Sumuisten vuorten gorilla

inkin ulkomuoto on raju yhteentörmäys kahden hyvin erilaisen koiratyypin osalta. Uroksen ulkonäköä sanelee niin voimakkaan leonbergin veri kuin hennot collien piirteet. Isältään, kookkaalta leonbergiltä uros on perinyt suuren kokonsa, sekä rotevan vahtikoiran ulkomuodon. Linkin koko ruumis on maskuliinisuudesta raskas, tällä on jykevät raamit sekä vankka olemus. Rungoltaan uros on tasapaksu niukasti nousevalla lantiolla. Selkä on malliltaan lyhyt, liittyen sulavasti syvän leveään voimakkaaseen rintakehään.
Jaloistaan Link on tiukkakulmainen ja hallittu. Tassut ovat tiiviit ja pyöreän muotoiset kuin luotu kulkemaan haastavissa maastoissa.
Ulkomuodollisesti Linkillä on miellyttävä ryhti pitkän ja taipuisan kaulan ansiosta, vaikka suuren kokonsa varjolla uros helposti ajautuukin kulkemaan pää matalalla uhkaavammalta vaikuttaakseen. Leveät suuret lavat suorastaan hönkivät voimakkuutta eivätkä kutsu asettumaan uroksen tielle.

Äidiltä perityt collien piirteet ovat kuitenkin selvästi hallitsevammassa osassa uroksen rodullisen ilmeen osalta. Ilman huimaa säkäkorkeutta, voisi urosta erehtyä jo luulemaan vaatimattomin kriteerein jalostetuksi collieksi.
Linkin pää on muuhun ruumiiseen nähden siro sekä hienostunut. Kuono on pitkä, mutta jämerä kuonon selän leveydessä. Otsapenger näyttäytyy matalana ja suunnatessa päätä lähemmäs kiilamaiseen muotoon. Suuret korvat ovat löyhästi taittuneet.

Turkiltaan uros on runsas, kantaen useita kerroksia sään kestoista karvaansa hyötyen rutkasti sen panssarimaisesta olemuksesta, jonka lävitse vihollisella on osoittautunut usein olevan vaikeuksia saattaa hampaansa.
Runsaimmillaan turkki on uroksen näyttävän tyylikkäässä kauluksessa, tuuheassa niskassa, rintakehässä sekä vatsalinjalla. Myös raajojen syrjissä liehuu kevyempää turkkia, joka jää tuuheudessa toiseksi näyttävälle hännälle.

Linkin purukalusto on moitteeton, kulmahampaat ovat tikarin terävät ja suuret poskihampaat voimistavat tervettä purentaa. Uroksen raajojen pigmentti on vaaleaa, näyttäen kynnet läpikuultavan värittöminä sekä polkuanturat vienon vaaleanpunertavina.

Harmaakirjoisen värityksensä Link peri äidiltään, edustaen collien näyttävässä bluemerle värissä. Uroksen tummat merlelaikut ovat pikimustat, kirjoen vaalean harmaata turkkia koko kehon mitan poikki. Tan- merkkejään uros kantaa niin kasvoissaan kuin kolmessa raajassaankin keskiruskean sävyisinä.
Linkin kasvot rajautuvat merlekuviosta kahtia, vasen puoli kasvoista on tumman maskin valtaama, oikean edustaessa ruskeissa kuvioissa posken ja valesilmän osalta. Kuonon kärjessä, kirsun ja huulten yllä on häivyttynyt valkea reunus.
Valkeat kuviot ovat uroksen karvapeitteessä vähäiset sijoittuen kauluksesta etenevänä nauhana rinnan alle, jalkojen keskivaiheille nousevina sukkina sekä hännän kärkeen.

Teräväilmeiset valppaat silmät ovat väriltään väkevän oranssit, voiden melkein liekehtiä uroksen tuohtuessa.

    I’m not easy to get along with and I’m sensing you’re a bit of a bitch

oimakkaimpana elementtinä Linkin luonnetta kannattelee loputon impulsiivisuus. Uroksella on luontainen kutsumus tehdä asiat suoraviivaisesti, ilman harkintaa ja rynnätä kohti loputtomia vaaroja peloitta ja ylittää esteet epäröimättä.
Kärsivällisyyden puute paistaa harmaasta selvärajaisena ja kätkemättömänä, Link ei ole kiinnostunut odottamaan ja perusta jahkailusta, eikä osaa juuri arvostaa hiottuja suunnitelmia tai muuta käärmeilyä. Liian tarkka ajattelu ja systemaattinen pohdiskelu ovat taittokorvan selviä kompastuskiviä ja omat omiaan läikyttämään uroksen tuohtumusta yli äyräiden. Link jättää pään raapimisen mieluusti muiden riesaksi, mutta sitäkin mieluummin hoitaa asiat omaan kunnianhimoisen suurieleiseen tyyliinsä.

Link ei ole lainkaan pitkäjänteinen ja hermostuu helposti pienimmästäkin provosoinnista. Sanallisen puolustautumisen sijaan, uros on aina valmis käärimään hihansa ja käymään muiden kimppuun silkan elopainonsa turvin. Seurauksitta merlen ärsyttämisestä selviää tuskin kukaan. Vaikka oranssisilmäistä ei olekaan kehuminen terävästä muistista, on tällä kyky kantaa vihansa ja kaunansa pitkälle, haudutella sitä ja kypsyttää se huippuunsa. Katkeruuden paino tuskin lainkaan vaivaa Linkiä joka tietää voivan ammentaa sen brutaaliksi voimaksi. Kerran Linkin suututtanut voi tuskin enää koskaan haaveilla toveruudesta uroksen kanssa.
Harmaaturkki on peloton, tällä on vahva luotto niin omiin kykyihinsä ja vahvuuksiinsakin. Hyvin tyypillisenä testosteronin eteenpäin ajamana uroksena Link on kuitenkin erittäin altis jopa liikaan ylpistymiseen, jolla on potentiaalia kostautua urokselle vaarallisesti.
Link on kovapäinen tapaus niin sen hyödyissä kuin valitettavuudessakin. Harmaaturkin seura ei ole kovinkaan kutsuva tämän ilottoman ja kyllästyneen ulosannin tähden. Nöyryyttä urokselta löytyy vain kourallinen, eikä tämä häpeile näyttää sitä.
Harmaa väittelee tilaisuuksien tullen kiivaasti vastaan ja osaa pitää huolen myös siitä, että tulee mielipiteineen varmasti kuulluksi.
Parhaiten Link tulee toimeen kaltaistensa rääväsuiden kanssa, liian vakavat tosikot eivät säväytä urosta seuran muodossa ja ovat omiaan kaivamaan harmaan pilkallisen puolen esiin.

Uroksella on varsin roisi ja pilkallinen huumorintaju, jolla tämän on helppo saada toiset nauramaan ja loput suuttumaan. Linkin roolia onnistuneena naurattajana varjostaa rankasti harmaan tavattoman surkea tilannetaju. Varomattomia ja puhtaan ajattelemattomia sammakoita loikkii uroksen suusta häpeilemättä alituiseen. Pahinta lienee kuitenkin, ettei Link ole valmis vetämään sanojaan takaisin jos epäilee olevansa oikeassa. Anteeksipyyntöihinkään äreä uros ei ole kyvykäs taipumaan ainakaan liian helpolla.
Aiemmin hyvinkin kuuliaisiin ja uskollisiin kenkiin Alpeissa sopinut Link on hiljattain huomannut niiden jalansijojen alkaneen hiertää. Kiistattoman omistautuneena nähty ja todistettu uros on alkanut lipsua aiemmasta itsestään ja kuoreen murtuneen raon välistä tiensä tämän sisimpään on aurannut epäilys ja kyseenalaistus.
Joskus sokeana Alppien pahuuden pesää tarkastellut Link on alkanut havaita sovinistisen joukon epäkohtia sekä alkanut potemaan epävarmuutta halustaan kuulua laumaan.
Huolimatta sisimpäänsä kätketyistä ajatuksista osaa Link yhä teeskennellä vakuuttavasti täyspäiväistä uskollisuutta ja myötäillä ylempi arvoisiaan sovittelevana oman kolhon egonsakin ylitse.

Harmaa karttelee häpeän tähden kaikenlaista pehmeänä ja hempeänä pidettävää kuin pelkäisi sen kuluttavan hänen uskottavuuttaan raavaana uroksena. Oman uskottavuuden ollessa urokselle tärkeää on tämä joutunu tekemään kovasti töitä kehittyäkseen asian saralla. Sen ansiosta uros on sallinut elämässään aina vain vähemmän painoarvoa muiden ajatuksille ja sanomisille.
Siinä missä Link ennen inhosi ja jopa halveksui avoimesti itseään nuorempia ja heikompia on hän alkanut tuntea pientä sääliä ja jopa myötätuntoa näitä kohtaan. Myös aiemmin vaitonainen omatunto on ponnistellut tietään vapauteen saaden urosta passivoitumaan heikompiensa verbaalisessa kurituksessa. Toisinaan uros yrittää jopa keventää oloaan tarjoamalla näille apua, vaikka pyrkiikin tekemään sen piilossa muilta.

Linkillä on koko elämänsä poikki ollut vain satunnaisia ystäviä. Tietynlainen sosiaalinen kömpelyys näyttäytyy haluttomuutena esitellä herkkyyttä, mikä vaikeuttaa huomattavasti urosta syvempien suhteiden rakentamisessa. Merle ei luota helposti muihin ja lämpenee hitaasti yrityksille tavoitteisiin jossa pyritään löytämään yhteinen sävel.
Ystävänä harmaa on kuitenkin kiistattoman lojaali, ollen aina valmis puolustamaan ja auttamaan niitä joista välittää. Link suhtautuu läheistensä satuttamiseen erittäin ankaraan tapaan, eikä kiivauttaan voi estää kostonjanoaan heräämästä ja ohjailemasta itseään. Harmaa ei pelkää hakea oikeutta ystävilleen taistelemalla näiden puolesta ja tekeekin sen usein pyytämättä täysin omin päin. Urokselle itselleen on merkittävä asia pystyä pitämään tärkeimpänsä turvassa ja voida suojella näitä.

Naiskauneudelle vielä aiemmin erittäin perso Link osasi menetellä kohteliaasti vastakkaisen sukupuolen seurassa ja olla tahtoessaan myös miellyttävä, mutta löydettyään sydämessään ensi kertaa sijaa urokselle on Link tullut jopa varovaiseksi tunteiden käsittelyn osalta.
Uroksella on kykyä ja ymmärrystä romantiikan osalta, mutta tällaisen herkkyyden näyttäminen muille vaatii syvälle Linkin sydämeen kaivautumista. Kumppanina Linkistä on odotettavissa omistautunutta, uskollista, mutta myös erityisen mustasukkaista. Harmaalla on läpi elämänsä ollut vaikeuksia luottaa kehenkään ja näkeekin sen vuoksi helposti uhkia itsensä ja onnen välimaastossa.

    Jakomielitautinen rakkaudentunnustus ja kymmenen kirosanaa

Linkin lähtökohdat tasapainoiselle ja onnelliselle elämälle olivat kaukaiset, uroksen syntyessä sisaruksiensa kanssa järjestelmälliseen pentutehtaaseen, jossa määrä korvasi laadun ja pennut myytiin alhaisin hinnoin tuottavuuden nostamiseksi. Irvokkaan vääristyneesti toimivan kasvatuslaitoksen välinpitämättömässä kirjanpidossa Link oli vain yksi lukuisista muista epäonnekkaista. Lienee uroksen oma onni, etteivät muistikuvat laiminlyödystä hoidosta ja tasaisen ankeasta arjesta pentutehtaassa ole jääneet tämän mieleen kuin marginaalisena.
Äidistään Agatheildista, pentutehtaan usein hyödyntämästä nartusta uros kuitenkin kehitteli vankan muistojäljen, jonka varaan sysätä inhonsa ja katkeruutensa. Vauhdikkaan kasvunsa aikana Link ehti lukuisat kerrat ottaa verisesti yhteen emonsa kanssa.

Vieroitus oli helpotus molemmille, mutta kasvatti Linkin luontoa hetkessä dominoivammaksi niin ihmisiä kuin muita koiria kohtaan. Harmaaturkista tuli kovapäisyytensä ja suuren kokonsa vuoksi vaikea käsiteltävä, eikä sellaiselle pennulle ollut helppoa löytää ostajaa. Link jäi hetkessä säyseämpien lajitoveriensa varjoon edes ymmärtämättä tilaisuuttaan päästä pois piittaamattomuuden ympärille pyhitetystä paikasta.
Kun Linkin paras myynti-ikä luovutusikäisenä ylittyi ei uroksen myymisen suhteen osoitettu enää suuria toiveita. Taittokorvainen siirrettiin pihahäkkiin, kauas pois näkyviltä, jottei viattomana esiintyvä rahabisnes kärsisi pahansisuisen koiran tähden. Käsittelyn puute vain kasvatti uroksen käytösongelmia ja uroksen oli lopulta kiittäminen yksin pentutehtaan ainaista kiirettä siitä, ettei liittynyt usean edeltäjänsä tavoin mullan alle kuula kallon läpi ammuttuna.
Aikuisen koiran mittoihin saakka Link eli liki unohdettuna ylitäyden koiratarhan perällä, rähinöiden alati nuorempien kanssa niin omasta tilasta kuin kattavasta määrästä ruokaakin. Elämä oli selviytymistä ja väkivahvalla Linkillä oli kaikki syyt ja keinot pitää itsensä hengissä.

Kahden vuoden ikäisenä, vaikean kulkutaudin rokotettua pentutehtaan jalostusuroksia, talutettiin Link yksityiseen tarhaan tiluksien etupihalle odottamaan tilaisuuttaan. Harmaakirjo onnistui kuitenkin kiinnittämään ohikulkumatkaa suorittavan vanhan miehen silmiin, joka oli kierrellyt pentutehtaan tarhoja lukuisat kerrat mieleistään etsien. Höperön hyväuskoiselle miehelle Link kaupiteltiin puhdasrotuisena colliena, vaikka venähtänyt säkäkorkeus olikin saada ukon epäuskoiseksi. Rahaa koirilla tuottava kiero yritys sai kuitenkin hankalan uroksensa myytyä kiskurihinnoin jääden vielä vuosienkin jälkeen voitolle oranssisilmän aiheuttamasta vaivasta.

Vaatimatonta elämää metsän keskellä elävä mies osti Linkin pihansa itsenäiseksi vahdiksi, eikä mennyt kauan, kun omasta tilastaan yltäkylläisen tietoiseksi tullut uros sisäisti tehtävänsä paikan vartijana. Ei uroksesta koskaan tullut helppoa tottelevaista lemmikkiä, mutta ainakaan lapset eivät enää kivittäneet vanhuksen ikkunoita tai varastaneet posteja kohtaamatta Linkin raivoa. Villin luonnon läheisyys mahdollisti harmaaturkille tilaisuuden tarkkailla ja jopa tavata villikoiria. Erään kerran pihamaan aidan ohitti kaksikko, jotka omien sanojensa mukaan olivat matkalla liittymään Volkerin laumaan. Nämä rohkaisivat rotevaksi kasvanutta harmaaturkkia tulemaan mukaan, mutta epävarmuuttaan nuori jäi aidan tutulle puolelle.

Kolmen vuoden iässä Link sai ensimmäistä kertaa kohdata virallisesti Volkerin palveluksessa olevia koiria. Kaksi värvääjää olivat saaneet tiedon metsässä asuvasta uroksesta ja olivat tulleet henkilökohtaisesti noutamaan tämän johtajansa palvelukseen. Link ei ollut kuitenkaan valmis lähtemään kenenkään mukaan vaan kävi taisteluun pihalle tunkeilevia värvääjiä vastaan. Taisto oli pitkä, mutta Link selvisi voittajana omistajansa ajaessa pihaan juuri kreivin aikaan. Pihalta pakeneva värvääjä kaksikko kuitenkin varoitti, että ensi kerralla he lähettäisivät heitä molempia vahvemman koiran asialle.
Taistelu oli kuitenkin saanut Linkin muuttamaan mielensä laumasta ja luvatun värvääjän viimein saapuessa lähti Link tämän saattelemana matkamaan kohti Alppeja. Päästyään perille Volker määräsi hänet laumansa kolmannen ryhmän sotureihin, jossa toimivat lauman voimakkaimmat koirat. Linkin kotiutuminen sujui uroksen osalta odotetusti. Rähinöinnissä jo pentuna hyvin pärjännyt Link löysi helposti paikkansa laumassa löytäen itselleen opastajia niin villikoirana elämisestä kuin taistelustakin. Väkivahva uros tuli nopeasti hyvin tietoiseksi lyömättöminä pitämistään voimistaan ja jakelikin pelotta haasteita lähes jokaiselle vastaan kulkevalle.
Palkaksi voitoistaan Link onnistui saamaan maineen lisäksi myös esineitä, sekä opetusta erikoisiskuja varten.

Elettyään aikansa Volkerin laumassa sai Link monen mutkan kautta tietää hänen äitinsä Agatheildin kuuluvan myös sovinististen arvojen pystyssä pitämään joukkoon. Uroksen oli tarkoitus marssia äitinsä eteen tätä höykyttääkseen, mutta Ohun vapautumissodan jälkeen tilaisuus sulkeutui Agatheildin huhuttaessa vaihtaneen puolta paratiisin pitäjien puolelle.

Tuskin kukaan laumasta osasi odottaa johtaja Volkerin katoamista. Tieto ravisutti lauman tasapainoa rankalla otteella, mutta sen pelastajaksi kohottautui hetkessä järkähtämätön uros; Linus. Soturilla ei ollut nokan koputtamista uudesta johtajastaan ja hyväksyisikin tämän, vannoen uskollisuutensa sittemmin Alppien vartijoille ja Linukselle.
Lauman sovitellessa itseään uuden johtajan vision mukaiseksi löysi Link ensi kertaa koiran, joka pystyi koskettamaan hänen rujoa sisintä. Thrisha niminen siperianhusky pyöritti Linkin täysin varpaansa ympärille, pitäen jokaisella keinolla huolen, että suhde säilyisi myrkyllisenä sekä mustasukkaisena. Narttu oli haluton asettautumaan aloilleen, aloitti typeriä riitoja ja loi Linkin nähden epäreilun kaihoisia katseita toisiin uroksiin jopa hänen läsnä ollessaan.
Suhde koki lohduttoman päätöksensä Linkin päättäessä repiä itsensä loukattuna erilleen nartusta, joka vastasi tuleen tulella tehden kaikkensa merlen elämän sabotoimiseksi. Katkeroitunut Thrisha meni asioissa jopa niin pitkälle, että kävi lopulta tunteensa kuolettaneen Linkin kimppuun. Tilanne äityi rumaksi ja sen ratkaisi lopulta Thrishan kiveen iskeytyneen pään murtuminen. Tapahtumat jättivät Linkin olon epämukavaksi saaden tämän työntämään kaikki nartut kauas elämästään.




Alppien vartijoihin sitoutunut ja laumaan syvästi kiintynyt Link ei koskaan osannut odottaa kohtaavansa ketään Grustin kaltaista. Jo ensimmäisestä tapaamisesta alkaen vannoutunut ohulainen ruskaturkki osasi herättää harmaakirjoisen syvän mielenkiinnon, vaikkei herkistelyn itseltään lähemmäs kieltänyt Link sitä koskaan ääneen myöntäisikään.
Useamman käänteen kautta Link sai useita tilaisuuksia kohdata mieltään oudolla tavalla riivaavan shepskyn, eikä kaksikon välinet koskaan tuntuneet täysin asettuvan.

Myös puhtaan odottamatta Link sai useiden vuosien jälkeen tilaisuuden kohdata oman äitinsä, Alpeista paenneen Agatheildin. Tapaaminen sujui kaksikon osalta kaikin puolin viileästi, mutta jätti etäisen toivon myös sille, että kaksikko voisi jonain päivänä pystyä rakentamaan välilleen jotakin parempaa.

Riehuttuaan Alppien nimissä kuin viimeistä päivää, soturi tiesi tehneensä itsestään melko näkyvän osan laumaa. Kaikesta keräämästään huomiosta ja saavutetuista ansioista huolimatta Link ei koskaan osannut kuvitellakaan tulevansa johtajan kutsumaksi tämän alppimajalle. Harmaaturkki saapui Linuksen eteen vailla tietoa tulemasta, innostuen valtavasti tilaisuudesta nousta lauman eliitin kärkeen ylenemällä värvääjän virkaan. Harmajan ei tarvinnut miettiä kahta ajatusta pidemmälle ottaakseen vastaan kunnian ja lupasi samaan hengenvetoon vähintään tuplaavansa lauman suuruuden ja tekevän sen avulla Alpeista Japanin mahtavimman joukon.
Värvääjäksi yleneminen ruokki niin Linkin itsetuntoa kuin -varmuuttakin saaden uroksen työskentelemään intohimoisesti. Ei ollut väliä täytyikö hänen käyttää fyysisiä vai henkisiä keinoja saadakseen Alpit kasvamaan, vaikka ensimmäisenä mainitussa uroksella olikin usein valtaisa etulyöntiasema.
Menestys värväämisessä kiri urokselle paljon mainetta lauman sisällä ja pian jopa Linkiä avoimesti halveksineet saattoivat löytää syyn katsoa räyhähenkeä ylöspäin.

Link hoiti värvääjän työtään ilollaan, kulki ympäri Japanin eikä kieltäytynyt tehtävästään edes silloin, kun Linus lähetti uskollisen värvääjänsä pohjoisemmaksi, lähelle Ohun suojelijoiden reviiriä. Harmaakirjo matkasi viipymättä Akitan prefektuuriin ja lähetti matkallaan monet nuoret ja eksyksissä olevat sielut kulkemaan kohti mahtavia Alppeja.
Ohun lähistöllekin Link ajautui teeskennellyn vahingon kautta ja onnistui päätymään kohtaamiseen kaipaamansa Grustin kanssa. Ohun metsästysryhmän komentaja ei ollut kuitenkaan liikkeellä yksin vaan tämän kintereillä kulki pieni pentu Kohaku.
Lämpimiä tunteita Grustia kohtaan hautonut Link raivostui näkemästään ja veti sen osalta kiihkeät omat johtopäätöksensä. Kirjoturkki hyökkäsi häikäilemättä kummankin kimppuun, viimeisenä tekonaan satuttaen Kohakua pahasti. Tilanteessa sokeuttaneesta raivosta tokeneva Link ehti ymmärtää tekojensa vakavuuden ennen kuin Grust ajoi hänet matkoihinsa varoittaen collieveristä enää palaamasta.

Ohusta kovia kipuja sielulleen saanut Link päätti kääntyä takaisin Alppeja kohti. Lannistunut värvääjä ei ehtinyt edes raja-aluetta pidemmälle, kun sai tietää Linuksen katoamisesta ja siitä, että vallan itselleen oli siepannut Aruji niminen koirasusi.
Ensimmäistä kertaa elämässään Lin huomasi kaipuunsa lauman jättämiselle, uudenlaisen elämän aloittamiselle. Link ei ehtinyt kuitenkaan mietteistä edes lähelle tekoa, kun laumaan värvätty Leviathan onnistui läsnäolollaan tarjoamaan urokselle hyvät syyt sytätä ajatuksensa syrjään.
Hyvin odottamatta tuore johtaja kuitenkin katsoi Alppien luota, jättäen lauman vaaralliselle tuuliajolle. Tilanteen hyödyntävät pahanaikeiset karhut, jotka ottavat koiralauman ohjailtavakseen. Hyvin levällään oleva lauma joutuu turvautumaan useasti yhteistyöhön lauman yhdessä pitämiseksi, mutta edes se ei pysty enää nostamaan oranssisilmän toivoa laumaa kohtaan.
Värvääjän kollegan Ragnarökin ottaessa lauma haltuunsa tiesi Link asioiden olevan muuttumassa.




Kun suuri mullistus kohtasi Japania ajautui Link kokonaan pois Alppien vartijoiden keskuudesta, paeten omin päin kohti pohjoista. Osan turkistaan menettänyt Link poti suurta halua kulkea Ohuun, anoa sen suojista paikkaa ja etsiä Grust tassuihinsa, muttei saanut karistettua Grustin uhkauksia mielestään. Vastoin odotuksiaan Link onnistuu kuitenkin tavoittamaan Grustin Onuman kelluvilla saarilla ja kaksikko onnistuu löytämään sovun tapahtumien jäljiltä. Link saa kuulla Ohun vaikeuksista ja siellä toimineesta petturista, eikä pysty malttamaan mieltä ajatuksen osalta vaan karkaa yön aikana Grustin viereltä hakeakseen kostoa Masashiksi nimetyltä sudelta shepskyn satuttamisesta.

Link etsii pohjoisessa Masashia pitkään, kunnes löytää etsimänsä. Harmaaturkki käy kyselemättä suden kimppuun, mutta kokee vaikeuksia kookkaan harmajan selättämisessä. Tilanteen uhatessa kärjistyä ja paikalle saapuessa karhu joutuu Link perääntymään.
Väsynyt uros päättää etsiytyä Fukushimaan asettuneen laumansa luo. Huonossa kunnossa oleva Link saa apua lauman pentusotilaalta Rokuroulta ja yhdessä kaksikko matkaa alppilaisen parantajan luo, johon Link päättää kuumeisuuttaan olla luottamatta. Link valtaa itselleen parantajan mökin ja laittaa Rokuroun toimimaan lääkitsijänään.
Kaksikko ei jaa rauhaa kuitenkaan pitkään, kun paikalle saapuu tilaisuudestaan kiinnostunut susi. Link saa tämän kimppuunsa, eikä jaksa puolustautua heikon kuntonsa vuoksi. Rokurou saapuu kuitenkin hätiin ja tulee surmanneeksi suden vahingossa parantajan omistamalla sirpillä. Kaksikko hävittää ruumiin sen asunnon alle hautaamalla. Link määrää surma-aseen Rokuroun huostaan ja ottaa itse parantajan asumuksen omakseen salaisuuden säilyttämiseksi. Myöhemmin runsas lumivyöry koettelee vuoristokylässä asuvaa laumaa usuttaen monet töihin lumien siirtämiseksi. Link kohtaa tällöin uudelleen Rokuroun ja saa tietää tämän menettäneen sirpin Ragnarökin pojalle Rakeshille.

Sittemmin Ragnarök katoaa ja tämän tilalle astelee Linkille vain etäisesti tuttu Sarge. Link jatkaa toimiaan etäisen oloisesti värvääjänä ja päätyy siten kulkemaan jälleen Ohun suojelijoiden läheisyydessä jossa hän kohtaa pitkästä aikaa Grustin. Kaksikon jälleen näkeminen on rikas niin tunteiltaan kuin aiheiltaankin, johtaen lopulta Linkin osalta lupaukseen jättää Alpit lopullisesti. Uros tahtoo kuitenkin palata vielä Rokuroun ja muiden pentusotilaiden vuoksi, tahtoen osaltaan pelastaa muitakin ennen lähtöään.

Linkin onneksi Ohun suojelijat hyökkäävät Alpeihin eikä harmaaturkki epäröi kääntyä laumaansa vastaan. Link etsii ohun etsintöjen keskiössä olevan Kohakun ja pelastaa tämän yhdessä vartija Willemin kanssa Rakeshin kynsistä, kuljettaen tämän Ohuun.
Lupauksensa mukaisesti väsynyt ja rähjäinen Link hakeutuu Grustin kanssa kohtaamispaikaksi sovitun lähteen äärelle ja saa kaipaamansa vastaanoton Grustilta liittyen täten Ohuun.


    » Pelimuistio

    Tuntuu että tekijät unohti otsaan kirjoittaa; ravistettava ennen käyttöä

Isä: -
Äiti: Agatheild

Sisarukset: Kalheim, Färja, Lacroize †
Puolisisarukset: Lupin, Yuliy, Luukato, Karma, Kirisame †, Fuminori †

Sisaren lapset: Helgur, Theodore


Synnyttyään ihmisten pentutehtaaseen on Linkillä runsaasti sisaruksia, sekä sukulaisia näiden lapsista. Välinpitämätön asenne on pitänyt uroksen aina etäisenä sukunsa jokaiseen osaan, mutta pystyy tunnistamaan suurimman osan.