Spawned by a demon

ummiin sävyihin kauttaaltaan verhoiltu kookas paimen asettaa tarjolle ensivaikutelmassaan usein hillittyä kurillisuutta, huolellista tarkkaavaisuutta sekä pinnan alla värjyvää tiedostettua, mutta tarkoituksella salattua epävakautta. Otto ei ole avoin kirja lukea, mutta on omiaan herättämään muissa mielenkiintoa kurkistaa lukoin suojattujen kansien väliin vielä viimeistelemättömässä kokonaisuudessaan. Ei sovi kuitenkaan olettaa, että yöntumma uros sallisi kenenkään noin vain iskeä kiinni arimpiin kohtiinsa. Päältä tyyni olemus on pintansa alta räjähdysherkkä ja puolustusvalmis kokonaisuus.

Otto on rotupuhdas pitkäkarvainen collie ja antaa asian ilmi koko siron pään ja runsaan turkin kokoon vuolemassa elegantissa siluetissaan. Korkeutta vain hieman pidempi, kestävä ja työkykyinen rakenne kertovat vahvaa tarinaa geeniloton suosiollisuudesta. Läpikuvattaessa uros saisi tuskin ainuttakaan kirjaamisen arvoista moitetta luustostaan tai jalkojensa terveistä sekä liioittelemattomista kulmauksista. Kolmenkirjava uros varttuu jo varhain hyvin jalkavaksi sekä piirteiltään virtaviivaiseksi ja solakaksi nuoreksi urokseksi, saavuttaen isänsä jylhän korkeuden nopeasti, joka rikkoo rodullisen ihanteen määreet selkeästi. Koko mittavan olemuksensa Otto oppii kuitenkin kantamaan ylpeydellä hyvässä ryhdissä vasta teini-iän angstin ja epävarmuuden jäädessä taakse. Kylmien sävyjen kirjoma uros jää kuitenkin isäänsä nähden huomattavasti sorjemmaksi ja kevyemmäksi löytäen vahvuutensa nopeista jaloistaan ankarasti kasvatettavien lihasten ja yleisen raavauden sijasta. Tästä huolimatta Oton sukupuoli leima on selvä, jättämättä turhia arvailun varaan.

Rotunsa kohtuu ylpeäksi kantajaksi helposti tunnistettavan Oton koko kallo on hienostuneen veistoksellinen, jopa siroudessaan havaittavan sievä. Kasvoiltaan kapeapiirteisen ja terävän uroksen kuono on pitkänomainen sekä suippo, kaventuen hillitysti kirsua kohti. Uroksen otsapenger on matala tehden koko päästä hienovaraisen kiilamaisen. Vaatimattomaksikin kuvattavat leuat kätkevät taaksensa väkevän puruvoiman, joka kruunautuu terävien hampaiden virheettömällä purennalla. Terävänomaiset pystyiksi jääneet korvat kiinnittyvät päässä kohtuu korkealle tuoden helposti esiin nuoren perusluonteen valppautta ja tarkkaavaisuutta. Kasvojen kontrastien keskeltä erottuvat kapeat, aavistuksen terävät asuurinsiniset silmät on täytetty palolla sekä elämän nälällä ja ne ovatkin omiaan helposti vangitsemaan katseita intensiivisyydessään.
Sorja, kaunispiirteinen pää kiinnittyy lihaksikkaaseen sekä kauniin kaartuvaan kaulaan, jonka runsas, uhkea turkki toimii näyttävänä kehyksenä pään piirteille. Turkki on laadultaan pehmeää jopa aavistuksen liukasta ja sileää, mutta myös sään kestävää sekä tiivistä. Kaulan ja niskan alueen lisäksi turkki pääsee oikeuksiinsa myös kyynärien sekä takareisien syrjillä. Myös pitkähkö selkärangan jatkeena toimiva häntä on tuuhea sekä oiva apuväline tasapainoa vaativissa tilanteissa.Otto pitää mieluusti huolta turkistaan ja käyttää paljon aikaa takkujen selvittämiseen näyttäytyen tuskin koskaan epäsiistinä.
Pitkät kapeat jalat ovat Oton ylpeys. Ne ovat kestävät sekä ennen kaikkea luotettavat. Paimen liikkuu vaivatta erilaisissa maastoissa ja löytää apua siihen niin kookkaista tassuistaan kuin niitä terävöittävissä pitkistä kynsistäänkin.

Värityksensä puolesta Otto on lähes virheetön tricolor, mutta syvintä, lähes yönmustaa tummuutta särkevät äidiltä perityt tummanharmaat kapeat ja satunnaiset kuviot ympäri kehon. Kalpean ruskeita tan- merkkejään Otto kantaa vähäisinä kasvoissaan, erityisesti päätä reunustavissa poskissaan sekä etu- että takajalkojen lomassa. Vitivalkoiset merkit keskittyvät kaulukseen aivan kurkun alle, sydämenmuotoiseen rintaan, vatsan aluseen, selän ja kaulan liitoskohtaan, hännän keskivaiheille, että jalkojen sukkiin. Äidiltään Otto on perinyt myös kasvojensa valkean rikkonaisuuden, joka painottuu kasvojen oikealle puolelle kohti otsaa kohoavina terävinä kuvioina.
Oton pigmentti on tummajakoinen paljastuen tummana kirsuna, polkuanturoina sekä kynsinä.

arhaisen osan lapsuudestaan hyvin pelokkaana ja jopa arkana viettänyt Otto joutui jo nuorena turvautumaan todellisten tuntemustensa salailuun sekä peittelyyn eikä ole voinut täysin estää asiaa jättämästä itseensä ja eritoten kehitykseensä pysyviä jälkiä. Jo nuorena opittu salailu on muovannut paimenen taipumuksen epärehellisyyteen hyvin pitkälle, jonka vuoksi tämä pystyy helposti muodostamaan uskottavia valheita muuttuvissa tilanteissa ja taivuttamaan viattomintakin narratiivia mieleisekseen sympatian ja ymmärryksen toivossa. Vaikka hän onkin Soturittarista lähtiessään selvän varova, herkkä ja olemuksessaan väistävä, on ympärillä elävä maailma karaiseva hänen pehmeän kuorensa nopeasti ja muuttava sen lujaksi graniitiksi.

Otto on vartuttuaan päällisin puolin melko vakavanoloinen ja pidättäytyväinen uros, jonka on hieman vaikea lähteä mukaan leikittelyihin ja nauraa hauskoiksi tarkoitetuille vitseille. Täysin iloton uros ei kuitenkaan ole vaan kyse on lähemminkin hitaasta lämpenemisestä sekä muista epävarmuuteen pohjaavista tekijöistä, jotka johdattelevat tämän huolelliseen tarkkailuun ennen itsensä rehtiä paljastamista. Uroksen sosiaalisuus on aavistuksen kausittaista, mutta täyttä yksinäisyyttä ja eristystä tämä sietää huonosti ja onkin sen varjolla usein tuppautuva muiden seuraan, joskus jopa täysin väärällä tavalla. Otto osaa kohdella muita mukavasti, näyttäytyä hyvin miellyttävänä ja puhua koreasti, eikä koe vaikeutta johtaa keskustelua tai small talkata, muttei useinkaan pyri työstämään välejä tuttavallisuutta pidemmälle ilman hyvää syytä.
Paimenverinen on omalla tavallaan jopa tiedostava omaa naiviuttaan kohtaan sekä ymmärtää hyvin konkreettisesti sen, miten tietämätön ja haavoittuvainen on ja onkin sen varjolla hyvin varautunut ja altis äkkipikaisuuden jouduttamille harkintavirheille sekä yleiselle vainoharhaisuudelle. Huolimatta sitkeästä yrityksestään välttyä manipuloinnilta ja hyväksikäytöltä on tummaturkki sellaiselle valitettavan helppo, lähes ihanteellinen uhri. Muiden puheet pystyvät horjuttamaan ja suuntaamaan häntä helposti. Nuori uros on kuitenkin sangen nopea oppimaan eikä salli itsensä kompastua samoihin virheisiin toistuvasti. Otto pystyy hyvin huoliteltuun suunnitelmallisuuteen ja vankkaan kärsivällisyyteen, mutta sortuu silti ajoittain hyvin vahvaan tunnepohjaiseen ailahteluun. Uros saattaa muuttaa mielensä herkästi joka näkyy hätäisissä ratkaisukeskeisissä päätöksissä sekä niiden nopeassa katumisessa. Halu ottaa asioita kontrolliin ja vaikuttaa auttavat kuitenkin nuorta työstämään näitä heikkoudeksi miellettäviä piirteitä.

Ystävyyttä Otto kohtelee hyvin arvokkaana asiana ja antaakin aina täyden lojaaliuden itselleen tärkeille tahoille, heittäytyen hankalissa tilanteissa joskus jopa täysin rationaalisuuden ulkopuolelle. Lähimmilleen Otto kykenee olemaan hyvin huomaavainen sekä huolehtiva, eikä hän pelkää näyttää välittämistään lämpimillä eleillä tai pukea sitä merkittäviksi sanoiksi. Hyvin uroksen tuntevat tulevat nopeasti tutuksi myös Oton herkemmän ja tunteellisemman puolen kanssa, siinä missä se näyttäytyy lähes poissaolevana ventovieraille. Uros ottaa itseensä kohdistetun pettuuruuden ja muun ilkeyden hyvin henkilökohtaisesti, velloen herkästi päiviä surussa pienimmästäkin iskusta avaamalleen sydämelle. Salatummalla puolella sisintään Otto on hyvin rakkauden ja hyväksynnän kaipuinen, sellainen joka kiintyy herkästi, lähes liimautuvasti tahoihin jotka suhtautuvat häneen positiivisesti mikä on omiaan myös aikaansaamaan mustasukkaisuutta. Tummaturkki ei koskaan nykyisyydessään myöntäisi asiaa ääneen, mutta hän ihastuu helposti samaa sukupuolta oleviin, eikä koskaan pystyisi aidosti rakastamaan yhtäkään narttua. Uroksessa on vahvaa paloa romantiikkaan, eikä olekaan sen vuoksi ihme, miten helposti nuoren omat jalat pettävät vastaavien eleiden edessä.

Otto on tarkka ulkonäöstään ja ulkoisesta habituksestaan käyttäen mielellään aikaansa itsensä somistamiseen ja turkkinsa oikomiseen. Uros vihaa tarpeetonta likaantumista ja on herkkä jopa suuttumaan hetkinä jolloin joku tahallisesti sabotoi hänen näkemäänsä vaivaa tai ei osaa sitä muutoin arvostaa. Muiden kehut ja huomiot asiasta ruokkivat Oton tyytyväisyyttä, vaikkei metroseksuaalin vikaa omaava uros koekaan tarvitsevansa muiden ymmärrystä tai kommentteja pitääkseen tapaa itseään varten yllä.

Myöhemmin kaikki koettu pelko, epävarmuus ja ahdinko muovautuvat asian käsittelyn ja tunnustelun kautta väkevän kyltymättömäksi katkeruudeksi, joka ottaa lopullisen muotonsa kenties biologisen emon perintönä omaksutussa kostonhalussa sekä päivänvaloa kestämättömissä vihanhallinta ongelmissa. Siinä missä kyyneleet voivat tahria herkän paimenen silmäkulmat, tulee sen kautta pistävästi esiin myös uroksen äärimmäisen väkivaltainen taipumus. Otto kokee huomattavaa helpotusta pahalle ololleen saadessaan purkaa itseään fyysisin keinoin, eikä pysty aina edes rauhoittumaan ennen kuin saa ulkoistettua asian johonkin. Uros toimii väkivaltaisuuksissaan hyvin runtelevasti ja raatelevasti, eikä ole usein pysäytettävissä kuin vastaavan väkivaltaisin keinoin. Otto ei silti koe varsinaisesti nauttivansa väkivallasta tai kivun aiheuttamisesta, se on hänelle pakonomainen, täysin välttämätön sekä itsekäs keino selvitä omasta ahdingosta.
Myös muunlainen tarve fyysiselle palautteenannolle on Oton käytöksessä hyvin korostunutta, tullen uroksesta niin luontaisesti, ettei tämä itse edes aina huomaa, miten tarjoaa hammasta tai läpsäisyä muille korjaavana eleenä.
Oton on hyvin vaikea vanhemmalla iällä sallia narttujen kävelevän ylitseen vähäpätöisissäkään asioissa, eivätkä edes nartuista ystävällisimmät lopulta ole taatun turvassa nuoren halulta korjata kokemansa vääryys ja vakauttaa oma asemansa. Otto tulee harjaantumaan pitkäjänteisesti hyvin pitkälle narttujen huiputtamisessa näiden luottamuksen saamisen osalta. Uros on valmis satuttamaan näitä hyvin perinpohjaisella, sairaalloisesti omistautuneella tavalla vailla painoa omatunnossaan mikä sallii kidutuksensa päättäneen uroksen kävellä seuraavaan kohtaamiseen kylmän viileänä, mutta yhä tiedostavana.

Vuodenaika taittui varmana kohti syksyn hämäriä ja sateisia iltoja, kun Megaira niminen narttu huomasi kauan odotetun, ehkä jopa pelätyn synnytyksensä viimein käynnistyvän. Reilua kahta kuukautta aiemmin Soturittarien tuolloinen vartija oli kohdannut pentujensa tulevan isän. Kaksikon kohtaaminen oli kaukana satukirjan ihmeestä ja Okhart nimisen uroksen jätettyä kirouksensa nuoren kauniin nartun kontolle, tämä katosi vailla aietta kantaa vastuuta aluilleen laittamista uusista elämistä.
Otto syntyi pentueen toisena uros pentuna ja nuorimmaisena, osoittaen jo varhain merkkejä selvästä vetäytyvyydestä sekä ujoudesta. Pennut siirtyivät nopeasti synnytyksen jälkeen sijasemon huostaan Megairan toivottua ulospääsyä jo riittävän pitkään jatkuneesta painajaisestaan. Soturittarista löydetty sijaisemo hoiti pentujen ruokinnan, mutta kasvatukselliseen puoleen tarttui laumaan kuuluva narttu Ymis, nuori ja kaunis islanninpaimenkoira, joka ei pelännyt viiden vilkkaaksi odotetun pennun tuomia haasteita ja vastuuta.

Otto kiintyi huomattavasti lempeään kasvattajaansa, oppien tältä paljon muunmuassa ulkoasunsa huolehdinnassa ja ansaitsi tältä lopulta nimensä tultuaan monet kerrat vain ottaneeksi vastaan kiinteä ravinnon ja vetäydyttyään sen jälkeen suosikki piiloonsa. Jopa omien sisaruksiensa suhteen usein vain tarkkailijaksi jättäytynyt Otto ei ollut järin innokas tutustumaan Soturittarien laumaan ympärillään sillä näiden uroksiin kohdistama viha ei säästänyt edes häntä viattomuudesta huolimatta. Otto oppi nopeasti vähäisten kohtaamisten varjolla pelkäämään useimpia Soturittaria ja piilottelemaan näiltä aina tilaisuuden tullen.
Pieni pentu löysi kuitenkin paljon iloa päiviinsä itsenäisten uimaharjoitusten osalta, jotka kartuttivat tämän taitoja jo nuorena korkealle. Eräs kurja kohtaaminen rantaviivan tunnussa opetti Ottolle kuitenkin paljon häntä odottavasta lohduttomasta tulevaisuudesta. Uroksia kohtaan sydän juuriaan myöden katkera soturitar paljasti nuorelle pitkäturkille jo varhain, miten tämän tulisi jättää pian narttujen turvaksi tarkoitettu lauma ja etsiä paikkaansa muualta. Pelottelipa narttu jopa mahdollisuutta Otolle joutua hirviö isänsä kynsiin.

Nuori sielu täynnä rauhattomuutta ja pelkoa Otto alkoi vartoa hetkeä joka ajaisi hänet ja hänen veljensä pois sisarten ja Ymiksen luota lopullisesti selviämään yksin suuressa Japanissa.




tulossa.

    » Pelimuistio

Isä: Okhart
Äiti: Megaira

Äidinäidinäiti: Lessu

Sijaisäiti: Ymis
Täti: Krystal

Sisarukset: Joutsen, Kaiho, Nuoska, Varjelus
Puolisisarukset: Helgur, Theodore, Luna, Terhen, Mimi, Inoue, Chakra, Nizair, Nalony, Xsyamora, Eunji, Xsyamora


Otto ei tunne kumpaakaan vanhemmistaan, muttei ole koskaan potenut asiaa harmillisena vaan pitää ajatusta pienestä piiristä huojentavana. Urokselle tärkein aikuinen tämän elämässä on sijaisäitinä toiminut Ymis, johon Otto oppi nopeasti luottamaan ja turvautumaan. Myös tämän rinnalla toiminut tädiksi kutsuttu Krystal jäi uroksen mieleen hatarasti turvallisempana aikuisena muihin soturittareihin nähden.
Ottolla ei ole aavistustakaan siitä, että hänellä on sisaruksiensa lisäksi lukuisia puolisisaruksia ja muita sukulaisia ympäri Japanin.