ruokkia vielä viikkokin luovutusikää lähestyviä pentujaan ja se koituisi myös jälkikasvun kuolemaksi.

Siitäkin huolimatta, että Davina tiesi tehneensä oikein luopuessaan pennuista, jotka saisivat hyvän elämän Asharakin luona, oli narttu sydänsuruinen. Hän ei tahtonut jäädä enää samaan pieneen luolaan, vaan lähti vaeltamaan. Onnekseen Davina löysi ensimmäisenä Ohun suojelijoiden rajalle, missä kuitenkin vartijat pysäyttivät hänet. Narttu ei ollut koskaan haaveillut laumaelämästä, mutta tässä tilanteessa se kuulosti huomattavasti paremmalle kuin jäädä yksin. Belgianpaimen pyysikin saada tavata johtajan ja liittyi sitä myöten laumaan. Davina ei olisi uskonut, että hänen luonteensa pääsisi kukoistamaan villikoiralaumassa, mutta vain muutamassa viikossa narttu tunsi olevansa kuin kotonaan, saaden painoa lisää ja turkkikin tuli kuntoon. Innokas belgianpaimen oppi tekemään Ohun suojelijoiden erikoisiskun Kiru-Han'in nopeasti. Vaikka Davina liittyikin laumaan hyvillä tarkoitusperillä, ollen avoin, pentueesta kertomisen hän jätti väliin. Belgianpaimen pelkäsi liikaa kuinka häneen suhtauduttaisiin jos muut saisivat tietää, hänen olleen kyvytön hoitamaan omia jälkeläisiään.

**

Davinan elämä Ohussa sujui vallan mukavasti. Eräänä päivänä kuitenkin kuljeskellessaan narttu kuuli taistelun ääniä. Hän paikansi riidan nopeasti ja näki kuinka suuri kokoinen susi oli tappamaisillaan Grustin. Davina onnistui pelastamaan Grustin juuri ja juuri käyttäen Kiru-Haa. Myöhemmin narttu sai kuulla suden olleen nimeltään Masashi ja kuuluneen myös Ohuun. Susi oli kuulemma taustalla monissa muissakin hyökkäyksissä.

Tulva ei suuremmin vaikuttanut Davinaan, paitsi töiden määrällä. Nartulla riitti mielenkiintoa touhuta raivaushommissa enemmän kuin tuskin kukaan olisi kehdannut edes pyytää. Työteliään koiran vastaan kuitenkin tepasteli tapahtuma, mikä vieläkin meinaa tulla uniin. Davina näki nuorehkon laumalaisen, Seirein, astelemassa viimeiselle matkalleen. Narttu yritti estää koiran hyppäämisen kiellekkeeltä alas, ensin puhumalla. Seirei kuitenkin vain itki, kuinka pää ja kroppa eivät kestäneet. Davinan rauhoittelut ja lupaukset avusta eivät kuitenkaan tehneet tilanteelle mitään - Seirei oli tehnyt päätöksensä. Davinan tehtäväksi jäi enää kertoa henkensä riistäneen ystäville suru-uutinen.

Turhan kauan Japani ei saanut olla rauhassa, sillä ydinvoimaloita alkoi räjähdellä vaikuttaen suuresti koko maahan. Ohuun onnettomuudet eivät itse vaikuttaneet, mutta monet muut laumat joutuivat jättämään kotinsa. Davinalle ei ollut ongelma, että Ohu avasi ovensa mullistuspakolaisille ja narttu auttoikin mielellään ketä vain pystyi.

x Pelaajana toimii Sleepless ja pelipaikkana Uusi Legenda
x Hahmon tiedot sekä kuvat c. Sleepless ellei toisin mainita
x Riikin hyväksyi 23.1.2018 ja uudemman kerran 9.1.2020
x Davinan ääneksi voisi kuvitella Camila Cabellon
x Asharakin käytöstä sekä Grimin sukulaisuudesta sovittu Saigolan kanssa
x Andaniellaa on kiittäminen upeasta kennelnimen liitteestä!



Arttien © tekijänsä